Alain Delon
Alain Fabien Maurice Marcel Delon (8. marraskuuta 1935 Sceaux – elokuu 2024[1]) oli ranskalainen näyttelijä. Häntä pidettiin 1960-luvulla merkittävänä seksisymbolina.[2] Hän olikin yksi eurooppalaisen elokuvan ikonisimmista, vaikutusvaltaisimmista ja tunnistettavimmista näyttelijöistä.[3]
| Alain Delon | |
|---|---|
_-_Alain_Delon_02.jpg) Delon vuoden 1961 elokuvassa Ilo elää. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Alain Fabien Maurice Marcel Delon |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1935 Sceaux, Ranska |
| Kuollut | elokuu 2024 |
| Ammatti | näyttelijä, elokuvantekijä |
| Puoliso |
Nathalie Delon ( 1964; 1969) |
| Lapset | 4 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1957– |
| Merkittävät roolit | |
.png) Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura
Delonin varhaiset roolityöt painottivat joko seksuaalista avoimuutta tai nuorekasta uhmakkuutta.[4] Hänen läpimurtonsa elokuvissa oli Tom Ripleyn rooli René Clémentin ohjaamassa Kuumassa auringossa (Plein soleil, 1960), joka perustuu Patricia Highsmithin romaaniin Lahjakas herra Ripley. Tätä seurasi rooli italialaiselokuvassa Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960).
Delon näytteli myös muun muassa Michelangelo Antonionin elokuvassa Kuumetta (L'eclisse, 1962), Luchino Viscontin elokuvassa Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963), Jean-Pierre Melvillen rikoselokuvassa Ajojahti (Le Samouraï, 1967) ja Charles Bronsonin tähdittämässä westernissä Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971). Vuonna 2008 hän näytteli Julius Caesaria elokuvassa Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques, 2008).
Delon levytti vuonna 1973 poplaulaja Dalidan kanssa duettona kappaleen ”Paroles... Paroles...”, josta tuli iso hitti muun muassa Ranskassa, Japanissa ja Kanadassa.
Tähtikuva
Elokuvahistorioitsija Ginette Vincendeau esitti vuonna 2000, että nuoren Delonin vartalo oli ollut haluttava, julkisuuden luoma hyödyke ja sitä kautta 1960-lukulaisen konsumerismin tuote.[5] Delon oli heijastanut oman aikansa yhteisön pelkoja ja odotuksia, ja mediassa hänestä oli kehitetty klassisen kauneuden mutta samalla myös moderniuden ja tyylikkyyden henkilöitymä.[6] Kriitikot ovat yksimielisiä siitä, että hänen ympärilleen kehittyi vuosien mittaan myytti, jonka mukaan hänessä kuvastuu samanaikaisesti sekä hauraus että julmuus.[7] Hänen kauneutensa usein yhdistetäänkin hänen vaikeasti hahmotettavaan ja ongelmalliseen luonteeseensa.[8]
Yksityiselämä
Delon palveli Indokiinassa laskuvarjojoukoissa. Hän oli kaksi kertaa naimisissa: Nathalie Delonin kanssa vuosina 1964–1968 ja Rosalie van Breemenin kanssa vuosina 1987–2002. Delonilla oli pitkät rakkaussuhteet Romy Schneiderin ja Mireille Darcin kanssa. Delonilla on neljä lasta: Anthony Delon yhdessä Nathalie Delonin kanssa ja Ari Boulogne suhteesta saksalaisen laulajattaren Nicon kanssa. Rosalie van Breemenin kanssa hänellä on kaksi lasta: Anouchka ja Alain-Fabien. Alain Delonilla oli myös Sveitsin kansalaisuus.[9]
Valikoitu filmografia
- Yksi on liikaa (Quand la femme s'en mêle, 1957)
- Ole kaunis ja - vaikene (Sois belle et tais-toi, 1958)
- Christine (1958)
- Vaaralliset naiset (Faibles femmes, 1959)
- Viattomat synnintekijät (Le chemin des écoliers, 1959)
- Kuuma aurinko (Plein soleil, 1960)
- Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960)
- Ilo elää (Che gioia vivere, 1961)
- Rakastajattaria (Amours célèbres, 1961)
- Kuumetta (L'eclisse, 1962)
- Paholainen ja 10 käskyä (Le diable et les 10 commandements, 1962)
- Askel askeleelta (Mélodie en sous-sol, 1963)
- Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963)
- Musta tulppaani (La tulipe noire, 1964)
- Satimessa (Les félins, 1964)
- Kostajat (L'insoumis, 1964)
- Keltainen Rolls-Royce (The Yellow Rolls-Royce, 1964)
- Kerran varas... (Once a Thief, 1965)
- Vihreät paholaiset (Lost Command, 1966)
- Texasin hurjapäät (Texas Across the River, 1966)
- Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
- Seikkailijat (Les aventuriers, 1967)
- Ajojahti (Le Samouraï, 1967)
- Paholaisen murha (Diaboliquement vôtre, 1967)
- Tyttö ja moottoripyörä (The Girl on a Motorcycle, 1968)
- 3 askelta yöhön (Histoires extraordinaires, 1968)
- Yksinäiset sudet (Adieu l'ami, 1968)
- Vaarallinen loma (La piscine, 1969)
- Jeff (1969)
- Sisilialaisklaani (Le clan des Siciliens, 1969)
- Borsalino (1970)
- Punainen ympyrä (Le Cercle rouge, 1970)
- Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971)
- Trotskin salamurha (The Assassination of Trotsky, 1972)
- Ensimmäinen yö kanssasi (La prima notte di quiete, 1972)
- Yön sudet (Un flic, 1972)
- Shokkikäsittely (Traitement de choc, 1973)
- Skorpioni (Scorpio, 1973)
- Verta asfaltilla (Tony Arzenta, 1973)
- Rikoskierre (Deux hommes dans la ville, 1973)
- Jäinen syli (Les seins de glace, 1974)
- Borsalino and Co - rikoksen valtakunta (Borsalino and Co., 1974)
- Zorro (1975)
- Passi ruumishuoneelle (Flic Story, 1975)
- Mustalainen (Le gitan, 1975)
- Varjojen vanki (Mr. Klein, 1976)
- Kopla (Le gang, 1977)
- Katutappaja (3 hommes à abattre, 1980)
- Eliminaattori (Tegeran-43, 1981)
- Viimeinen keikka (Le choc, 1982)
- Swannin rakkaus (Un amour de Swann', 1984)
- Kohtalo kiskoilla - meidän historiamme (Notre histoire, 1984)
- Poliisin kosto (Parole de flic, 1985)
- Päivä ja yö (Le jour et la nuit, 1997)
- Yksi kahdesta (1 chance sur 2, 1998)
- Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques, 2008)
Lähteet
- Rees-Roberts, Nick & Waldron, Darren (toim.): Alain Delon: Style, Stardom, and Masculinity. Bloomsbury Academic, 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ BBC: French film giant Alain Delon dies aged 88
- ↑ Cold-blooded killer and sex symbol: The cult roles of Alain Delon
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 1.
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 2.
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 3.
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 43–48.
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 1.
- ↑ Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 48.
- ↑ Alain Delon becomes Swiss citizen
Aiheesta muualla
- Viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Alain Delon Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Alain Delon Elonetissä.
- Alain Delon NNDB:ssä
