Federico García Lorca

Federico del Sagrado Corazón de Jesús García Lorca (5. kesäkuuta 1898 Fuente Vaquerosin kylä, Granada – 19. elokuuta 1936) oli espanjalainen runoilija ja näyttämötaiteilija. Hän oli myös taidemaalari, pianisti ja säveltäjä. Runoilijana hän nautti kansainvälistä huomiota Ryhmä 27:n symbolina. García Lorca oli yksi tuhansista Espanjan sisällissodan aikana teloitetuista kansallismielisten kuolemanpartioiden uhreista.

Federico García Lorca
Lorca vuonna 1932.
Henkilötiedot
Koko nimi	Federico del Sagrado Corazón de Jesús García Lorca
Syntynyt	5. kesäkuuta 1898 Fuente Vaqueros, Espanja
Kuollut	19. elokuuta 1936 (38 vuotta) jossain Víznarin ja Alfacarin välillä, lähellä Granadaa, Espanja
Kansalaisuus	Espanja
Ammatti	runoilija, näyttämötaiteilija, taidemaalari, pianisti, säveltäjä
Kirjailija
Tyylilajit	surrealismi
Esikoisteos	Impresiones y paisajes (1918)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä ja ura

Nuoruus

García Lorcan isä Federico Garcia Rodriguez omisti Granadan laitamilla olevan maatilan ja kaupungin keskustassa olevan huvilan sekä työskenteli menestyksekkäästi sokerialalla. García Lorcan äiti Vincenta Lorca Romero oli opettaja ja lahjakas pianisti. Federicon ollessa 11-vuotias perhe muutti 1909 Granadan kaupunkiin. Hän arvosti maalla viettämäänsä lapsuutta ja piti tärkeänä luonnonläheistä elämää.^lähde?

Vuonna 1915 lukion suorittanut García Lorca aloitti opinnot Granadan yliopistossa. Tuolloin hänen opintonsa sisälsivät lakia, kirjallisuutta ja sävellystä. Nuoruudessaan hän oli mieltyneempi teatteriin ja musiikkiin kuin kirjoittamiseen. Hän harjoitteli nimenomaan klassisena pianistina, ja hänen ensimmäisiä innoittajiaan olivat Claude Debussy, Frédéric Chopin ja Ludwig van Beethoven. Myöhemmin García Lorcan innoittajaksi tuli espanjalainen kansanmusiikki, mihin vaikutti hänen ystävyytensä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa. Kirjoittamista hän ei aloittanut ennen pianonsoittajanopettajansa kuolemaa vuonna 1916. Ensimmäisissä proosateoksissaan Nocturne, Ballad ja Sonata hän käytti musiikillisista muotoa. García Lorca kuului nuorten taiteilijoiden ryhmään, joka kokoontui kahvila Alamedassa Granadassa. Vuosina 1916 ja 1917 hän matkusti Kastiliassa, Léonissa ja Galiciassa yliopistonsa professorin kanssa, joka rohkaisi häntä kirjoittamaan ensimmäisen kirjan Impresiones y Paisajes (’Vaikutelmia ja maisemia’), joka julkaistiin vuonna 1918. Don Fernando de los Rios sai pojan perheen antamaan tälle vuonna 1919 luvan asettua Madridiin edistykselliseen opiskelijaresidenssiin Residencia de Estudiantesiin.^lähde?

