Hämeenlinnan maalaiskunta
Hämeenlinnan maalaiskunta (lyhenne Hämeenlinnan mlk, ruots. Tavastehus landskommun) oli Hämeen läänissä sijainnut Suomen kunta. Maalaiskunta lakkautettiin 1. tammikuuta 1948 lukien ja sen alue jaettiin Hämeenlinnan kaupungin, Rengon ja Vanajan kesken. Kun Vanajan kunta lakkautettiin 1967, osa entisistä maalaiskunnan alueista liitettiin Hattulaan. Kun Renko yhdistyi Hämeenlinnaan vuonna 2009, entisen maalaiskunnan alue kuuluu Hattulaan liitettyä aluetta lukuun ottamatta Hämeenlinnan kaupunkiin.
| Hämeenlinnan maalaiskunta Tavastehus landskommun |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Hämeenlinna |
|
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Hämeen lääni |
| Kuntanumero | 110 |
| Perustettu 2 18723 |
1778 |
| Liitetty | 1948 |
| – kuntiin |
Hämeenlinna Vanaja Renko |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1947) |
| – maa | 108,87 km² |
| Väkiluku |
3 276 (1940) |
|
1 Ei vahvistettua vaakunaa |
|
Nimestään huolimatta Hämeenlinnan maalaiskunta ei ollut Hämeenlinnan kaupunkia joka puolelta ympäröinyt reikäleipäkunta, vaan kaupunki rajoittui siihen vain pohjoisessa; muilla suunnilla kaupunki sen sijaan rajoittui Vanajan kuntaan. Kaupungin koillis- ja luoteispuolella maalaiskunnan alue ulottui pitkänä ja kapeahkona kaistaleena Vanajan ja Hattulan välissä idässä Hauhon ja lännessä Rengon rajalle saakka.
Hämeenlinnan maalaiskunnan alue oli sama kuin Hämeenlinnan maaseurakunnan, joka vuonna 1778 erotettiin Vanajan seurakunnasta ja johon siirrettiin Vanajan pitäjän viisi pohjoisinta kylää. Seurakunnalla oli yhteinen kirkkoherra Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan kanssa. Aiheena alueen erottamiseen eri seurakunnaksi oli se, että kulkuyhteys näistä kylistä Vanajan kirkolle kävi suoraan Hämeenlinnan keskustan kautta ja niiden asukkaat olivat jo ennestään yleisesti käyneet Hämeenlinnan kirkossa.[3] Kun maaseudulle 1860-luvulla perustettiin kunnallishallinto, määräytyi kuntajako aluksi seurakuntajaon mukaan, minkä vuoksi Hämeenlinnan maaseurakunnan alueestakin muodostettiin oma kuntansa, Hämeenlinnan maalaiskunta.
Kylät
muokkaaOjoinen, Hätilä, Luhtiala, Kirstula, (Pikku-)Parola, Vuorentaka, Järviöinen
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1946–1947 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Rantanen, Saara: Kuntavaakunakokoelma vihdoin täydellinen – kymmenen perinnevaakunaa ripustettiin mtvuutiset.fi. 13.11.2017. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ Raili Rytkönen: ”Vanaja ja Hämeenlinnan maaseurakunta”, Vanajan historia 2 : Vanajan ja Hämeenlinnan maaseurakunnan historia uuden ajan alusta kunnallishallinnon alkuun 1868, s. 297. Hämeenlinnan kaupunki, 1992. ISBN 952-9509-03-0