Huffon

Huffon, myös Houffon tai Hufon (noin 1695 – 1727) oli Huedan viimeinen itsenäinen kuningas. Toisin kuin traditio edellytti, isänsä kuoltua Huffon nousi valtaan ollessaan vielä alaikäinen, 13-vuotias. Tämä ja muut seikat jakoivat kansaa ja lopulta johtivat kuningaskunnan tuhoon. Tämä tapahtui, vaikka Ouidahin osuus orjakaupassa oli keskeinen rannikolla, ja siihen liittyvät rikkaudet jouduttivat maan häviötä. Huffonin hallintoaikana Huedan oli Alladan kanssa pitkään kestäneessä kiistassa vuosina 1717–1722. Kuningas Huffonia manipuloivat hänen neuvonantajansa ja hänet petti oma vaimonsa, jolloin kuningas joutui Dahomeyn miehittämäksi, jolloin Ouidah valloitettiin vuonna 1727.

Jacques Grasset de Saint-Sauveur, Roi de Juida.

Pakoon

Dahomeyn hyökkättyä ja valloitettua Huffonin kuningaskunnan maaliskuussa 1727, kuningas ja monet hänen seuraajistaan pakenivat Aho-joen ja Ahéméjärven länsipuolelle, eli Grand-Popon alueelle. Heidän turvapaikkansa oli aluksi Ouidahin ja Grand-Popon välisellä saarella. Perään lähetetyt Dahomeyn joukot eivät pystyneet tavoittamaan heitä, koska saari oli joen keskellä ja tavoitettavissa vain kanooteilla, joita Dahomeyn joukot eivät osanneet käsitellä.

Pakolaiset yrittivät useiden vuosien ajan saada maansa takaisin hyökkäämällä Dahomeyhin. Joskus heitä auttoivat Grand-Popon joukot. He eivät kuitenkaan onnistuneet. Grand-Popo tuki huedalaisia ajatellen, että jos he saisivat maansa takaisin, kaupankäynti elpyisi pian, joka oli niin kauan ollut keskeytyksissä sodan takia.

Konflikteja

Vuoden 1731 puoleen väliin tultaessa Huffon oli luopunut toiveestaan saada takaisin kuningaskuntansa ja tuli yhä epätoivoisemmaksi. Saman vuoden elokuussa hänen joukkonsa hyökkäsivät Ouidahin rannalla oleviin eurooppalaisten telttoihin, tappaen kuusi eurooppalaista ja silpoen heidän ruumiinsa kostona siitä, etteivät he tukeneet häntä. Samaan aikaan Huedan ja heidän hula-kansan majoittajiensa välit Grand-Popossa huonontuivat. Vuoden 1731 puolessa välissä raportoitiin, että kulkutiet Ouidahista länteen oli suljettu, koska Huedat ja Popot olivat sodassa keskenään. Vielä vuonna 1733 tiet oli suljettu, jonka takia Ouidahin ranskalainen faktori (tehtaan johtaja) vieraili tapaamassa Huedan pakolaisia neuvotellakseen Ouidahiin tuleville tavaroille vapaan kulkutien.

Hueda- ja hula-kansojen konflikti kulminoitui kesäkuussa 1733, kun Hueda yritti saada Grand-Popon hallintaansa polttaen saaren (luultavasti Agbanakenin) länsipuolen ennen häviötään ja vetäytymistään joidenkin uhrien kanssa. Huedojen tilanne oli ollut epätoivoinen jo vuonna 1729 ja se oli luultavasti vain pahentunut ajan kuluessa. Heitä oli paljon ja he olivat hyvin aseistettuja. Hyökkäystä Grand-Popoon luultavasti edisti se, että Huffonin joukot käsittivät, etteivät he olisi pystyneet saamaan takaisin haltuunsa vanhaa kuningaskuntaansa. Ratkaisu heidän ongelmaansa olisi ollut saada hallintaansa toinen kuningaskunta ja ihanteellisesti rannikolla, joka sallisi heidän kaupankäyntinsä jatkuvan samalla tavalla, kuten he olivat aikaisemminkin ansainneet elantonsa. Grand-Popo täytti tämän vaatimuksen täydellisesti.

Kuolema ja perimysriita

Pian Grand-Popon hyökkäyksen epäonnistumisen jälkeen Huedan vastarinnan johtajat, kuningas Huffon ja kapteeni Assou kuolivat. Huffonin seuraajasta kilpaili kaksi hänen poikaansa, joista toinen saavutti dahomeylaisten tuen. Sitten Dahomey tunkeutui Grand-Popon alueelle ja piirittivät ehdokkaansa kilpailijan ja hänen seuraajansa ja ottivat hänet kiinni ja lopulta surmasivat hänet. Ehdokkaista onnistuneempi palasi seuraajineen Saviin, Huedan pääkaupunkiin, jossa hänet nimettiin nukkehallitsijaksi. Hänen tukenaan paossa olleet huedalaiset asettuivat asumaan muutamien kilometrien päähän sisämaahan, Ahéméjärven länsirannalle, johon he perustivat seuraavan kuningaskunnan, Hueda-Henjin, jonka pääkaupunki oli Houéyogbé. He pidättäytyivät hyökkäämästä Dahomeyhin, kunnes 1740-luvulla aloittivat hyökkäykset uudelleen, tällä kertaa liittolaisenaan Little-Popo.

Lähteet

• Houngnikpo, Mathurin ja Deacalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin. The Scarecrow Press, 2013. (englanniksi)
• Strickrodt, Silke: Afro-European Trade in the Atlantic World: The Western Slave Coast, c. 1550 – c. 1885. Boydell & Brewer, 2015. (englanniksi)