Barbados

Barbados on Atlantin ja Karibianmeren välissä sijaitseva saarivaltio. Se kuuluu Pieniin Antilleihin ja sijaitsee 434,5 kilometriä Venezuelan rannikolta koilliseen.

Barbados
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Sandra Mason Mia Mottley
Pääkaupunki	Bridgetown (110 000 as. (2014))
Pinta-ala
– yhteensä	431 km² (sijalla 202)
– josta sisävesiä	merkityksetön
Väkiluku (2016)	275 400 (sijalla 181)
– väestötiheys	639,0 as. / km²
– väestönkasvu	−0,4 % (2016)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Barbadoksen dollari (BBD)
BKT (2012)
– yhteensä	4,422 mrd. USD  (sijalla 160)
– per asukas	15 808 USD
HDI (2019)	0,814 (sijalla 58)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	1,5 %
– teollisuus	15,5 %
– palvelut	83,1 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Yhdistyneestä kuningaskunnasta	30. marraskuuta 1966
Lyhenne	BB
– ajoneuvot:	BDS
– lentokoneet:	8P
Kansainvälinen suuntanumero	+1-246
Tunnuslause	Pride and Industry (Ylpeys ja toimeliaisuus)
Kansallislaulu	”In Plenty and In Time of Need”
Infobox OKNimi-testi OK

Barbadoksen lähimmät naapurimaat ovat Saint Lucia ja Saint Vincent ja Grenadiinit. Maa kuuluu Kansainyhteisöön ja on esimerkiksi Maailmanpankin määritelmien mukaan kehitysmaa. Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma luokittelee maan inhimillisen kehityksen indeksin korkeaksi (0,878).

Barbados on pinta-alaltaan maailman 14. pienin ja väkiluvultaan 23. pienin itsenäinen valtio.^lähde? Se oli aiemmin perustuslaillinen monarkia, jonka nimellinen hallitsija oli Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Barbadoksesta tuli tasavalta 30. marraskuuta 2021. Ensimmäinen presidentti on Sandra Mason. Barbados on Karibian yhteisön jäsenmaa.

Maantiede

Pinnanmuodot ja vesistöt

Barbados sijaitsee hieman sivussa muista Karibianmeren saarista. Barbados on kolmiomaisen mallinen saari, joka on pisimmillään luoteis–kaakkoissuunnassa 32 kilometriä pitkä ja leveimmillään itä–länsisuunnassa 25 kilometriä leveä. Sen pinta-ala on 431 neliökilometriä.

Barbados on suhteellisen tasainen saari. Sisämaassa sijaitsee maan korkein kohta Mount Hillaby, joka kohoaa 340 metrin korkeuteen. Siitä länteen maa laskeutuu terasseissa merenpinnan tasolle. Saaren itäosien rinteet ovat puolestaan huomattavasti jyrkemmät ja mäkisemmät. Etelän suuntaan mentäessä Mount Hillaby laskeutuu jyrkästi St. Georgesin laaksoon. Sen ja etelärannan välissä on vielä 120 metriin kohoava Christ Churchin harjanne. Saarella ei ole merkittäviä jokia tai järviä, ja sadevesi suodattuu nopeasti korallisen kalkkikiven läpi maanalaisiin virtoihin.

Ilmasto ja kasvillisuus

Ilmasto on trooppinen. Sadetta saadaan ympäri vuoden, mutta aktiivisin sadekausi kestää heinäkuulta marraskuulle. Kuivallakaudella saarella puhaltaa säännöllisesti koilliset pasaatituulet. Barbados kärsii kuitenkin yllättävän vähän trooppisista myrskyistä. Hurrikaani vaikuttaa Barbadoksella keskimäärin 3,66 vuoden välein. Suoraan myrsky osuu saarelle vain kerran 19,86 vuodessa.

Barbadoksen luonnonvaraiset eläimet ja kasvit ovat suurelta osin joutuneet väistymään sokeriviljelmien tieltä, ja vain 19 prosenttia alkuperäismetsästä on jäljellä. Vuonna 1985 perustettiin kuitenkin luonnonsuojelualue, jonka 1,6 hehtaarin mahonkimetsässä elää vihermarakatteja ja hiilikilpikonnia (Chelonoidis carbonaria). Saarella tavataan myös kahdeksan lepakkolajia sekä jäniksiä, kolme liskolajia, viheltäviä sammakoita ja rupikonnia. Merinahkakilpikonna ja karettikilpikonna ovat löytäneet saarelta suojapaikan. Jotkut merikilpikonnat ovat niin kesyjä, että ihmiset uivat niiden joukossa. Barbadoksella on tavattu yli sata lintulajia, mutta vain parikymmentä pesii siellä, muut ovat muuttolintuja.

