Jonathan Quick
Jonathan Douglas Quick (s. 21. tammikuuta 1986 Milford, Connecticut, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jääkiekkomaalivahti ja olympiamitalisti, joka torjuu NHL-joukkue Los Angeles Kingsissä. Hän on joukkueen ykkösmaalivahti ja kolmannen kierroksen varaus kesältä 2005, kun Kings varasi Quickin numerolla 72.[1]
| Jonathan Quick | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. tammikuuta 1986 Milford, Connecticut, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Jon |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 97 kg |
| Seura | |
| Seura | Los Angeles Kings |
| Sarja | NHL |
| Pelinumero | 32 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2007– |
| NHL-varaus |
72. varaus, 2005 Los Angeles |
Quick on NHL:n historian eniten nollapelejä pelannut yhdysvaltalainen maalivahti.[2]
Ura
Seuraura
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Los Angeles Kings | 2012 |
|
|
Los Angeles Kings | 2014 |
Quick pelasi ennen varaustaan kolme vuotta USHS-joukkue Avon Old Farmsissa. Sen jälkeen hän pelasi vuodet 2005–2007 Massachusetts Amherstin yliopistojoukkueessa, jossa Quick valittiin Hockey Eastin sekä NCAA:n itäisen konferenssin toiseen tähdistökentälliseen.[3] Quick siirtyi kaudeksi 2007–2008 Los Angeles Kingsin organisaatioon, joka oli varannut hänet kolmannella kierroksella vuoden 2005 varaustilaisuudessa.[4] Hän pelasi suurimman osan kaudestaan ECHL-joukkue Reading Royalsissa. Quick sai peliaikaa myös 19 ottelun verran AHL-joukkue Manchester Monarchsista ja kolmen ottelun verran NHL:stäkin.[1] Hän debytoi NHL:ssä 6. joulukuuta 2007, jolloin Quick torjui 8-2 -voiton Buffalo Sabresista.
Kauden 2008–2009 Quick aloitti farmissa, jossa hän taisteli ykkösvahdin paikasta Jonathan Bernierin kanssa. Quick sai joulukuussa 2008 kutsun NHL:ään, kun Kingsin kakkosmaalivahti Erik Ersberg kärsi nivusvammasta. Hän nousi nopeasti kolmosvahdin paikalta joukkueen ykkösvahdiksi ja syrjäytti myös Jason LaBarberan, joka kaupattiin kauden aikana Vancouver Canucksiin. Quick pelasi tulokaskaudellaan 44 NHL-ottelua ja torjui niissä neljä nollapeliä. Sittemmin hän on vakinnuttanut paikkansa Kingsin ykkösmaalivahtina.[1][5]
Lokakuussa 2009 Quick teki Kingsin kanssa kevääseen 2012 ulottuvan jatkosopimuksen.[6]
Kaudella 2011–2012 Quick voitti Stanley Cupin Los Angeles Kingsissä.[7] Quick sai pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Conn Smythe Trophyn samalla kaudella. Näin hänestä tuli Brian Leetchin ja Tim Thomasin jälkeen kolmas yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka on voittanut Conn Smythen. Quick torjui pudotuspeleissä 20 ottelua, joista 16 päättyi Kingsin voittoon. Pudotuspeleissä hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 1,41 ja torjuntaprosenttinsa 94,6.[8] Lisäksi hän pelasi NHL:n tähdistöottelussa sekä tuli valituksi NHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[9][10]
Kauden jälkeen kesällä 2011-2012 Quick ja Kings solmivat peräti kymmenen vuoden mittaisen kauteen 2022-2023 kestävän jatkosopimuksen.[11]
Kauden 2013-2014 runkosarjan päätteeksi Quickille myönnettiin Los Angeles Kingsin riveissä William M. Jennings Trophy runkosarjassa vähiten maaleja päästäneenä maalivahtina.[12] Kesäkuussa Quick onnistui Stanley Cup -finaaleissa pelaamana nollapelin New York Rangersia vastaan Madison Square Gardenissa pelatussa vierasottelussa. Edellisen kerran Rangers oli nollattu sen kotiottelussa vuonna 1972.[13] Kausi päättyi lopulta Quickin Stanley Cup -juhliin Kingsin kanssa jo toista kertaa kolmen kauden aikana.[7]
Kaudella 2014-2015 Quick pelasi peräti 72 NHL:n runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 91,9.[1]
