Wikipedia

Ero sivun ”Karate” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
 
(22 välissä olevaa versiota 20 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 12:
==Historiaa==
[[Tiedosto:Karate01.png|thumb|100px|Japanilaista [[kalligrafia]]a: ''"Karatedō"''.]]
[[File:Traditional Dojo - Karate Kaikan.jpg|thumb|Traditional Dojo - ''Shurei no yakata'' at Karate Kaikan, Tomigusuku Naha Okinawa ]]
 
Karateksi kutsutaan [[Japani]]sta Ryūkyū-saarten suurimmalta saarelta, Okinawalta lähtöisin olevaa taistelutaitoa. Nykyisessä muodossaan sitä on harjoiteltu vasta 1900-luvulta lähtien. Karaten juuret ulottuvat muinaisiin [[Kiina]]an ja [[Intia]]an, [[Buddhalaisuus|buddhalaisten]] munkkien fyysisiin harjoituksiin. Näiden harjoitteiden keksijänä pidetään munkki [[Bodhidharma]]a, [[zen]]-buddhalaisuuden perustajaa. Aikakirjojen mukaan Bodhidharma saavuttuaan Kiinassa sijaitsevaan [[Shaolin]]-temppeliin havaitsi munkkien heikon fyysisen kunnon ja esitteli näille sarjan lihaksia vahvistavia liikkeitä, jotka saivat nimekseen Shaolin. Harjoitteiden avulla hän halusi kohottaa huonokuntoisten oppilaittensa virkeyttä, jotta nämä pysyisivät hereillä pitkillä oppitunneilla. On väitetty, että Bodhidharman esittelemät liikkeet olisivat olleet vain yksinkertaisia hengitysharjoituksia. Joka tapauksessa näistä liikkeistä katsotaan olevan lähtöisin monet myöhäisemmät [[taistelulaji]]t. Tämä on mitä todennäköisimmin pelkkää legendaa.
 
Alusta alkaen karate on suunnattu itsepuolustukseen: Okinawan saaren asukkaat puolustautuivat ensin Kiinan ja myöhemmin Japanin miehitystä vastaan. Japanilaiset valloittivat alistivat saaren [[Vasallivaltio|vasalliksi]] 1600-luvulla ja määräsivät aseiden hallussapitokiellon. Tämä vauhditti aseettomien taistelutaitojen harjoittelua, ja okinawalaiset alkoivat perehtyä kiinalaisiin oppeihin. Lajissa kehitettiin myös aseita, jotka eivät (yleisestä harhaluulosta poiketen) perustuneet työkaluihin. Esim. ''sai'' on puhdas ase (vaikka jossain lähteissä sitä väitetään mm. riisinistutuspuikoksi..), samoin kuin ''nunchaku''. ''Tekko''-nyrkkirauta on yksiselitteinen ase, samoin kuin keihäs ja kilpi -yhdistelmä ''timbei'' ja ''rochin''.
 
1850-luvun jälkeen perinteiset aseet alkoivat menettää merkitystään, mutta osa mestareista kuitenkin jatkoi taitojen opettamista. Juuri tämän vuoksi aseiden käyttö elää edelleen muun muassa Ryūkyū kobujutsun muodossa. Nykyisin karaten tyylisuunnissa aseiden käyttö on jäänyt taka-alalle, ja harjoituksissa keskitytään pääasiassa aseettomaan puolustautumiseen.
Rivi 22 ⟶ 23:
[[Tiedosto:Japan prefectures.png|thumb|Saari numero 47 on Okinawa.]]
 
