Ero sivun ”Karate” versioiden välillä

Karateksi kutsutaan Japanista[[Japani]]sta Ryūkyū-saarten suurimmalta saarelta, Okinawalta lähtöisin olevaa taistelutaitoa. Nykyisessä muodossaan sitä on harjoiteltu vasta 1900-luvulta lähtien. Karaten juuret ulottuvat muinaisiin [[Kiina]]an ja [[Intia]]an, [[Buddhalaisuus|buddhalaisten]] munkkien fyysisiin harjoituksiin. Näiden harjoitteiden keksijänä pidetään munkki [[Bodhidharma]]a, [[zen]]-buddhalaisuuden perustajaa. Aikakirjojen mukaan Bodhidharma saavuttuaan Kiinassa sijaitsevaan [[Shaolin]]-temppeliin havaitsi munkkien heikon fyysisen kunnon ja esitteli näille sarjan lihaksia vahvistavia liikkeitä, jotka saivat nimekseen Shaolin. Harjoitteiden avulla hän halusi kohottaa huonokuntoisten oppilaittensa virkeyttä, jotta nämä pysyisivät hereillä pitkillä oppitunneilla. On väitetty, että Bodhidharman esittelemät liikkeet olisivat olleet vain yksinkertaisia hengitysharjoituksia. Joka tapauksessa näistä liikkeistä katsotaan olevan lähtöisin monet myöhäisemmät [[taistelulaji]]t. Tämä on mitä todennäköisimmin pelkkää legendaa.

Alusta alkaen karate on suunnattu itsepuolustukseen: Okinawan saaren asukkaat puolustautuivat ensin Kiinan ja myöhemmin Japanin miehitystä vastaan. Japanilaiset valloittivat alistivat saaren [[Vasallivaltio|vasalliksi]] 1600-luvulla ja määräsivät aseiden hallussapitokiellon. Tämä vauhditti aseettomien taistelutaitojen harjoittelua, ja okinawalaiset alkoivat perehtyä kiinalaisiin oppeihin. Lajissa kehitettiin myös aseita, jotka eivät (yleisestä harhaluulosta poiketen) perustuneet työkaluihin. Esim. ''sai'' on puhdas ase (vaikka jossain lähteissä sitä väitetään mm. riisinistutuspuikoksi..), samoin kuin ''nunchaku''. ''Tekko''-nyrkkirauta on yksiselitteinen ase, samoin kuin keihäs ja kilpi -yhdistelmä ''timbei'' ja ''rochin''.

Karaten leviäminen koko maailmaan alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Japania miehittäneet [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaissotilaat]] alkoivat opettaa oppimiaan taitoja eteenpäin, ja suuria mestareita alkoi muuttaa Japanista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 1964 [[Eurooppa]]an saapui Japanin yliopistosta kolme opettajaa esittelemään wadō-ryu -tyylisuunnan karatea. Jo seuraavana vuonna nämä kolme sekä muutamat muut rupesivat opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Eurooppaan muutti myös erityisesti Shotokan-tyylisuunnan opettajia; tästä johtuu Shotokanin vahva asema Euroopassa.

[[Suomen karateliittoKarateliitto]], joka on [[Suomen Liikunta ja Urheilu|SLU:n]] jäsenjärjestö, perustettiin vuonna 1969. Tällä hetkellä Suomen Karateliiton noin sadasta seurasta runsaalla kahdellakymmenellä on tyylisuuntanaan wadō-ryū, ja se on Suomen harrastetuin tyylisuunta.{{lähde}} Vaikka karaten historia Suomessa ei ole pitkä, on sen kehitys ollut nopeaa, mistä ovat osoituksena monet EM- ja MM-mitalit. Karate on levinnyt joka puolelle Suomea.

