Antti Muurinen
Antti Muurinen (s. 5. maaliskuuta 1954 Valkeakoski)[1] on suomalainen jalkapallovalmentaja. Muurinen on saavuttanut muun muassa yhteensä seitsemän Suomen-mestaruutta FC Kuusysin ja Helsingin Jalkapalloklubin kanssa. Lisäksi hän on valmentanut Suomen maajoukkuetta.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 5. maaliskuuta 1954 | |
| Syntymäpaikka |  Valkeakoski, Suomi
| |
| Valmennusura | ||
| 1981–1987 1988–1993 1994–1996 1997–1999 2000–2005 2006–2007 2007–2012 2014 2016–2017 |
FC Kontu FC Kuusysi FF Jaro HJK Suomen maajoukkue FC Lahti HJK MYPA HIFK
| |
Ura
muokkaaOma pelaajaura ja valmentajauran alku
muokkaaMuurisen oma pelaajaura oli vaatimaton. Kaudella 1973 hän kuului Helsingin Ponnistuksen SM-sarjajoukkueeseen, mutta ei pelannut otteluakaan. Sittemmin hän pelasi 1.–3. divisioonassa Puotinkylän Valtissa (1975), Ponnistuksessa (1976–1978) ja Kontulan Urheilijoissa (1979–1980).[2]
Muurinen aloitti valmennusuransa vuonna 1981 neljännen divisioonan KontUssa, jonka hän luotsasi miltei liigan porteille asti[1]. Vuonna 1987 FC Kuusysi etsi uutta valmentajaa ja joukkueeseen KontUsta siirtyneen Kalle Lehtisen isä suositteli Muurista Kuusysin puheenjohtajalle. Parin viikon neuvottelujen jälkeen Muurinen teki seuran kanssa kaksivuotisen valmentajasopimuksen. Joulukuusta 1987 lähtien Muurinen toimi seuran päävalmentajana.[3]
Kuusysissä oli jo kokeneita vanhoja pelaajia, eikä Muurinen päässyt itse juurikaan vaikuttamaan pelaajistonsa koostumukseen. Hänen ensimmäinen pääsarjakautensa päättyi kuitenkin hopeaan.[3] Kaudeksi 1989 Muurinen sai koota haluamansa joukkueen. Kuusysiä vahvistettiin muun muassa Jarmo Saastamoisella ja Petri Järvisellä. Seuran vanhat pelaajat nostivat tasoaan ja joukkue saavutti kuudentoista tappiottoman ottelun putken. Kauden päätteeksi Kuusysi voitti Mestaruussarjan.[4]
Kuusysin jälkeen Muurinen valmensi Pietarsaaren Jaroa.
Vuonna 1997 Muurinen siirtyi Helsingin Jalkapalloklubin peräsimeen, jossa hän heti ensimmäisellä kaudellaan voitti mestaruuden. Vuonna 1998 Muurinen luotsasi HJK:n ensimmäisenä, ja toistaiseksi ainoana, suomalaisjoukkueena Mestarien liigan lohkovaiheeseen, jossa Klubi kiusasi isompiaan ja nujersi vahvalla pelillä muun muassa maineikkaan Benfican.
Maajoukkueessa (2000–2005)
muokkaaVuonna 2000 Muurisen seuraava haaste oli astua Suomen maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Muurinen loikin joukkueelle iloisen, hyökkäävän pelitavan ja sen ansiosta joukkue yllättikin monia huippujoukkueita. Suomen MM-karsintalohko (Saksa, Englanti, Kreikka ja Albania) oli kuitenkin kova ja Suomi jäi siinä kolmanneksi. Lupaavat esitykset saivat kuitenkin monet odottamaan seuraavista karsinnoista lopputurnauspaikkaa.
EM-karsinnat Portugaliin eivät kuitenkaan menneet nappiin. Muurisen taktiikan avainpelaajat Jari Litmanen ja Mikael Forssell olivat kumpikin vuorollaan loukkaantuneena eivätkä tulokset häikäisseet. Muurinen alkoi myös menettää yhä enenevissä määrin kannattajien luottamusta.
Muurinen sai kuitenkin jatkaa maajoukkueen valmentajana kolmannet karsinnat. Karsintalohko oli kuitenkin jälleen kova (Alankomaat, Tšekki, Romania, Makedonia, Armenia ja Andorra) ja tappiot voimistivat arvosteluryöppyä. Hänen odotettiin kuitenkin jatkavan karsinnat loppuun asti.