Historia

Barbadoksen esihistoriasta tiedetään hyvin vähän. Sinne tuli arkeologisten todisteiden perusteella noin vuonna 1600 eaa. Etelä-Amerikasta varhaisia asukkaita, jotka kuitenkin hävisivät myöhemmin. Saarella asui todennäköisesti vuosina 500–1500 arawakeja ja karibeja.

1500-luvun alussa sinne tuli espanjalaisia, mutta syrjäinen ja asumaton saari jäi 1500-luvun puoliväliin mennessä eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden kiinnostuksen ulkopuolelle. Barbados julistettiin vuonna 1625 Englannin kruunun omaisuudeksi. Ensimmäiset uudisasukkaat olivat pienviljelijöitä, mutta pian saari jaettiin suurille plantaasinomistajille, jotka kasvattivat sokeriruokoa Afrikasta tuodun orjatyövoiman avulla. Saari oli keskeytymättä Britannian kontrollissa, mutta sillä oli vuodesta 1639 oma itsehallinnollinen edustuslaitoksensa.

Orjuus lakkautettiin 1834, mutta paikallista politiikkaa hallitsivat englantilaisperäiset maanomistajat ja kauppiaat aina 1940-luvulle asti. Afrikkalaisperäisen väestön poliittisia oikeuksia ajamaan perustettiin 1937 Barbadoksen työväenpuolue (BLP), joka nousi 1950-luvulla yleisen äänioikeuden käyttöönoton jälkeen saaren valtapuolueeksi. Sen perustaja Grantley Adams toimi myöhemmin Länsi-Intian federaation pääministerinä. Barbados kuului federaatioon 1958–1962. Federaation hajottua Barbados palasi aluksi asemaansa itsehallinnollisena siirtomaana, mutta itsenäistyi 30. marraskuuta 1966 jääden osaksi Kansainyhteisöä.

Barbados on ollut itsenäistymisensä jälkeen englanninkielisen Karibian vakaimpia valtioita. Demokraattinen työväenpuolue (DLP) oli vallassa itsenäistymisestä vuoteen 1976. Sen jälkeen se ja Barbadoksen työväenpuolue ovat käytännössä vuorotelleet hallitusvallassa.

Vuosina 2000–2002 Barbados oli OECD:n mustalla listalla yhteistyöhaluttomana veroparatiisina. Taloudelliset syyt johtivat rajariitoihin 2000-luvulla: vuonna 2004 oli kiistaa Trinidad ja Tobagon kanssa kalastusalueen rajasta ja vuonna 2008 Venezuelan kanssa merenalaisten öljyvarojen hyödyntämisestä.

Barbadoksen pääministeriksi vuoden 2008 parlamenttivaalien jälkeen noussut DLP:n David Thompson kuoli lokakuussa 2010 haimasyöpään 48-vuotiaana.

Barbadoksen pääministerinä oli Thompsonin jälkeen vuodesta 2010 lähtien Demokraattisen työväenpuolueen DLP:n seuraava johtaja Freundel Stuart. Tyytymättömyys maan taloudelliseen tilanteeseen johti kuitenkin siihen, että toukokuun 2018 parlamenttivaaleissa Barbadoksen työväenpuolue BLP sai maan historian suurimman vaalivoiton ja palasi vuosikymmenen jälkeen valtaan. Aiemmassa parlamentissa DLP:llä oli niukka enemmistö 16-14, mutta vuoden 2018 vaaleissa BLP sai kaikki parlamentin 30 paikkaa ja BLP:n johtajasta Mia Mottleysta tuli Barbadoksen ensimmäinen naispääministeri.

Siirtymä tasavallaksi

Barbadoksen hallitus ilmoitti syyskuussa 2020 suunnitelmistaan luopua Yhdistyneen kuningaskunnan monarkista maan muodollisena valtionpäämiehenä maan 55-vuotispäivään mennessä. Maa oli Mauritiuksen vuonna 1992 tapahtuneen tasavallaksi julistautumisen jälkeen ensimmäinen entinen brittiläinen siirtomaa, josta tuli tasavalta. Karibialla tasavalloiksi ovat julistautuneet aiemmin Guyana (1970), Trinidad ja Tobago (1976) ja Dominica (1978), minkä lisäksi myös Jamaikan useat hallitukset ovat maininneet harkitsevansa samaa. Brittihovin lausunnon mukaan kyseessä on Barbadoksen kansan ja hallituksen oma asia, eikä ilmoitus tullut yllätyksenä.