Nykyisin tunnetut tyylisuunnat (jap. {{k-ja|流派 ''ryuha''|ryūha}}), joita on noin sata, syntyivät vasta lajin levitessä Japanin pääsaarelle. Tyylisuuntien kehittyminen oli väistämätöntä, sillä kaikki muutkin japanilaiset [[budō]]lajit olivat jakautuneet tyylisuuntiin. Tunnetuimpia tyylisuuntia ovat ''Shōtōkan'', ''Wadō-ryū'', ''Shitō-ryū'', ''Gōjū-ryū'' ja ''[[Shukokai Karate|Shūkōkai]]''. Tyylisuuntien väliset erot näkyvät erityisesti harjoittelijoiden asennoissa, ''[[Kata|katoissa]]'' ja käytetyissä harjoittelumenetelmissä. Lisäksi niissä suhtaudutaan eri tavoin itsepuolustukseen, kilpailuihin ja vyöarvoihin. Eri tyylisuunnat asettavat erilaisia vaatimuksia harjoittelijan fyysisille ja henkisille ominaisuuksille: osa tyyleistä korostaa voimaa ja aggressiivisuutta, toiset taas ovat pehmeämpiä. Karate on hienosäätöistä ja taiteellisen näköistä. Se kehittää myös henkistä ja fyysistä kuntoa.

''Shōtōkan ryū'' (松濤館流) on maailmalla laajimmalle levinnyt tyylisuunta ja yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta. [[Gichin Funakoshi]]n (1868–1957) oppeihin perustuvan tyylisuunnan tekniikat ovat muuttuneet paljon ajan kuluessa. Funakoshi käytti kirjoittaessaan nimimerkkinä ''Shōtō'' (松濤), ja myöhemmin tyylisuunnan nimeksi annettiinkin Shōtōkan. Opetuksen tunnusomaisia piirteitä ovat kurinalaisuus ja järjestelmällisyys. Shōtōkanin tekniikat ovat näyttäviä ja voimakkaita, mutta liikkeissä pitää korostua kime.

''Wadō-ryū'' (和道流) on [[Hironori Ōtsuka]]n (1892–1982) perustama tyylisuunta ja yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta. Nimi tarkoittaa 'rauhan tie'. Ōtsuka oli Gichin Funakoshin tärkeimpiä oppilaita tämän varhaisimpien Tokion vuosien aikana. Ōtsukan ja Funakoshin tiet kuitenkin erosivat, ja lopulta vuonna 1938 Ōtsuka rekisteröi tyylisuuntansa erilliseksi nimellä ''Shinshu Wadōryū Karate-jūjutsu'', joka myöhemmin lyhennettiin yksinkertaisemmaksi nimeksi ''Wadō ryū''. Ōtsuka oli jo ennen tutustumistaan Funakoshiin harjoittanut pitkään ''Shindō Yōshin'' tyylin ''[[jujutsu|jūjutsu]]a'' ja toimi jopa koulukunnan pääopettajana.

Perustaja oli ''Sōke'' [[Isamu Tamotsu]] (1919–2000) vuonna 1955. ''Zen Nippon Shōrinji ryū Renshinkan Karate-dō'' -tyyli perustuu Tamotsun mukaan lukuisten kamppailulajien tutkittuihin oppeihin. TekniikkaaIsamuTamotsu halusi erityisesti on hiottu todellisen taistelun ja kamppailun kannalta muun muassa Kiinasta ja Taiwanista saaduin kokemuksin. Sōke Tamotsu halusi kehittää ottelutapaakilpaottelutapaa turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi. Tyylisuuntaan vaikuttivat suuresti esimerkiksi okinawalaiset mestarit Joyen Nakazato, Zenryō Shimabukuro (1908–1969) ja Kyan Chōtoku (1870–1945). Heistä esimerkiksi Kyan oli tunnettu hyppytaidoistaan, joka näkyy Shōrinji ryūn tekniikoissa nykyäänkin.

