Wikipedia

Bjørnstjerne Bjørnson

norjalainen runoilija ja kirjailija
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Paljolti lähteetön

Bjørnstjerne Martinus Bjørnson (8. joulukuuta 1832 Kvikne – 26. huhtikuuta 1910 Pariisi) oli norjalainen runoilija, isänmaanystävä ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1903.[1] Hänen runostaan "Ja, vi elsker dette landet" tuli Rikard Nordraakin säveltämänä Norjan kansallishymni.[2]

Bjørnstjerne Bjørnson
Bjørnstjerne Martinus Bjørnson
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1832
Kvikne, Hedmarkin lääni, Norja
Kuollut26. huhtikuuta 1910 (77 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti kirjailija, teatterinjohtaja, toimittaja
Puoliso Karoline Bjørnson
Kirjailija
Äidinkielinorja
Aikakausi 1857–1909
Aiheet Norjan varhaishistoria, maalaiskertomukset, naisasia, avio-ongelmat
Kirjallinen suuntauskansallisromantiikka, realismi
Esikoisteos Synnøve Solbakken (1857) ja Mellem Slagene (1857)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Muuta tietoa

Norjan kansallislaulun "Ja, vi elsker dette landet" sanoitus on Bjørnsonin ja sävellys Rikard Nordraakin

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Bjørnson toimi aktiivisesti politiikassa ja kirjoitti lehtikirjoituksia sekä Norjan että myös Suomen itsenäisyyden puolesta. Hänen vaimonsa oli näyttelijä Karoline Bjørnson.

Elämä

muokkaa

Bjørnstjerne Bjørnson syntyi 1832 Hedmarkin läänin Kviknen kunnassa Norjassa. Hänen isänsä oli vanhaan maalaissukuun kuulunut pappi Peder Bjørnson (1798–1871). 17-vuotiaana Bjørnstjerne Bjørnson lähti pääkaupunkiin Christianiaan ja opiskeli yliopiston pääsykokeisiin valmentavassa Heltbergin "ylioppilastehtaassa" yhdessä Aasmund Olavsson Vinjen, Henrik Ibsenin ja Jonas Lien kanssa. Bjørnson ei kuitenkaan koskaan aloittanut varsinaisia yliopisto-opintoja. 1850-luvulta lähtien hän toimi toimittajan ammatissa. Vuosikymmenen lopulla hän toimi teatterin taiteellisena johtajana Bergenissä ja 1860-luvulla Christianian teatterin johtajana.

Bjørnson meni 1858 naimisiin Karoline Reimersin (1835–1934) kanssa. Pari sai kuusi lasta, joista yksi oli Bjørn Bjørnson.

Bjørnson matkusteli paljon. 1850-luvun lopulla hän matkusti Ruotsissa ja 1860-luvulla kiersi Eurooppaa ja vieraili Tanskassa, Saksassa, Italiassa ja Ranskassa. Viimeisen matkansa hän teki 1910 Pariisiin, jossa hän kuoli.

Kirjallinen tuotanto

muokkaa

Uran alkuvaiheessa Bjørnstjerne Bjørnsonin tyyli oli kansallisromantiikkaa. Myöhemmin, osittain Henrik Ibsenin vaikutuksesta, hän suuntautui realismiin ja alkoi käsitellä yhteiskunnan ongelmia. Bjørnson tunnetaan myös runoilijana ja journalistina.

