Elisenvaara
Elisenvaara (ven. Элисенва́ара) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Soskuanjoen varrella[1] 41 kilometriä Lahdenpohjasta lounaaseen. Taajamassa on 790 ja kunnassa 1 500 asukasta (vuonna 2012)[2].
| Elisenvaara Элисенваара |
|
|---|---|
  Elisenvaara |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Lahdenpohjan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 367,4 km² |
| Väkiluku (2012) | 1 500 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
.svg)
Maantiede ja asutus
muokkaaElisenvaaran kunnan pinta-ala on 367,4 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu koillisessa Lahdenpohjan piirin Miinalan, kaakossa Kurkijoen ja etelässä Hiitolan kuntiin sekä luoteessa Suomeen[4], jossa rajanaapureita ovat Rautjärven ja Parikkalan kunnat. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].
Kunnan alueella virtaavat Hiitolanjoki (myös Kokkolanjoki, Asilanjoki), Änäjoki, Vääränkoskenjoki (alajuoksulla Kotavaaranjoki), Soskuanjoki (Latvalammenjoki), Putkijoki (Tiitonkanava) ja Vonkaoja. Järviä ovat osaksi kunnan alueella sijaitseva Simpelejärvi sekä Kostamojärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, gneissi, hiekka, sora ja turve. Kunnassa on kolme luonnonmuistomerkkiä.[6]
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu kymmenen asutusta: Akkaharju, Esterlo, Kaivomäki, Ketrovaara, Kostamojärvi, Lamminkylä, Sorjo, Syväoro, Taustamäki ja Välimäki. Elisenvaaran ohella suurimmat asutuskeskukset ovat yli 300 asukaan Esterlo, yli 200 asukkaan Välimäki ja yli sadan asukkaan Ketrovaara. Akkaharjulla, Kaivomäellä ja Sorjossa ei ole lainkaan vakituisia asukkaita.[7]
Historia
muokkaaKurkijoen pogostassa sijainnut Elisenvaaran kylä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa maakirjassa vuonna 1590[1].
Ennen talvi- ja jatkosotaa Elisenvaara kuului Suomen sittemmin Neuvostoliitolle luovuttamaan Kurkijoen kuntaan. Se oli tärkeä rautatieristeys ja kunnan toinen merkittävä asutuskeskus. Elisenvaaran kautta kulki Karjalan rata Viipurista Sortavalaan, ja lisäksi sieltä erkanivat radat Lappeenrantaan ja Savonlinnaan. Nykyisin Elisenvaara–Simpele ja Elisenvaara–Parikkala -rataosuudet on purettu.lähde?
Elisenvaarassa aloitti vuonna 1928 toimintansa Elisenvaaran yhteiskoulu, joka sodan jälkeen siirtyi Karinaisten kunnan Kyrön kylään. Ennen sotia suunniteltiin Elisenvaaran muodostamista kauppalaksi.lähde?
Vuosina 1946–1992 Elisenvaaralla oli kaupunkimaisen taajaman status[1]. Nykyisen kunnan alue käsittää entisen Suomen Kurkijoen kunnan itäosan ja osia osittain luovutetusta Parikkalan kunnasta sekä pohjoisimmat alueet Simpeleen kunnan luovutetusta itäosasta.lähde?
Sota-aika
muokkaaTalvisodassa 1939–1940 Elisenvaaraa pommitettiin 26. joulukuuta sekä 15. ja 20. helmikuuta. Pommituskertoja oli 39, joissa oli 280 konesuoritusta. Yhteensä 35 ihmistä kuoli. Carl-Fredrik Geustin kokoamien neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan Elisenvaaraa olisi pommitettu myös 20. joulukuuta 1939.[8]
Neuvostoliitto teki jatkosodassa vuonna 1944 Elisenvaarassa niin sanotun Elisenvaaran pommituksen, jossa neuvostokoneet pommittivat Karjalankannakselta saapunutta evakkojunaa. Poikkeuksellisen tuhoisassa pommituksessa kuoli yli sata siviiliä sekä sotilaita ja lottia.lähde?
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaElisenvaarasta on maantieyhteydet Kurkijoelle, Tervajärvelle, Ketrovaaraan sekä Ihalasta Raivion kautta Suomen rajalle johtavalle maantielle. Linja-autoliikennettä ei ole. Syväoron eteläpuolella on huoltoasema.[9]
Kunnan läpi kulkee Hiitolan ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on Elisenvaaran asema sekä Akkaharjun, 192. ja 199. kilometrin pysäkit. Elisenvaaran ja Syväoron välinen rautatie on suljettu. Elisenvaaran asemalla on vaunuvarikko.[10]
Elisenvaaran rautatieasemalta liikennöivät Sortavalan ja Kaarlahden (Kuznetšnoje) välillä kulkevat paikallisjunat sekä joulukuusta 2018 lähtien Pietarista Sortavalaan kulkeva Lastotška-pikajuna.[11][12] Myös Laatokan länsipuolta, Pietari–Hiitola radan kautta liikennöitävä Pietarin ja Kostamuksen välillä kulkeva kaukojuna ja joulukuussa 2019 liikennöinnin aloittanut, Moskovasta Pietarin ja Viipurin kautta Petroskoihin kulkeva yöjuna[13][14] pysähtyvät Elisenvaaran asemallalähde?.
Syväorossa on maantieliikenteen raja-asema, joka toimii Syväoron tilapäisenä rajanylityspaikkana ja jonka vastaraja-asema Suomen puolella on Parikkalan raja-asema.lähde?
Kunnassa toimii puunjalostus- ja rakennustarviketeollisuutta sekä karjatila[15]. Syväorossa on tulliasema, Elisenvaaran kaakkoispuolella sotilasalue, Syväorossa ja Tyrjänjärven eteläpuolella rajavartiostot[16].
Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki, ruokala ja muutama kauppa. Joitakin palveluja on myös Esterlossa, Välimäellä ja Ketrovaarassa.[17]
Nähtävyydet
muokkaaElisenvaaran keskustassa on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikka[18].
Lähteet
muokkaa- Generalnyi plan Elisenvaarskogo selskogo poselenija Lahdenpohskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme gradeco.ru. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 23.3.2013. (venäjäksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 296. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
- ↑ Generalnyi plan, s. 3–4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 3.
- ↑ Generalnyi plan, s. 9.
- ↑ Generalnyi plan, s. 44.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13–15.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Ajankohtaista (Arkistoitu – Internet Archive) Evakkolapset ry
- ↑ Generalnyi plan, s. 18–19.
- ↑ Generalnyi plan, s. 19–20.
- ↑ Uusi päivittäinen junavuoro aloittaa Sortavalan ja Pietarin välillä jo lauantaina 18.12.2018. Karjalainen. Viitattu 17.8.2019.
- ↑ Ласточка до Рускеалы через Выборг и Каменногорск уже сделала пробный полёт 7.12.2018. Gazeta Vyborg. Viitattu 17.8.2019 (venäjäksi).
- ↑ Odotettu parannus 3.12.2019. Karjalan Sanomat. Arkistoitu 27.12.2019. Viitattu 27.12.2019.
- ↑ Первый поезд отправился из Москвы в Петрозаводск через Петербург и Сортавалу 3.12.2018. Interfax. Viitattu 27.12.2019. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 26-27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 21.
- ↑ Generalnyi plan, s. 20–21.
- ↑ Generalnyi plan, s. 18.
Kirjallisuutta
muokkaa- Tapio Nikkari (toim.): Muistojemme Elisenvaara, s. 488. Tampere: Tapio Nikkari, 2017. ISBN 978-952-93-8600-0