Nuorena kirjailijana

Resissä García Lorca tutustui Luis Buñueliin, Pepín Belloon, Manuel de Fallaan ja Salvador Dalíin, nuoriin ja lahjakkaisiin taideopiskelijoihin, joiden vaikutus tuntuisi myöhemmin ympäri Espanjan. Suojelijaksi hänelle muodostui runoilija Juan Ramon Jimenez, ja tuolloin hänestä tuli myös läheinen näytelmäkirjailija Eduardo Marquinan ja Madridin Teatro Eslavan ohjaajan Gregorie Martínesz Sierran kanssa. Vuosina 1919–1920 García Lorca kirjoitti ja lavasti ensimmäisen näytelmänsä El maleficio de la mariposa (esitetty suom. Perhosen ilkityö), joka on runomuotoinen näytelmä perhosen ja torakan mahdottomasta rakkaudesta ja sisältää joukon muitakin hyönteisiä. Näytelmä naurettiin lavalta jo neljännen esityksen jälkeen, ja tapaus vaikutti pysyvästi García Lorcan suhtautumiseen teatterijulkisuutta kohtaan. Myöhemmin hän väitti, että vuonna 1927 kirjoitettu Mariana Pineda oli itse asiassa hänen ensimmäinen näytelmänsä. Opiskeluaikanaan Resissä hän luki myös lakia ja filosofiaa, vaikka oli huomattavasti kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin opiskelusta.^lähde?

García Lorcan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi 1921. Se sisältää vuonna 1918 kirjoitettuja runoja, jotka oli valittu teokseen Federicon veljen Fransiscon avulla. Tekstien aihepiireihin kuuluivat muun muassa usko, eristäytyminen ja luonto, jotka olivat hallinneet myös García Lorcan proosapohdiskeluja. Alkuvuodesta 1922 Granadassa García Lorca oli yhteistyössä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa tarkoituksenaan edistää Concurso de Cante Jondo -festivaalitapahtumaa, joka oli omistettu flamencoesityksille.^lähde?

García Lorca julkaisi vuonna 1921 runokirjan Libro de Poemas. Hänen teoksensa Poeta en Nueva York (suom. Runoilija New Yorkissa) ilmestyi 1940. Se on surrealistinen teos, jonka García Lorca kirjoitti Yhdysvaltojen-matkansa jälkeen. Hänen muita teoksiaan ovat esimerkiksi Romancero gitano (1928, suom. Mustalaisromansseja), Bodas de sangre (1933, suom. Veren häät), Doña Rosita la soltera (1935, suom. Doña Rosita), La zapatera prodigiosa (1935, esitetty suom. Ruusu ja naskali).

Kreikkalainen säveltäjä Mikis Theodorakis on säveltänyt musiikin runoilija Odysséas Elýtisin kreikantamaan teokseen Romancero Gitano. Laulusarjan kantaesittäjä on niin ikään kreikkalainen laulaja María Farantoúri, joka on tulkinnut Lorcan tekstejä myös espanjaksi.^lähde?

Lorcan runous

Lorcaa pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Hänen runonsa ovat perinteisiä espanjalaisia runoja, mutta niissä on paljon yleismaailmallisia teemoja. Lorca kuului Espanjan 1900-luvun alun runoilijoiden muodostamaan piiriin sukupolvi 27, jota inspiroi kansanrunous, ja joka myöhemmin kehitti surrealistisen tyylilajin. Lorcan yksi kuuluisimmista runoista on ”Memento”, joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1921.

Kuolema

Lorcan patsas Madridissa. Julio López Hernández, 1984.

García Lorca jäi Espanjan sisällissodan jalkoihin Granadassa, jossa oikeistolaiset kapinalliset murhasivat hänet elokuussa 1936.

Kun sisällissota Espanjassa syttyi, Lorcan ystävä Luis Buñuel pyysi häntä jäämään Madridiin, koska siellä hän olisi ollut paremmin turvassa. Myös muut ystävät painostivat häntä jäämään pääkaupunkiin tai pakenemaan Ranskaan, mutta ei missään tapauksessa menemään kotiseuduilleen. Granadassa hänet tunnettiin homoseksuaalina, ja häntä haukuttiin ”rusettihomoksi”. Hänen homoutensa oli kaikkien oikeistolaisten fasistien tiedossa. Hän oli kaikkialla oikeiston valtaamilla alueilla vaarassa. Lehdet olivat jo pitkään pilkanneet häntä ja erityisesti kevään 1936 aikaan, kun hän lehtihaastattelussa oli arvostellut kaupungin porvaristoa. Lehdet kertoivat tarkasti hänen seurassaan liikkuvista nuorista miehistä.

