Adolf Butenandt
Adolf Friedrich Johann Butenandt (24. maaliskuuta 1903 Bremerhaven – 18. tammikuuta 1995 München) oli saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1939 työstään sukupuolihormonien tutkimisessa. Palkinto jaettiin Butenandtin ja Lavoslav Ružičkan kesken. Aluksi natsihallinto pakotti hänet kieltäytymään palkinnosta, mutta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 hän vastaanotti palkinnon.
| Adolf Butenandt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1903 Bremerhaven, Saksa |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1995 (91 vuotta) München, Saksa |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Adolf Windaus |
| Instituutti |
Kaiser Wilhelm-instituutti Gdańskin teknillinen yliopisto |
| Tutkimusalue | Biokemia |
| Tunnetut työt | Sukupuolihormonien tutkimus |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1939) |
Opiskelunsa Butenandt aloitti Marburgin yliopistossa. Myöhemmin hän liittyi Adolf Otto Reinhold Windausin johtamaan työryhmään Göttingenin yliopistossa. Butenandt valmistui filosofian tohtoriksi 1927. Windauksen ja Schering-yhtiössä toimineen Walter Schöllerin neuvosta Butenandt rupesi tutkimaan munasarjasta erittyviä hormoneja. Hänen tutkimuksensa johtivat estronin ja muutamien muiden naishormonien löytämiseen. Nämä hormonit eristettiin tuhansista litroista virtsaa.
Habilitaationsa jälkeen Butenandt toimi lehtorina Göttingenissä. Myöhemmin hän toimi Gdańskin teknillisessä yliopistossa professorina. Vierailtuaan Yhdysvalloissa Butenandtista tuli Kaiser Wilhelm -instituutin johtaja vuonna 1936. Vuonna 1936 hän liittyi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli sodankäyntiin liittyvien projektien parissa. Kun instituutti siirtyi vuonna 1945 Tübingeniin Butenandtista tuli professori Tübingenin yliopistoon. Instituutti siirrettiin Müncheniin, missä Butenandt toimi Münchenin yliopistossa professorina.
Butenandt selvitti mulperiperhosnaaraiden tuottaman feromonin bombykolin rakenteen.