Kansallisromantikko

muokkaa

Kansallisromanttisen kauden tärkeimpiä teoksia olivat Norjan varhaishistoriaan sijoittuvat näytelmät sekä "maalaiskertomukset" kuten Synnøve Solbakken (1857, suom. Synnöve Päiväkumpu). Synnøve Solbakkenissa henkilöhahmot saivat viikinkisaagojen sankareille ominaisia luonteenpiirteitä, jotka Bjørnson yhdisti Norjan "kansanluonteeseen". Tapahtumat sijoittuvat idealisoidulle, ajattomalle maaseudulle. Myös kohtalomotiivin kautta kertomus yhdistyy vanhoihin saagoihin, mutta Bjørnson liittyy kirjalliseen nykyaikaan psykologisoimalla kohtaloa ja sen herättämiä ajatuksia henkilöissä ja pohtimalla kohtalonuskon eettisiä ulottuvuuksia: "kypsynyt" Norjan kansa ei ole enää kohtalon sokeasti johdatettavissa. Sillan sitominen viikinkiajan ja nykyajan välille oli Bjørnsonille tärkeä osa kansakunnan rakentamista 1800-luvun lopun Norjassa.

Kohtalon lisäksi Synnøve Solbakkenissa on keskeisessä osassa myös klassinen rakkausmotiivi. Nimihenkilön sijaan novellin varsinainen päähenkilö on Torbjørn, jolle puhtoinen Synnøve edustaa kaikkea hyvyyttä ja valoisaa. Vastakappaleena on saamelainen renki Aslak, joka houkuttelee Torbjørniä pahoille teille. Novellia voi tulkita myös kristillisestä näkökulmasta, jolloin Torbjørnin on voitettava pahan Aslakin houkutukset ja valittava Päiväkummulla asuva Synnøve päästäkseen irti hänelle ennustetun kohtalon kahleista. Päiväkummun tila sijaitsee symbolisesti puolessamatkassa Torbjørnin kotoa kirkolle.

Kerronnallisesti ja rakenteellisesti Synnøve Solbakken oli uudenaikainen. Novelli rakentuu toisiaan peilaavista, lähes draamallisista kohtauksista. Kertoja on lähes näkymätön, mikä oli romantiikan aikana harvinaista. Kerronta ei etene aivan suoraviivaisesti, vaan sisältää lukijan täydennettäväksi jääviä aukkoja. Torbjørnin luonteenkasvuun keskittyvä juoni muistuttaa hieman realismin ajan kehitysromaania. Myös teoksen kieli on modernia: tuolloin norjan kirjakielenä käytettiin tanskaa, mutta Bjørnson on värittänyt kieltä lukuisilla norjalaisilla piirteillä.

Realistinen kausi

muokkaa
 
Bjørnstjerne ja Karoline Bjørnson kotonaan Aulestadissa, 1908.
 
Bjørnsonin patsas Oslon kansallisteatterin edessä. Taiteilijana Stephan Sinding, paljastettu 1899.

Bjørnsonin ensimmäinen nykyaikaan sijoittunut realistinen näytelmä De Nygifte ("Vastanaineet") ilmestyi jo 1865 eli vuotta ennen Henrik Ibsenin Brandia ja yli kymmenen vuotta ennen Ibsenin varsinaista kriittisen realismin kautta: Bjørnson oli siis myös realistisessa draamassa edelläkävijä. Hänen näytelmänsä olivat tanskalaisen kirjallisuusteoreetikon Georg Brandesin oppien mukaisia, ja Bjørnsonin tavoitteena oli nostaa yhteiskunnallisia epäkohtia julkiseen keskusteluun.

Keskeisiä teemoja oli naisasia ja avioliittoon ja avioeroon liittyvät ongelmat, joita Bjørnson käsitteli muun muassa näytelmissä Leonarda (1879) ja Det ny System ("Uusi järjestelmä", 1879). Molemmat ilmestyivät samana vuonna kuin Ibsenin Nukkekoti ja jäivät selvästi tämän varjoon.

Runoilija

muokkaa

Runoilijana Bjørnsonilta tunnetaan parhaiten kansallisromanttinen "Ja, vi elsker dette landet", josta tuli myöhemmin Rikard Nordraakin säveltämänä Norjan kansallislaulu. Kansallisromanttisen runouden lisäksi Bjørnson kirjoitti myös jonkin verran poliittisia agitaatiorunoja sanomalehtiin. Hän julkaisi yhteensä kolme runokokoelmaa, joista tunnetuimpia runoja sisältää Digte og Sange ("Runoja ja lauluja", 1870). Kokoelmassa on kansallisromanttisia luontorunoja ja virsiä.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

muokkaa
 
Boeing 737, jonka pyrstöön Bjørnsonin kuva on maalattu.