Muurisen kohtalonotteluksi tuli kuitenkin 8. kesäkuuta 2005 käyty karsintaottelu Alankomaita vastaan. Ennen peliä suomalaiskannattajat järjestivät Muurista ja Suomen Palloliittoa vastaan mielenosoituksen. Itse ottelu päättyi murskatappioon 0–4. Tämän jälkeen Muurisen asemaa alettiin pohtia ja myöhemmin hänet vapautettiin tehtävästään. Väliaikaisena ratkaisuna Jyrki Heliskoski korvasi Muurisen MM-karsintojen loppuun saakka, kunnes englantilainen Roy Hodgson aloitti maajoukkueen valmentajana.
Maajoukkueen jälkeen (2006–)
muokkaaKaudeksi 2006 Muurinen siirtyi Veikkausliigassa pelaavan FC Lahden valmentajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan Muurinen johdatti Lahden kahdeksanneksi. Vuonna 2007 Muurinen vei FC Lahden Liigacupin voittoon.
20. syyskuuta 2007 Muurisen ilmoitettiin palaavan Helsingin Jalkapalloklubiin kaudeksi 2008.[5] Kolmea viikkoa myöhemmin Muurisen siirtymistä Klubiin aikaistettiin. Muurinen jätti FC Lahden 10. lokakuuta ja siirtyi HJK:hon myös loppukaudeksi 2007.[6] Kaudella 2009 hän valmensi HJK:n Suomen mestaruuteen. Kauden päätyttyä Muurinen solmi HJK:n kanssa vuoden jatkosopimuksen.
Kaudella 2010 Muurinen ohjasti HJK:n toiseen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen ylivoimaisesti joukkueen varmistettua mestaruuden kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Kauden jälkeen Muurinen allekirjoitti vuoden 2012 loppuun ulottuvan jatkosopimuksen. [7] Seuraavalla kaudella mestaruus tuli vielä ylivoimaisemman esityksen jälkeen, jolloin mestaruus varmistui jo viisi kierrosta ennen sarjan päättymistä. Mestaruus oli Muuriselle valmentajauran kuudes, minkä johdosta hän nousi Martti Kosman ja Keith Armstrongin ohi eniten Suomen mestaruuksia voittaneeksi valmentajaksi. Kaudella 2012 HJK:n mestaruusjuhlat saivat jatkoa ja Muurinen nappasi neljännen peräkkäisen Suomen-mestaruutensa seuran päävalmentajana. [8] Muurinen joutui kuitenkin jättämään tehtävänsä menestyksestä huolimatta, kun HJK palkkasi Sixten Boströmin uudeksi päävalmentajaksi. [9] Kauden jälkeen Muurinen jatkoi HJK:n organisaatiossa PR- ja valmennuspäällikön tehtävissä. [10]
Kesällä 2013 Muurisen huhuttiin palaavan FC Lahden päävalmentajaksi, mutta hän jatkoi HJK:n organisaatiossa.[11] Syyskuun lopussa kerrottiin, että Muurisesta tulee kauden 2014 alussa Myllykosken Pallon päävalmentaja. Muurisen sopimus oli kaksivuotinen,[12] mutta päättyi jo kauden 2014 jälkeen seuran tehtyä konkurssin.[13][13]
Kaudella 2016 Muurinen toimi jälleen FC KontUn valmentajana.[14] Heinäkuun lopussa 2016 Muurinen palasi Veikkausliiga-valmentajaksi, kun liigan toiseksi viimeiseksi vajonnut HIFK teki hänen kanssaan kauden loppuun ulottuvan sopimuksen.[15] Marraskuussa 2016 Muurinen solmi HIFK:n kanssa kauden 2017 kattavan jatkosopimuksen.[16]
Muurinen pelaa nykyisin jalkapalloa itähelsinkiläisen Puotinkylän Valtin 60-vuotiaiden joukkueessa.[17][18]
Muuta
muokkaaMuurisen tavaramerkiksi muodostuivat hänen tuuheat viiksensä, joiden johdosta hän sai kutsumanimen "Mursu".[19] HJK:n Suomen Cup -voiton kunniaksi vuonna 2008 viikset leikattiin pois.[20]
Saavutukset
muokkaa- Suomen mestaruus (7): 1989, 1991, 1997, 2009, 2010, 2011, 2012
- Suomen Cup (3): 1998, 2008, 2011
- Liigacup (3): 1997, 1998, 2007
- Ensimmäinen suomalaisvalmentaja Mestarien liigassa
- Suomen Jalkapallovalmentajien vuoden valmentaja 1989, 1997, 1998, 2009, 2010, 2011[21]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b IS-Erikoislehti, Veikkausliiga 2006. 11.4.2006. s. 24
- ↑ Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Jyväskylä: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
- ↑ a b Airo, Jukka: Eteenpäin, ylöspäin – FC Kuusysin tarina 1934–2009, s. 77. Lahti: FC Kuusysi, 2009. ISBN 978-952-92-5332-6
- ↑ Airo, Jukka: Eteenpäin, ylöspäin – FC Kuusysin tarina 1934–2009, s. 80. Lahti: FC Kuusysi, 2009. ISBN 978-952-92-5332-6
- ↑ Antti Muurinen HJK:n päävalmentajaksi 20.9.2007. HJK. Viitattu 20.9.2007.
