Etaania eristetään maakaasusta ja maaöljystä. Suurimmat sen tuottaja- ja kuluttajamaat ovat Yhdysvallat ja Kanada. Yhdistettä käytetään pääasiassa eteenin valmistukseen krakkaamalla. Muita etaanista valmistettavia yhdisteitä ovat vinyylikloridi, asetaldehydi, etikkahappo, kloorietaani, 1,1-dikloorietaani ja 1,1,1-trikloorietaani. Etaani voidaan nesteyttää ja sitä käytetään jonkin verran polttoaineena ja kylmäaineena.[3][4][5] Kaupallinen puhdas tuote sisältää vähintään 95 % etaania, jossa epäpuhtauksina voi esiintyä hiilidioksidia, metaania, eteeniä, propeenia ja propaania.
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 635. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
- ↑ Etaani Käyttöturvallisuustiedote. 29.10.2012. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 9.3.2018. (suomeksi)
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 18–19. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ David E. Mears & Alan D. Eastman: Hydrocarbons, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 5.8.2013
- ↑ Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.8.2013