Shōrinji-ryū Karate-dō eroaa monista muista tyyleistä pyörivien tekniikoiden, potkupainotteisuuden ja hyvin sovellettavien tekniikoiden, hyppypotkujen ja -lyöntien käytössä. Tyylissä edellytetään melko pystyjä ja kapeita otteluasentoja mm. etäisyyden, vauhdin ja turvallisuuden säilyttämiseksi. Lisäksi sillä on oma erottuva ottelumuoto ''Bōgu-tsuki'', jossa kilpailijat varustetaan muun muassa rintapanssarilla, kypärällä, alasuojilla, säärisuojilla ja hanskoilla. Tässä ottelutyylissä täyskontakti on sallittu.

1970-luvun alussa Suomeen tullut tyylisuunta on eräs yleisimpiä Suomessa harjoitettavia karaten tyylisuuntia. Suomessa nykyään harjoiteltavat Isamu Tamotsun Shōrinji-tyylisuunnattyylin haarat ovat ''[[Kokusai Shorinjiryu Karatedo|Kokusai Shōrinjiryū Karatedō]]'' ja ''[[Shōrinji-ryū Renshinkan|Shōrinjiryū Renshinkan Karatedō]]''.

Tyylin toi Suomeen vuonna 1978 turkulainen [[Ilpo Jalamo]]; sittemmin se on levinnyt erityisesti Lounais-Suomeen. Suomen Yuishinkai ry on perustettu vuonna 1987. Kyseistä tyylisuuntaa ja/tai kobudoa harjoitellaan suomessaSuomessa kolmessatoista seurassa ja lisäksi yhdistykseen kuuluu yksi Virolainenvirolainen ja Slovenialainenslovenialainen seura.

'''Shoko-ryu''' on Suomessa kehitetty, Suomen Karateliiton hyväksymä ja sen alainen tyylisuunta. Tyylisuunnan perustana ovat 1970- ja 1980-luvuilla Suomessa Shorinji-ryun nimellä harjoitellut tekniikat. [http://www.renshin-kan.fi/hscms/shoko-ryu-karate.html Shoko-ryu karate] on tyylisuuntana käytännönläheinen, suoraviivainen ja urheilullinen. Tyylisuunta painottaa paritekniikoita ja ottelemista, nopeita ja teräviä lyöntejä ja potkuja sekä realistisia voimakkaita suorituksia. NäyttävätSen sijaan näyttävät mutta usein teholtaan teoreettiset tekniikat on karsittu minimiin. Toisin kuin useimmilla muilla tyylisuunnilla, Shoko-ryu -tyylisuunnalla on yhden pääopettajan sijaan viisihenkinen dan-kollegio, joka myöntää tyylisuunnassa suoritetut mustat vyöt.

Karaten harrastajaa kutsutaan nimellä ''karateka''. Karaten harjoittelu voidaan jakaa kolmeen eri osaan: [[kihon]]iin ({{k-ja|基本|kihon}}), [[kumite]]en ({{k-ja|組手|kumite}}) ja [[kata]]an ({{k-ja|型|kata}}).

Vaikka harjoituksissa ei nykyään enää lyödä kepillä jaloille, on salikuri edelleen tiukkaa. Harjoituksissa saliin tultaessa on kumarrus pakollinen. Poistuttaessa harjoittelusalista käännytään ovelta kasvot salille päin ja kumarrus. Selkä salille päin kumarrus on väärin, sillä karatessa on myös tärkeää kunnioitus opettajaa kohtaan ja muita harjoittelijoita kohtaan. Joissakin seuroissa noudatetaan periaatetta, että jos haukoittelee harjoituksissa, opettaja (sensei tai senpai) käskee ko. henkilön tekemään punnerruksia. Opettaja eli ''sensei'' tai ''senpai'' voi ajaa huonosti käyttäytyvän ulos harjoittelusalista eli ''dōjō''sta tai tatamilta.