- ↑ Muurinen jätti FC Lahden, HJK:hon loppukaudeksi 10.10.2007. MTV3 Internet. Viitattu 10.10.2007.
- ↑ Muurinen jatkaa HJK:n puikoissa myös ensi kaudella 15.9.2010. Urheilulehti.fi. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ "Sexy football Antti Muurinen" - katso video valmentajan tunteikkaista jäähyväisistä 22.10.2012. MTV3 Internet. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ Muurinen jättää jäähyväiset kotiyleisölle: ”Poistun pää pystyssä” 21.10.2012. MTV3 Internet. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ Mestarivalmentaja Muurinen jatkaa Klubissa 16.1.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ Muurinen pysyy HJK:ssa – FC Lahti palkkasi Malisen 5.6.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ Antti Muurinen MYPAn valmentajaksi! 27.9.2013. MTV3 Internet. Viitattu 27.9.2013.
- ↑ a b Miettinen, Heikki: Huippuvalmentaja Muurinen hakeutunut työttömyyskortistoon: ”Latin latia ei ole tullut” Helsingin Sanomat. 10.4.2015. Sanoma. Viitattu 10.4.2015.
- ↑ Muurinen palasi koti-Kontulaansa. Helsingin Uutiset. 27.4.2016. s. 16. Viitattu 29.4.2016.
- ↑ Lund, Sakari: Antti Muurinen on HIFK:n uusi päävalmentaja YLE Urheilu. 28.7.2016. Yleisradio. Viitattu 28.7.2016.
- ↑ Antti Muurinen jatkaa HIFK:n päävalmentajana 3.11.2016. HIFK Fotboll. Viitattu 23.4.2017.
- ↑ Antti Muurinen todisti Helsingin järisyttävää pamausta lähietäisyydeltä – ”En ole ikinä kokenut vastaavaa” Ilta-Sanomat. 23.9.2023. Viitattu 15.10.2023.
- ↑ Tulospalvelu tulospalvelu.palloliitto.fi. Viitattu 15.10.2023.
- ↑ TOP10: Urheilumaailman kuuluisat viikset 9.4.2010. MTV3. Viitattu 11.4.2011.
- ↑ Antti Muurisen viikset ajeltiin! 1.11.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 11.4.2011.
- ↑ http://www.jalkapallovalmentajat.fi/taustaa/palkitut_valmentajat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Artikkeli Muurista vastaan järjestetystä mielenosoituksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Antti Muurinen - eteenpäin menon joutsenlaulu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Antti Muurinen leikkasi viiksensä[vanhentunut linkki]
Börje Nygård (1966–1967) • Rainer Aho (1968–1970) • Matti Aarni (1971–1974) • Bjarne Sjöholm (1975–1977) • Esko Vikman (1978) • Ulf Larsson (1979) • Bjarne Sjöholm (1980) • Jan-Eric Holmberg (1981) • Kalle Jaskari (1982–1984) • Matti Huotari (1985) • Kalle Jaskari (1986) • Richard Wilson (1987–1989) • Kari Mars (1989) • Hannu Touru (1990–1993) • Antti Muurinen (1994–1996) • Veijo Wahlsten (1997) • Keijo Paananen (1997) • Jan Westerlund (1998) • Keijo Paananen (1999–2001) • Sixten Boström (2002–2004) • Hannu Touru (2004–2005) • Keijo Paananen (2006) • Niklas Widjeskog (2006) • Mika Laurikainen (2007–2009) • Alexei Eremenko Sr. (2010–2016) • Niklas Widjeskog (2016) • Kristian Heames (2016–)
Harri Kampman (1997) • Esa Pekonen (1998–1999) • Jari Pyykölä (1999–2001) • Harri Kampman (2002–2005) • Antti Muurinen (2006–2007) • Luciano Martins (2007) • Ilkka Mäkelä (2008–2010) • Tommi Kautonen (2011-2013) • Juha Malinen (2013) • Toni Korkeakunnas (2014–2018) • Sami Ristilä (2018–2019) • Ilir Zeneli (2020–2022) • Mikko Mannila (2022–)
Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)