Bjørnstjerne Bjørnsonilla on erityisen merkittävä symbolinen asema Norjan 1800-luvun kansakunnan rakentamisessa ja itsenäistymiskehityksessä. Hänet tunnettiin palavana puhujana ja räiskyvänä temperamenttina.

Bjørnson osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun kirjoittamalla eri sanomalehtiin 1850-luvulta lähtien koko ikänsä. Tärkeä aihe oli muun muassa kuolemanrangaistuksen vastustaminen, jota hän vaati useita kertoja läpi 1870- ja 1880-luvun. Bjørnson osallistui myös keskusteluun norjalaisen teatterin ja kansallisen näyttämötaiteen perustamisesta ja toimi Christianian teatterin johtajana 1865–1867.

Skandinavismi oli kosmopoliitti Bjørnsonille läheinen asia, ja hän puhui usein Pohjolan kansojen veljeyden puolesta erityisesti 1860-luvulla. Hän puhui Euroopassa myös kansainvälisen rauhanliikkeen ja pienten kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta.

Norwegian Air Shuttle on huomioinut Bjørnsonin saavutukset maalauttamalla hänen kuvansa yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[3]

Suomennetut teokset

muokkaa

Näytelmät

muokkaa
  • Maria Stuart Skotlannissa. Suomentanut E. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878.
  • Konkurssi: liike-elämän moraalittomuudesta, viidessä muutoksessa. Suomentanut C. Edv. Törmänen. Hämäläinen, 1879.
  • Synnöve Päiväkumpu. Suomentanut Anna Lilius. Waaranen, 1879.
  • Leonarda: Näytelmä neljässä tapauksessa. Suomentanut J. Enlund. G. W. Edlund, 1880.
  • Yli voimain: 2-osainen näytelmä. Suomentanut A. B. Mäkelä. Karjalan Kirjapaino-Osakeyhtiö, 1901.
  • Kun uusi viini kukkii. Suomentanut Helmi Setälä. Otava, 1909.
  • Paul Lange ja Tora Parsberg. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1928.

Romaanit

muokkaa
  • Morsiusmarssi. Suomentanut A-a. Otava, 1904.
  • Mary. Suomentanut Werner Andelin. G. W. Edlund, 1906.
  • Jumalan teillä. Suomentanut Viki Kärkkäinen. WSOY, 1910.
  • Liput liehumassa. Suomentanut V. Hämeen-Anttila. Kansa, 1910.
  • Absalomin tukka. Suomentanut Martti Raitio. WSOY, 1916.

Novellit

muokkaa
  • Iloinen poika. Suomentanut T. J. Dahlberg. P. Tikkanen, 1862.
  • Arne. Suomentanut Hilda Käkikoski ; runot suom. Immi Hellén. SKS, 1899.
  • Rautatie ja hautuumaa. Suomentanut A-a. Otava, 1904.
  • Arne, Synnöve Päiväkumpu, Rautatie ja hautausmaa, Pieniä kertomuksia, Iloinen poika, Kalastajatyttö, Morsiusmarssi. Teoksessa Kertomuksia. Suomentaneet Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen. WSOY, 1909.
  • Manghild. Suomentanut Kaarlo Koskimies. Porvoo, 1914.
  • Kotkanpesä. Teoksessa: Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY, 1961.
  • Thrond. Lastenkirjainstituutti.