Oikeisto piti vasemmistolaista Lorcaa vastustajanaan. Hänessä ruumiillistui liberaali, demokraattinen ja suvaitseva Espanja, jonka fasistit nyt halusivat lopettaa väkivalloin. Lorcasta oli jo tullut menestyksekkäin espanjalainen kirjailija Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Hänen näytelmissään annettiin puheenvuoro alistetuille. Heitä olivat katolisen kirkon ja machokulttuurin leimaamassa Espanjassa naiset. Lorcan naiset ovat vahvoja ja haluavat itse päättää seksuaalisuudestaan. Demokraattinen Espanja juhli Lorcaa uudistajana, mutta vastapuolelle hänen romaaninsa olivat epämoraalisia, epäkatolisia ja epäespanjalaisia.

Lorca lähti aamulla 14. heinäkuuta 1936 kotiseuduilleen Granadaan. Siellä oli jo taisteluita, vaikka sisällissota ei varsinaisesti ollut vielä puhjennut. Molempien osapuolten terroriteot vavisuttivat kaupunkia. Tasavaltalainen sotilaskuvernööri ei pystynyt hillitsemään väkivaltaa. Myöskään siviilikuvernööri, joka oli Lorcan lanko, ei voinut väkivallalle mitään. 18. heinäkuuta 1936 Francisco Franco julisti Kanariansaarilla sotatilan. Mantereella sota puhkesi ensin Sevillassa ja kaksi päivää myöhemmin Granadassa.

Lorca oli sodan alkaessa Huerta de San Vicentessä, hedelmä- ja kukkaplantaasilla, jolla hän oli ollut vuodesta 1925 lähtien vuosittain. Hän oli kirjoittanut siellä useita näytelmiä. Huertan pormestari, joka oli Lorcan sukulainen, vangittiin 20. heinäkuuta, ja 6. elokuuta tehtiin Lorcan kotitaloon tarkastus, kun etsittiin radiolähetintä, jolla hänen väitettiin olevan yhteydessä venäläisiin. 9. elokuuta tuli paikalle ryhmä siviilipukuisia fasisteja ja pakotti talon väen ulos. Lorca, tilanhoitaja sekä Lorcan äiti pahoinpideltiin ja kaikki uhattiin tappaa.

Tapauksen jälkeen Lorca etsi suojaa runoilijaystävä Luis Rosalesin luota. Tämän isä ja veli olivat tunnettuja falangisteja. Lorcaa autettiin. Lorcan myöhemmin murhannut kävi kerran talossa, mutta hänet heitettiin ulos. Hän tuli uudelleen 16. elokuuta ja piti Lorcaa vangittuna kaksi päivää. Lorcan perhe teki kaikkensa runoilijan pelastamiseksi. Falangistien johtaja sai sotilasjohdolta määräyksen vapauttaa Lorca, mutta häntä ei laskettu vapaaksi. 19. elokuuta vastaisena yönä hänet vietiin kolmen muun kanssa pienelle kukkulalle Granadan ulkopuolelle. Yksi murhaajista kehui seuraavana päivänä, että ”hän ampui Lorcaa perseeseen, koska se oli homo”. Vasta sitten tuli kuolinlaukaus. Puolustuspuheessaan yksi murhaajista syytti Lorcaa yhteistyöstä venäläisten kanssa, toimimisesta vasemmistolaisen kulttuuriministerin sihteerinä ja homoseksuaalisuudesta.

Hautapaikan etsintä

Lorcan kuolinkukkulalla on pieni puisto. Historioitsijat olivat jo pitkään yrittäneet saada lupaa syrjässä olevan joukkohaudaksi arvellun paikan avaamiseen ja asianmukaiseen ja arvokkaampaan hautaamiseen. Suku ei hyväksynyt avaamista. Syyskuussa 2008, 72 vuotta Lorcan kuoleman jälkeen, tuli käänne kun perhe suostui uuteen hautapaikkaan. Lupa tuli, kun tutkintatuomari Baltasar Garzón käynnisti sisällissodan (1936–1939) ja Francon ajan (1939–1975) teloitusten laajan tutkinnan. Lorcan kanssa samalla kertaa ammuttujen omaiset ovat suostuneet vainajien pois siirtämiseen.^lähde? Kerran jo keskeytettyjä kaivauksia jatkettiin kesällä 2009, jolloin Lorcan ruumiin arveltiin löytyneen.. DNA-tutkimukset eivät vahvistaneet asiaa, joten Lorcan jäänteet ovat edelleen kadoksissa.