20. lokakuuta 2021 maan parlamentti valitsi virallisesti kuvernööri Sandra Masonin maan ensimmäiseksi presidentiksi ja päätti luopua yhteydestä Britannian kruunuun 30. marraskuuta lähtien.

Politiikka

Barbados on parlamentaarinen tasavalta, joka kuuluu brittiläiseen Kansainyhteisöön. Parlamentti on kaksikamarinen, sen edustajainhuoneen 30 jäsentä valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä. Kenraalikuvernööri saa nimittää senaatin 21 jäsentä, mutta valitsee osan heistä pääministerin ja oppositiojohtajan esityksestä.

Barbadoksella pääpuolueet ovat Barbadoksen työväenpuolue (BLP) ja Demokraattinen työväenpuolue (DLP). Vuoden 2013 vaaleissa Freundel Stuartin johtama DLP sai 16 paikkaa ja BLP 14 paikkaa. Muut puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat saivat vain 0,5 prosenttia kaikista äänistä.

Barbadoksen parlamenttivaaleissa vuonna 2018 Barbadoksen työväenpuolue (BLP) sai kaikki parlamentin 30 paikkaa Barbadoksen historian suurimmassa vaalivoitossa ja BLP:n johtaja Mia Mottley nousi Barbadoksen pääministeriksi.

Aluejako

Barbados jakautuu 11 kuntaan ja pääkaupunkiin Bridgetowniin. Kunnat ovat Christ Church, Saint Andrew, Saint George, Saint James, Saint John, Saint Joseph, Saint Lucy, Saint Michael, Saint Peter, Saint Philip ja Saint Thomas. Ne jaetaan edelleen 30 vaalipiiriin, joissa on ministeriön valitsema valtuusto. Aluevaaleja Barbadoksella ei ole.

Barbadoksen kartta.

Barbados satelliittikuvassa

Talous

Barbadoksen talous on poikkeuksellisen vahva maaksi, joka on luokiteltu kehitysmaaksi. Saarivaltion talous pohjautui 1980-luvulle saakka lähes yksinomaan sokeriteollisuuteen. Sen jälkeen talous on monipuolistunut, kun turismi ja offshore-pankkitoiminta sekä kevytteollisuus ovat kehittyneet. Barbados on kuitenkin pienenä avoimen talouden maana huomattavan haavoittuvainen sen kauppakumppaneista. Maailmanlaajuisen taantuman takia maan bruttokansantuote laski vuonna 2009 noin 4,1 prosenttia, ja sen jälkeen se nousi useamman vuoden ajan hyvin hitaasti. Vuonna 2016 talouskasvu oli 1,6 prosenttia.

Barbadoksella ei juurikaan ole pienten maaöljy- ja maakaasuvarantojen lisäksi muita luonnonvaroja. Caricom-maat ovat perinteisesti olleet Barbadoksen tärkeimpiä kauppakumppaneita, mutta Yhdysvallat ohitti ne vuonna 2016. Yhdysvaltojen jälkeen tärkeimmät vientikohteet olivat Trinidad ja Tobago ja Guyana. Tuonnista suurin osa vuonna 2016 tuli Yhdysvalloista, Trinidadista ja Tobagosta ja Kiinasta.

Barbadoksen energiankulutuksesta 95% katetaan fossiilisten polttoaineiden tuonnilla, kotimaiset fossiiliset, biomassa ja aurinkoenergia kattavat yhteensä vain viisi prosenttia. Uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton vauhdittamiseksi maa otti vuonna 2019 mittavan lainan Inter-American Development Bankilta.

Barbadoksella on hyvä tieverkko, ja Bridgetownissa on syvänmeren satama. Grantley Adamsin kansainvälinen lentoasema sijaitsee saaren kaakkoisnurkassa, ja se on itäisen Karibian suurin lentoasema.