Heti 1900-luvun alussa karate hyväksyttiin okinawalaiskoulujen opetusohjelmaan ja lajia esiteltiin myös yleisölle. Sotaan valmistautuvassa Japanissa alettiin kiinnostua karatesta, koska sitä ajateltiin hyväksi keinoksi parantaa kansalaisten fyysistä kestävyyttä ja taistelutahtoa. Vuonna 1922 [[Gichin Funakoshi]] kutsuttiinkin esittelemään lajia pääsaarelle. Näytös oli menestys, sillä karate otettiin heti lukuisten oppilaitosten liikuntakasvatukseen. Pian pääsaarella olikin enemmän karaten harrastajia kuin Okinawalla: Näin karate oli viety pääsaarelle ja hyväksytty budolajiksi (kuten [[judo]], [[aikido]] ja [[kendo]]). Funakoshi teki lajiin paljon muutoksia karsien ja naamioiden vaarallisia liikkeitä. Hänen päämääränään oli, että laji sopisi kaikkien harjoiteltavaksi. Alkuaikoina ottelua ei harjoiteltu lainkaan, mutta myöhemmin ottelun suosion yleistyessä Funakoshin oli annettava tässä asiassa periksi. Näistä ansioista häntä alettiin myöhemmin kutsua modernin karaten isäksi.▼
Heiiiiiiiiiiii
▲ 1900-luvun alussa karate hyväksyttiin okinawalaiskoulujen opetusohjelmaan ja lajia esiteltiin myös yleisölle. Sotaan valmistautuvassa Japanissa alettiin kiinnostua karatesta, koska sitä ajateltiin hyväksi keinoksi parantaa kansalaisten fyysistä kestävyyttä ja taistelutahtoa. Vuonna 1922 [[Gichin Funakoshi]] kutsuttiinkin esittelemään lajia pääsaarelle. Näytös oli menestys, sillä karate otettiin heti lukuisten oppilaitosten liikuntakasvatukseen. Pian pääsaarella olikin enemmän karaten harrastajia kuin Okinawalla: Näin karate oli viety pääsaarelle ja hyväksytty budolajiksi (kuten [[judo]], [[aikido]] ja [[kendo]]). Funakoshi teki lajiin paljon muutoksia karsien ja naamioiden vaarallisia liikkeitä. Hänen päämääränään oli, että laji sopisi kaikkien harjoiteltavaksi. Alkuaikoina ottelua ei harjoiteltu lainkaan, mutta myöhemmin ottelun suosion yleistyessä Funakoshin oli annettava tässä asiassa periksi. Näistä ansioista häntä alettiin myöhemmin kutsua modernin karaten isäksi.
 
Vuonna 1933, vanhojen okinawalaisten mestareiden vastustuksesta huolimatta, Funakoshi muutti karaten kirjoitusmerkin tarkoittamaan "tyhjää kättä". Vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1939 Funakoshi perusti [[Tokio]]on ensimmäisen harjoitussalin. Syttyi [[toinen maailmansota]] ja budolajit taantuivat – moni karateka kaatui rintamalla, ja taidot ja tietämys katosivat.
 
Karaten leviäminen koko maailmaan alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Japania miehittäneet [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaissotilaat]] alkoivat opettaa oppimiaan taitoja eteenpäin, ja suuria mestareita alkoi muuttaa Japanista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 1964 [[Eurooppa]]an saapui Japanin yliopistosta kolme opettajaa esittelemään wadō-ryu -tyylisuunnan karatea. Jo seuraavana vuonna nämä kolme sekä muutamat muut rupesivat opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Eurooppaan muutti myös erityisesti Shotokan-tyylisuunnan opettajia; tästä johtuu Shotokanin vahva asema Euroopassa.
 
== Karate Suomessa ==
Rivi 36:
=== Karate Suomessa nykyään ===
Nykyisin karatea harjoitellaan ympäri maailmaa, ja Suomessakin on noin 15 000 aktiiviharrastajan joukko.
[[Suomen karateliittoKarateliitto]], joka on [[Suomen Liikunta ja Urheilu|SLU:n]] jäsenjärjestö, perustettiin vuonna 1969. Tällä hetkellä Suomen Karateliiton noin sadasta seurasta runsaalla kahdellakymmenellä on tyylisuuntanaan wadō-ryū, ja se on Suomen harrastetuin tyylisuunta.{{lähde}} Vaikka karaten historia Suomessa ei ole pitkä, on sen kehitys ollut nopeaa, mistä ovat osoituksena monet EM- ja MM-mitalit. Karate on levinnyt joka puolelle Suomea.
 
== Tyylisuunnat ==
Nykyisin tunnetut tyylisuunnat (jap. {{k-ja|流派 ''ryuha''|ryūha}}), joita on noin sata, syntyivät vasta lajin levitessä Japanin pääsaarelle. Tyylisuuntien kehittyminen oli väistämätöntä, sillä kaikki muutkin japanilaiset [[budō]]lajit olivat jakautuneet tyylisuuntiin. Tunnetuimpia tyylisuuntia ovat ''Shōtōkan'', ''Wadō-ryū'', ''Shitō-ryū'', ''Gōjū-ryū'' ja ''[[Shukokai Karate|Shūkōkai]]''. Tyylisuuntien väliset erot näkyvät erityisesti harjoittelijoiden asennoissa, ''[[Kata|katoissa]]'' ja käytetyissä harjoittelumenetelmissä. Lisäksi niissä suhtaudutaan eri tavoin itsepuolustukseen, kilpailuihin ja vyöarvoihin. Eri tyylisuunnat asettavat erilaisia vaatimuksia harjoittelijan fyysisille ja henkisille ominaisuuksille: osa tyyleistä korostaa voimaa ja aggressiivisuutta, toiset taas ovat pehmeämpiä. Karate on hienosäätöistä ja taiteellisen näköistä. Se kehittää myös henkistä ja fyysistä kuntoa.
 