Maaliskuussa 2016 Quick pelasi nollapelin ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan. Näin hänestä tuli 41 pelatulla nollapelillä kaikkien aikojen eniten nollapelejä pelannut yhdysvaltalaismaalivahti NHL:ssä.[2] Hänet valittiin kauden 2015–2016 päätteeksi toista kertaa urallaan ehdokkaaksi Vezina Trophyn saajaksi.[14] Quick pelasi kauden aikana 68 runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 91,8. Lisäksi hän pelasi pudotuspeleissä Kingsin kaikki viisi ottelua ensimmäisellä kierroksella, jonka jälkeen San Jose Sharks tiputti joukkueen jatkosta.[1][15]
Maajoukkue
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdysvallat
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
Quick voitti olympiahopeaa Vancouverin olympialaisista 2010.[16] Hän ei kuitenkaan saanut torjuntavastuuta Yhdysvaltain joukkueesta toimiessaan joukkueen kolmosmaalivahtina.[17] Quick valittiin vuoden 2014 talviolympialaisiin Sotshiin edustamaan Yhdysvaltoja.[18] Quick oli turnauksessa joukkueen pelaava maalivahti, kun Yhdysvallat sijoittui lopulta neljänneksi hävittyään pronssiottelun Suomelle 5-0.[19]
Quick valittiin edustamaan Yhdysvaltojen maajoukkuetta vuoden 2016 maailmancupissa.[20]
Perhe
Quickilla on vaimo Jaclyn, tytär Madison Mychal Quick (s. 2010) sekä poika Carter (s. 2013). Jaclynin sisko Alicia on naimisissa Buffalo Sabersin Matt Moulsonin kanssa. Moulson on aiemmin pelannut Quickin joukkuetoverina Los Angeles Kingsin organisaatiossa kausina 2007–2008 ja 2008–2009.
Lähteet
- Jonathan Quick The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Jonathan Quick Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e Jonathan Quick EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b NHL-tähtivahti nollasi puolustavan mestarin ja teki historiaa – ”Olin unohtanut sen täysin” 15.3.2016. SuomiKiekko. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ NCAA (Hockey East) Second All-Star Team EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ 2005 NHL Entry Draft EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Jonathan Quick QuantHockey. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Kings Ink Goaltender to Three-Year Pact 23.10.2009. Los Angeles Kings. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b NHL Stanley Cup Champion EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Ilkka Palomäki: Ilmiömäinen Kings-maalivahti harvalukuiseen joukkoon 12.6.2012. Yle. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ NHL All-Star Game EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ NHL Second All-Star Team EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup -mestarivahdille kymmenen vuoden jatkosopimus 29.6.2012. SuomiKiekko. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ NHL Lowest GA (Jennings Trophy) EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ NHL-vahti teki tempun, joka oli viimeksi nähty 1972 10.6.2014. SuomiKiekko. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ Suzanna Bezyan: Jonathan Quick Nominated for Vezina Trophy Award 27.4.2016. Sportsmedia101. Viitattu 30.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Kasperi Salo: Sharks - Predators: Lännen yllättäjät vastakkain 29.4.2016. Jatkoaika. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Olympic Silver Medal EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ USA 2009-2010 OG EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ USA:n olympiamaalivahdit paljastuivat 30.12.2013. SuomiKiekko. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ USA 2013-2014 OG EliteProspects. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Joni Ahokas: USA:n World Cup -joukkue selvillä – NHL:n pistepörssin voittaja kirkkain tähti 28.5.2016. Leijonat.com. Viitattu 30.6.2016.