Ystävät Neruda ja Dalí

Chileläinen runoilija Pablo Neruda oli Lorcan ystävä. Lorcan murha vaikutti suuresti Nerudaan ja lähensi tätä ensin tasavaltalaisiin ja sitten kommunistisiin liikkeisiin. Lorca oli läheisissä väleissä myös taiteilija Salvador Dalíin, johon hänellä oli jonkinlainen suhde. Dalín mukaan suhde oli syvä taiteellisella ja tunnetasolla, mutta ilman fyysistä puolta, joskin Dalín mukaan Lorca, joka oli häneen hyvin ihastunut, olisi halunnut suhteen etenevän. Dalí kertoi myöhemmin olleensa imarretu maineikkaan runoilijan huomiosta, ja hän ihaili Lorcan teoksia myös henkilökohtaisesti.^lähde?

Muussa kulttuurissa

Vuonna 2008 tehty espanjalais-brittiläinen elokuva Little Ashes kertoo Dalín ja Lorcan välisestä ystävyydestä.

Suomennetut teokset

• Runoja. (Suomentanut Matti Rossi. Esittely: Francisco Carregui) Helsinki: Otava, 1963.
• Andalusian lauluja. (Suomentanut Matti Rossi) Helsinki: Otava, 1967 (uusi painos 2002). ISBN 951-1-18350-8
• Mustalaisromansseja. ((Romancero gitano, 1928.) Suomentanut Kirsi Kunnas. 2. uudistettu painos) WSOY, 1999. ISBN 951-0-23501-6
• Veren häät ja muita näytelmiä. (Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: Otava, 1977.
• Doña Rosita ja muita näytelmiä. (Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: Otava, 1978.
• Runoelma cante jondosta. ((Poema del cante jondo, 1931.) Suomentanut Brita Polttila) Helsinki: Tammi, 1977.
• Mustalaisromansseja ja kaksi runodialogia. ((Romancero gitano, 1928; kaksi runoa kokoelmasta Poema del cante jondo, 1931.) Suomentanut Katri Kaarniala) Helsinki: ntamo, 2010.
• Runoilija New Yorkissa. ((Poeta en Nueva York, kirjoitettu 1929.) Suomentanut Katri Kaarniala) Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-020-4
• Yerma ja kaksi muuta näytelmää. ((Sisältö: Yerma (Yerma, 1934); Yleisö (El público, kirjoitettu 1929–30); Elämän uni.) Suomentanut Silja Ylitalo) Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-044-0
• Hämärä rakkaus. 30-luvun runot. ((Sisältö: Tamaritin runot, 1940; Kuusi galicialaista runoa, 1935; Hämärän rakkauden sonetteja, 1984.) Suomentanut Katri Kaarniala) Helsinki: ntamo, 2018. ISBN 978-952-215-722-5

Suomeksi esitettyjä näytelmiä

Lähde:

• Perhosen ilkityö (El maleficio de la mariposa, 1920)
• Don Christobal (Retablillo de Don Cristóbal, 1923, esitetty 1935)
• Maria Pineda (Mariana Pineda, 1927)
• Veren häät (Bodas de sangre, 1932, esitetty 1933)
• Yerma tai Jerma (Yerma, 1934)
• Donna Rosita (Doña Rosita la soltera, 1935, suom. myös Doña Rosita tai Ikäneito Rosita eli kukkien kieli)
• Ruusu ja naskali (La zapatera prodigiosa, 1935)
• Bernarda Alban talo (La casa de Bernarda Alba, 1936, esitetty 1945)
• Balladi rakkaudelle (kooste)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Federico García Lorca Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Federico García Lorca Wikisitaateissa
• Federico García Lorca -museo. (espanjaksi)