Runot

muokkaa
Antologioissa[4]
  • Boltsin södeimmät rakkausrunot, suom. Sami Garam & Raija Tervomaa. Helsinki: Kirjastudio 2005 ISBN 952-482-019-6
  • Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0
  • Lausuntaohjelmistoa 1 (1941) toim. Lempi Musikka. Helsinki : WSOY 1941. Sarja: Pieni valiosarja, 7.
  • Lausuntorunoja, toim. Naemi Päiviö. Helsinki: Kansanvalistusseura 4. p. 1920
  • Maailman kannel, Eino Leino, Otava 1913
  • Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia, suom. Aarni Kouta, Helsinki: Otava, 1922
  • Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930
  • Paavo Cajander, Runoelmia, toim. A. V. Koskimies, Helsinki: Kirja 1914
  • Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Helsinki: WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980)
  • Eino Leino, Runot IV: 1908–1915, Otava 1968
  • Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8
  • Vain unen varjo: kaipuun ja surun runoja, toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki, Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-15017-0
  • Yrjö Jylhä: Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava 1954
Runot
  • Bergliot (Bergljot), suom. Yrjö Jylhä, antologiassa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Bergliot (Bergljot), suom. Aale Tynni, antologiassa: Runon pursi
  • Ei saanut hän lupaa lähteä (Han fik ej lov til at lægge ud), suom. Otto Manninen, antologiassa: Lausuntaohjelmistoa (1941) Katkelma teoksesta Fiskerjenten (11. luku).
  • Ei saanut hän lupaa lähteä (Han fik ej lov til at lægge ud), suom. Paavo Cajander, antologiassa: Runoelmia (Cajander)
  • Huhtikuu (Jeg velger meg april!), suom. Aarni Kouta, antologiassa: Maailman lyriikkaa ja Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. Runon alkukielinen nimi vaihtelee eri lähteissä
  • Isänmaan laulu (fædrelandssang), suom. Paavo Cajander, antologiassa: Runoelmia (Cajander). Julk. myös Kalatyttö 1869, korj. painos 1905
  • Jos funtsaat mua, suom. Raija Tervomaa, antologiassa: Boltsin södeimmät rakkausrunot
  • Kantaatti: "Norges Vel" -nimisen seuran 100-vuotisjuhlaan 29.12.1909 (Kantate ved hundreårs-fæsten for "Norges Vel“ (29. December 1909)), suom. Eino Leino, antologiassa: Maailman kannel ja Runot IV: 1908 - 1915 (Leino)
  • Kätketty lempi, suom. Aarni Kouta, antologiassa: Maailman lyriikkaa: ja Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Meri (Havet), suom. Yrjö Jylhä, antologiassa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Niin, tää maa on armas meille, suom. Lauri Viljanen, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Olav Trygvason, suom. Yrjö Jylhä, antologiassa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Veri ja kulta
  • Poika, nosta pystyyn pää, suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Puu (Træet), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Puu (Træet), suom. Yrjö Jylhä, antologiassa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Veri ja kulta
  • Synnöven laulu (Synnøves sang), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Sävel (Tonen), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Taylorin laulu (Taylors sang), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004) ja Vain unen varjo Runo näytelmästä Maria Stuart Skotlannissa (Maria Stuart i Skottland, 1864).
  • Tunturien tuolla puolen (Over de høje fjælle), suom. Reinhold Roine, antologiassa: Lausuntorunoja
  • Tunturiin kun haluat, suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Tunturin tuolla puolen (Over de høje fjælle), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa
  • Tunturin tuolle puolen (Over de høje fjælle), suom. Yrjö Jylhä, antologiassa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Veri ja kulta
  • Viimeinen tuska (Siste smærte), suom. Aale Tynni, antologiassa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Petri Liukkonen: Bjørnstjerne Bjørnson (1832-1910) Authors' Calendar. Viitattu 30.5.2013. (englanniksi)
  3. ↑ LN-DYB Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Bjørnstjerne Bjørnson, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 17.12.2021, viitattu 20.12.2021

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Andersson, Per Thomas: Bjørnstjerne Bjørnson. (2. painos) Norsk litteraturhistorie, 2012, s. 226–234. Oslo: Universitetsforlaget. ISBN 978-82-15-01704-4 (norjaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bjørnstjerne_Bjørnson&oldid=22445100”