=== Shōtōkan ===
{{Pääartikkeli|[[Shotokan]]}}
''Shōtōkan ryū'' (松濤館流) on maailmalla laajimmalle levinnyt tyylisuunta ja yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta. [[Gichin Funakoshi]]n (1868–1957) oppeihin perustuvan tyylisuunnan tekniikat ovat muuttuneet paljon ajan kuluessa. Funakoshi käytti kirjoittaessaan nimimerkkinä ''Shōtō'' (松濤), ja myöhemmin tyylisuunnan nimeksi annettiinkin Shōtōkan. Opetuksen tunnusomaisia piirteitä ovat kurinalaisuus ja järjestelmällisyys. Shōtōkanin tekniikat ovat näyttäviä ja voimakkaita, mutta liikkeissä pitää korostua kime.
 
=== Wadō-ryū ===
{{Pääartikkeli|[[Wadō-ryū]]}}
''Wadō-ryū'' (和道流) on [[Hironori Ōtsuka]]n (1892–1982) perustama tyylisuunta ja yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta. Nimi tarkoittaa 'rauhan tie'. Ōtsuka oli Gichin Funakoshin tärkeimpiä oppilaita tämän varhaisimpien Tokion vuosien aikana. Ōtsukan ja Funakoshin tiet kuitenkin erosivat, ja lopulta vuonna 1938 Ōtsuka rekisteröi tyylisuuntansa erilliseksi nimellä ''Shinshu Wadōryū Karate-jūjutsu'', joka myöhemmin lyhennettiin yksinkertaisemmaksi nimeksi ''Wadō ryū''. Ōtsuka oli jo ennen tutustumistaan Funakoshiin harjoittanut pitkään ''Shindō Yōshin'' tyylin ''[[jujutsu|jūjutsu]]a'' ja toimi jopa koulukunnan pääopettajana.
 
Tyylisuuntaan kuuluu monia jūjutsu-tyyppisiä hallintaotteita ja maahanvientejä. Torjunnat ja vastaiskut tehdään usein väistöliikkeen kautta, vastustajan hyökkäysvoimaa hyödyntäen. Wadō-ryū pyrkii tyylisuuntana luonnollisuuteen. Rentous on tärkeää ja muihin tyylisuuntiin verrattuna perusasennot ovat hieman korkeammat.
 
Ottelijoina Wadō-ryūn harrastajat ovat usein nopeita ja joustavia. Tämän takia tyylisuunta on omiaan erityisesti pienikokoisille ja nopeille. Katojen näyttävyydessä tyylisuunta häviää monille muille, koska liikkeet ja asennot ovat hyvin pelkistettyjä.
 
=== Gōjū-ryū ===
''Gōjū-ryūn'' (剛柔流) perusti [[Chōjun Miyagi]] ja sen nimi tarkoittaa kovaa ja pehmeää tyylisuuntaa. Nimensä mukaisesti Gōjū-ryū käyttää sekä kovia eli lineaarisia suljetulla nyrkillä suoritettuja tekniikoita ja pehmeitä eli epälineaarisia avoimella kämmenellä suoritettuja tekniikoita. Gōjū-ryū on yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta.
 
=== Shitō-ryū ===
{{Pääartikkeli|[[Shitō-ryū]]}}
''Shitō-ryū'' (糸東流) on [[Kenwa Mabuni|Kenwa Mabunin]] (1893–1957) perustama tyylisuunta joka luotiin useiden eri Okinawalla harjoitettujen kamppailulajien pohjalta. Tyylisuuntaa harjoitetaan ensisijaisesti [[Osaka|Osakan]] alueella ja vaikka se onkin yksi neljästä suuresta tyylisuunnasta niin sillä ei silti ole erityisen suurta harrastajakuntaa Japanin ulkopuolella. Shitō-ryū painottuu huomattavasti enemmän katan harjoitteluun kuin mikään muu tyylisuunta ja katoja onkin peräti 94. Vertauksena Shōtōkanissa katoja on 26, Wadō-ryūssa 15 ja Gōjū-ryūssa 12.
 