Väestö

Vuoden 2016 lopussa Barbadoksen väkiluku oli arvion mukaan 275 400 asukasta. Maan väestönkasvu oli vielä 1900-luvun puolivälissä hyvin korkea, mikä aiheutti ongelmia liikakansoituksen takia. Sen jälkeen kasvu on hidastunut perhesuunnitteluohjelman ja maastamuuton ansiosta. 2010-luvulla väestönkasvu on painunut negatiiviseksi: vuosina 2015 ja 2016 se oli −0,2 prosenttia.

Yli 95 prosenttia Barbadoksen väestöstä on afrikkalaisperäisiä tai mulatteja. Maassa asuu jonkin verran myös eurooppalais- ja aasialaisperäistä väestöä. Barbadoksella puhutaan englantia, mutta asukkaiden länsiafrikkalainen alkuperä kuuluu paikallisessa korostuksessa.

Barbadoksen valtauskonto on kristinusko. Englantilaisten uudisasukkaiden perintö näkyy erityisesti anglikaanien määrässä. Vuonna 2010 niiden osuus oli 23,9 prosenttia koko väestöstä. Adventisteja oli 5,9 ja metodisteja 4,2 prosenttia.

Maan HIV-tilanne on huonompi kuin Karibialla keskimäärin. Vuonna 2009 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 1,4 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 2 100 henkeä, kun Karibian keskiarvo on yksi prosentti. Osuus oli lähes kolminkertaistunut vuodesta 2001. Antiretroviraalilääkitystä sai noin 800 henkeä.

Barbadoksen rantaa

Kulttuuri

Barbadoksen kulttuuri on saanut paljon vaikutteita sekä briteiltä, jotka ovat asuneet saarella lähes 400 vuoden ajan, että heidän saarelle tuomiltaan länsiafrikkalaisilta.

Barbadoksen kansallisruokaa on coocoo, maissijauhoista ja okrasta tehty kermainen muhennos, jota syödään paistettujen lentokalojen kanssa. Mount Gayn tislaamo on tuottanut rommia vuodesta 1703. Saarelta on kotoisin myös rommiin ja kookosaromiin perustuva Malibu-likööri.

Musiikki

Barbadosilainen musiikki on monipuolista. Saarella kehittyi 1960-luvun lopussa myös oma musiikkityylinsä, spouge, joka on ottanut paljon vaikutteita reggaesta. Barbadoksen tunnetuin muusikko on R&B- ja popmuusikko Rihanna, joka Barbadoksen julistauduttua tasavallaksi 2021 nimettiin maan viralliseksi kansallissankariksi. Saarella vietetään jopa ”Rihannan päivää” artistin syntymäpäivänä. Muita tunnettuja muusikoita ovat Shontelle ja Livvi Franc. Haastattelussa Rihanna kertoo siitä, kuinka läheinen ja rakas paikka kotimaa Barbados on hänelle. Barbadoksen hallitus on nimennyt Rihannan saaren "kulttuurisuurlähettilääksi" ja hän on epäilemättä maailman tunnetuin barbadoslainen.

Urheilu

Kriketti on Barbadoksen kansallispeli, ja saarelta on ollut monia edustajia Länsi-Intian krikettimaajoukkueessa, joka pelaa otteluita myös Bridgetownin Kensington Oval -stadionilla. Kriketin lisäksi yleisurheilu, pyöräily ja golf ovat suosittuja lajeja Barbadoksella. Barbadoksen jalkapallomaajoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 173. Joukkue ei ole selviytynyt kertaakaan arvokisoihin.

Olympialaisiin Barbados on osallistunut vuodesta 1968. Toistaiseksi ainoa mitali on juoksija Obadele Thompsonin pronssimitali miesten 100 metriltä vuonna 2000.

Lähteet

• Barbados Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 6.5.2018. (englanniksi)
• Barbados Economic and Social Report 2016 (pdf) 2017. Ministry of Finance and Economic Affairs. Viitattu 6.5.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbados Wikimedia Commonsissa

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat	Belize Costa Rica El Salvador Guatemala Honduras Meksiko Nicaragua Panama
Saarivaltiot	Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Dominica Dominikaaninen tasavalta Grenada Haiti Jamaika Kuuba Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago
Itsehallintoalueet	Anguilla Aruba Bonaire Brittiläiset Neitsytsaaret Caymansaaret Curaçao Guadeloupe Martinique Montserrat Navassa Puerto Rico Saba Saint Barthélemy Saint-Martin Sint Eustatius Sint Maarten Turks- ja Caicossaaret Yhdysvaltain Neitsytsaaret