Vyöarvot kehitettiin vasta karaten levitessä Japanin pääsaarelle, lähinnä koska [[judo]]llakin oli omansa. Vyöarvot ovat järjestyksessä: valkoinen (aloittelijan vyö), [[kyū]]-arvot eli keltainen, oranssi, vihreät, sininen ja ruskeat vyöt. Ensimmäisestä mustasta vyöstä lähtien tulevat mustan vyön [[Dan-arvo|dan-asteet]], joita on yhdestä ylöspäin. Vyöt ansaitaan läpäisemällä [[graduointi|vyökoe]], jossa opettajat arvioivat oppilaan taitoja. Alussa vöitä saa nopeasti ja suhteellisen helposti, mutta myöhemmin harvemmin ja jatkuvasti tiukemmilla vyökoevaatimuksilla. Ylimpänä dan-asteena voidaan pitää 10. dania, koska sen saadessaan karateka on jo hyvin vanha. Mustan vyön dan-asteista korkein saavuttamalla saatu on yhdeksän. 10. dan on yleensä vain lajin/tyylin suurmestarilla, kuten wado-ryu:ssa Grandmaster Hironori Ohtsuka 2:lla. On myös opettajia, jotka ovat perustaneet oman tyylisuunnan ja myöntäneet itselleen 10. danin, mutta tätä voidaan pitää lajin luonteen vastaisena ja kyseenalaisena toimintana.

Karatesta on tullut myös kilpailulaji, jossa kisataan ottelussa (''[[kumite]]'') ja [[kata]]ssa. Karate on [[Olympialaiset|olympialaji]], muttajoka sitäon eiensimmäistä olekertaa otettuolympiaohjelmassa mukaanTokion vieläkesäolympialaisissa yksiinkäänvuonna olympialaisiin2020. Omia sarjoja ja kisoja on junioreille, nuorille ja aikuisille. Sarjat jakautuvat vielä sukupuolen sekä junioreilla ja nuorilla iän mukaan.

Katassa tehdään ennalta määrättyä liikesarjaa mahdollisimman täydellisesti. Suojia ei tarvita, mutta ottelijalla täytyy olla punainen tai sininen kisavyö. Kataa voidaan tehdä yksin tai kolmen henkilönhengen ryhmässä (joukkuekata). Katassa arvostellaan muun muassa nopeutta, voimaa ja liikkeiden puhtautta ja todentuntua (sekä joukkuekatassa liikkeiden yhdenaikaisuutta).

Suomessa karatekilpailussa on antidoping-ohjelma, jonka Maailman Karateliittokarateliitto (''[[World Karate Federation]]'') on hyväksynyt.

Suomessa kobujutsu sisältyy muun muassa [http://www.yuishinkai.fi Yuishinkai] karate-jutsuun.

Karate levisi länsimaissa nopeasti populaarikulttuurin kautta. 1950-luvulla karatesta oli mainintaa romaaneissa ja sarjakuvissa, jossa se kuvailtiin ajoittain lähes myyttisin termein. Sittemmin 1970-luvulta alkaen taistelulajit nousivat valtavirran elokuvagenreksi ja erityisesti 1980-luvulla karate sai tunnettavuutta ''[[Karate Kid (vuoden 1984 elokuva)|Karate Kid]]'' ja yhdysvaltalaisen näyttelijän [[Chuck Norris]]in elokuvien myötäkautta.<ref>[http://www.nytimes.com/2009/05/23/sports/23karate.html Contender Shores Up Karate’s Reputation Among U.F.C. Fans] ''New York Times'' 22.5.2009 Viitattu 20.7.2011 {{en}}</ref>

* http://www.karateliitto.fi/karate/ {{Wayback|1=http://www.karateliitto.fi/karate/ |päiväys=20080307153433 }}

* {{Kirjaviite | Tekijä= Laaksonen Tero | Nimike= KampailijoitaKamppailijoita dojolta tatamilta | Julkaisija= Tero Laaksonen | Vuosi= 1992 |Tunniste= ISBN 952-90-3777-5}}

* [http://www.karatedo.co.jp/index.html The Karate World] {{Wayback|1=http://www.karatedo.co.jp/index.html |päiväys=20040804074944 }}

* [http://www.shorinjiryu.fi/index.html Suomen Shorinji ryu Karatedo] {{Wayback|1=http://www.shorinjiryu.fi/index.html |päiväys=20090111111443 }}