=== Uechi-ryū ===
''Uechi-Ryū'' (上地流) on perustajansa [[Kanbun Uechi|Kanbun Uechin]] mukaan nimetty tyylisuunta. Tyylisuunnassa ei kilpailla ja tekniikoita harjoitellaan itsepuolustuslähtöisesti. Tämän vuoksi tekniikat ovat yksinkertaisia eivätkä ole erityisen näyttäviä. Tyylin kivuliaalta vaikuttavat vastaanottoharjoitteet valmistavat kehoa olisi mahdollisten kamppailutilanteiden rasituksiin.
 
=== Shorinji-ryu ===
Perustaja oli ''Sōke'' [[Isamu Tamotsu]] (1919–2000) vuonna 1955. ''Zen Nippon Shōrinji ryū Renshinkan Karate-dō'' -tyyli perustuu Tamotsun mukaan lukuisten kamppailulajien tutkittuihin oppeihin. TekniikkaaIsamuTamotsu halusi erityisesti on hiottu todellisen taistelun ja kamppailun kannalta muun muassa Kiinasta ja Taiwanista saaduin kokemuksin. Sōke Tamotsu halusi kehittää ottelutapaakilpaottelutapaa turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi. Tyylisuuntaan vaikuttivat suuresti esimerkiksi okinawalaiset mestarit Joyen Nakazato, Zenryō Shimabukuro (1908–1969) ja Kyan Chōtoku (1870–1945). Heistä esimerkiksi Kyan oli tunnettu hyppytaidoistaan, joka näkyy Shōrinji ryūn tekniikoissa nykyäänkin.
 
Shōrinji-ryū Karate-dō eroaa monista muista tyyleistä pyörivien tekniikoiden, potkupainotteisuuden ja hyvin sovellettavien tekniikoiden, hyppypotkujen ja -lyöntien käytössä. Tyylissä edellytetään melko pystyjä ja kapeita otteluasentoja mm. etäisyyden, vauhdin ja turvallisuuden säilyttämiseksi. Lisäksi sillä on oma erottuva ottelumuoto ''Bōgu-tsuki'', jossa kilpailijat varustetaan muun muassa rintapanssarilla, kypärällä, alasuojilla, säärisuojilla ja hanskoilla. Tässä ottelutyylissä täyskontakti on sallittu.
 
1970-luvun alussa Suomeen tullut tyylisuunta on eräs yleisimpiä Suomessa harjoitettavia karaten tyylisuuntia. Suomessa nykyään harjoiteltavat Isamu Tamotsun Shōrinji-tyylisuunnattyylin haarat ovat ''[[Kokusai Shorinjiryu Karatedo|Kokusai Shōrinjiryū Karatedō]]'' ja ''[[Shōrinji-ryū Renshinkan|Shōrinjiryū Renshinkan Karatedō]]''.
 
=== Yuishinkai ===
<!--{{Pääartikkeli|[[Yuishinkai karate-jutsu]]}}-->
Motokatsu Inouen perustama ''Yuishinkai karate-jutsu'' pohjautuu [[Yasuhiro Konishi]]n opettamaan ''[[Shindō jinen-ryū]] karateen'', ja on lisäksi saanut vaikutteita muun muassa jūjutsusta ja okinawalaisista asetaidoista ([[kobujutsu]]). Nimi merkitsee suomennettuna "oikean mielen koulukuntaa", korostaen oikean kamppailuhengen merkitystä harjoittelussa. Suomalaisille Yuishinkai tarjoaa mahdollisuuden harjoitella perinteistä karatea, jossa on mukana perus- ja yhdistelmätekniikkaa, mielekästä kataharjoittelua itsepuolustukseen liittyvine sovellutuksineen sekä asetekniikkaa.<ref name="Laaksonen_ Tero">Tero laaksonen, ''Kamppailijoita dojoilta tatamilta''. 1992 sivut 32-38,188-189.</ref>
 
Tyylin toi Suomeen vuonna 1978 turkulainen [[Ilpo Jalamo]]; sittemmin se on levinnyt erityisesti Lounais-Suomeen. Suomen Yuishinkai ry on perustettu vuonna 1987. Kyseistä tyylisuuntaa ja/tai kobudoa harjoitellaan Suomessa kolmessatoista seurassa ja lisäksi yhdistykseen kuuluu yksi virolainen ja slovenialainen seura.
 
Rivi 75 ⟶ 86:
=== Shoko-ryu ===
<!--{{Pääartikkeli|[[Shoko-ryu]]}}-->
'''Shoko-ryu''' on Suomessa kehitetty, Suomen Karateliiton hyväksymä ja sen alainen tyylisuunta. Tyylisuunnan perustana ovat 1970- ja 1980-luvuilla Suomessa Shorinji-ryun nimellä harjoitellut tekniikat. [http://www.renshin-kan.fi/hscms/shoko-ryu-karate.html Shoko-ryu karate] on tyylisuuntana käytännönläheinen, suoraviivainen ja urheilullinen. Tyylisuunta painottaa paritekniikoita ja ottelemista, nopeita ja teräviä lyöntejä ja potkuja sekä realistisia voimakkaita suorituksia. NäyttävätSen sijaan näyttävät mutta usein teholtaan teoreettiset tekniikat on karsittu minimiin. Toisin kuin useimmilla muilla tyylisuunnilla, Shoko-ryu -tyylisuunnalla on yhden pääopettajan sijaan viisihenkinen dan-kollegio, joka myöntää tyylisuunnassa suoritetut mustat vyöt.
 
=== Tayo-ryu ===
Tayo-ryu karate (多様流), tarkoittaa erilaisuutta ja monipuolisuutta, mikä kuvastaa Tayo-ryu:n periaatetta. Tayo-ryu karate sai muotonsa 2010 -luvulla Suomessa. Sen taustalla vaikuttaavaikuttavat Wado-ryu karate sekäja [[judo]].
 
Tayo-ryu karaten harjoitusmetodi on suoraviivainen sisältäenja se sisältää karaten eri osa-alueet, kihon, kumite ja kata. Tayo-ryu karatessa huomioidaanotetaan harjoittelevahuomioon henkilöharjoittelevan kokonaisuudessaanhenkilön kokonaisuus. Sitä kautta on mahdollistunutvoidaan luoda harjoitusmetodit, sekäjoissa henkilökohtainenon karatepolkuotettu lapsestahuomioon varttuneeseenharjoittelijan harrastajaanikä, saakka.fysiikka Harjoitteissaja sekähenkilökohtaisetkin vyökoejärjestelmässätavoitteet periaatekaratekan näkyyedetessä mm.henkilökohtaisella vyökoevaatimuksienkaratepolulla sisällöissä, missä huomioidaan esimeteenpäin. juniorien herkkyyskaudet sekä toisaalta harrastajien fyysiset rajoitteet.
Siten tyylisuuntaa voi harrastaa lapsesta varttuneeseen harrastajaan saakka. Harjoitteissa sekä vyökoejärjestelmässäkin periaate näkyy muun muassa vyökoevaatimuksien sisällöissä, joihin vaikuttavat esimerkiksi juniorien herkkyyskaudet sekä toisaalta harrastajien fyysiset rajoitteet.
 
== Salitoiminnasta ==
Karaten harrastajaa kutsutaan nimellä ''karateka''. Karaten harjoittelu voidaan jakaa kolmeen eri osaan: [[kihon]]iin ({{k-ja|&#22522;&#26412;|kihon}}), [[kumite]]en ({{k-ja|&#32068;&#25163;|kumite}}) ja [[kata]]an ({{k-ja|&#22411;|kata}}).

Vaikka harjoituksissa ei nykyään enää lyödä kepillä jaloille, on salikuri edelleen tiukkaa. Harjoituksissa saliin tultaessa on kumarrus pakollinen. Poistuttaessa harjoittelusalista käännytään ovelta kasvot salille päin ja kumarrus. Selkä salille päin kumarrus on väärin, sillä karatessa on myös tärkeää kunnioitus opettajaa kohtaan ja muita harjoittelijoita kohtaan. Joissakin seuroissa noudatetaan periaatetta, että jos haukoittelee harjoituksissa, opettaja (sensei tai senpai) käskee ko. henkilön tekemään punnerruksia. Opettaja eli ''sensei'' tai ''senpai'' voi ajaa huonosti käyttäytyvän ulos harjoittelusalista eli ''dōjō''sta tai tatamilta.
 
=== Varusteet ===
Rivi 108 ⟶ 122:
Karateottelu (kumite) on nopea kilpailumuoto, jossa pienikin virhe kostautuu helposti. Kumitessa tärkeää on nopeus, "peliäly" ja liikkeiden puhtaus. Kumitessa ei ole tarkoitus tyrmätä vastustajaa, vaan pisteen saa kevyemmästä, tuomarien onnistuneeksi suoritukseksi katsomasta hyökkäyksestä. Kanssakilpailijan huomattavasta vahingoittamisesta saa varoituksen. Kumitessa ottelijalla on joko punainen tai sininen vyö, tavallista kevyempi puku ja hammassuojat. Käsissä on kevyet, rystyset ja kämmenselän peittävät otteluhansikkaat. Otteluissa täytyy olla myös säärisuojat niin naisilla kuin miehilläkin. Miehillä alasuojat ja naisilla rintasuojukset ovat suositeltavat.
 
Katassa tehdään ennalta määrättyä liikesarjaa mahdollisimman täydellisesti. Suojia ei tarvita, mutta ottelijalla täytyy olla punainen tai sininen kisavyö. Kataa voidaan tehdä yksin tai kolmen henkilönhengen ryhmässä (joukkuekata). Katassa arvostellaan muun muassa nopeutta, voimaa ja liikkeiden puhtautta ja todentuntua (sekä joukkuekatassa liikkeiden yhdenaikaisuutta).
 
Suomessa karatekilpailussa on antidoping-ohjelma, jonka Maailman Karateliittokarateliitto (''[[World Karate Federation]]'') on hyväksynyt.
 
== Karaten asetekniikat ==
Joissakin karatesuunnissa harjoitellaan myös perinteisiä asetekniikoita, kuten [[bō]]n ja [[sai]]n käyttöä. Asetekniikoista käytetään nimeä [[kobujutsu]]. Aseharjoittelu kehittää muun muassa taktiikkaa ja etäisyystajua, ja antaa valmiuksia puolustautua aseistettua hyökkääjää vastaan.
 
Suomessa kobujutsu sisältyy muun muassa [http://www.yuishinkai.fi Yuishinkai] karate-jutsuun.
 
== Merkittäviä opettajia ==
Rivi 160 ⟶ 174:
 
==Karate elokuvissa==
Karate levisi länsimaissa nopeasti populaarikulttuurin kautta. 1950-luvulla karatesta oli mainintaa romaaneissa ja sarjakuvissa, jossa se kuvailtiin ajoittain lähes myyttisin termein. Sittemmin 1970-luvulta alkaen taistelulajit nousivat valtavirran elokuvagenreksi ja erityisesti 1980-luvulla karate sai tunnettavuutta ''[[Karate Kid (vuoden 1984 elokuva)|Karate Kid]]'' ja yhdysvaltalaisen näyttelijän [[Chuck Norris]]in elokuvien myötäkautta.<ref>[http://www.nytimes.com/2009/05/23/sports/23karate.html Contender Shores Up Karate’s Reputation Among U.F.C. Fans] ''New York Times'' 22.5.2009 Viitattu 20.7.2011 {{en}}</ref>
 
===Näyttelijät ja heidän tyylisuuntansa===
Rivi 415 ⟶ 429:
* [[Kumite]]
* [[Okinawa]], [[Japani]], [[Kiina]]
* [[Shoto budo]]
* [[Wadō-ryū]]
* [[Taekwondo]]
 
==Lähteet==
* http://www.karateliitto.fi/karate/ {{Wayback|1=http://www.karateliitto.fi/karate/ |päiväys=20080307153433 }}
 
=== Kirjallisuuslähteet ===
Rivi 436 ⟶ 449:
* [http://www.budokwai.fi/karate/karaten-historia/ Karaten historiaa Budokwain sivulla]
* [http://www.wkf.net/ World Karate Federation]
* [http://www.karatedo.co.jp/index.html The Karate World] {{Wayback|1=http://www.karatedo.co.jp/index.html |päiväys=20040804074944 }}
* [http://www.karaterec.com/en/ KarateRec.com] - Karate Results and Charts WKF (english, français, türkçe)
* [http://www.karate.lv/?lang=en/ Latvian Karate Federation]
* [http://www.shorinjiryu.fi/index.html Suomen Shorinji ryu Karatedo] {{Wayback|1=http://www.shorinjiryu.fi/index.html |päiväys=20090111111443 }}
 
{{Budolajit Suomessa}}▼
{{Budolajit}}
▲{{Budolajit Suomessa}}
{{Urheilulajit}}
{{Metatieto}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Karate”