Ihmisuhri

Ihmisuhri on ihmisen hengen uhraamista jumalalle. Ihmisuhri oli näkyvässä asemassa etenkin Amerikan muinaisissa kulttuureissa kuten asteekeilla ja inkoilla, mutta nykyisin tapa on maailmalla harvinainen. Ihmisen uhraamisella on voitu hakea esimerkiksi yhteyttä jumalaan tai menestystä, ja ihmisen elämää on pidetty kaikista uhrauksista suurimpana. Ihmisuhriin on yleensä liittynyt verenvuodatus, sillä veri on yhdistetty elämänvoimaan.

Asteekit uhraamassa ihmisiä, Codex Mendoza 1500-luvulta

Tarkoitus

Ihmisten rituaalisella surmaamisella on haettu yhteyttä jumalaan ja taivaalliseen elämään sekä apua ja menestystä jumalilta. Joissain tapauksissa sillä on haettu myös sovitusta, sillä ihmiselämää on pidetty uhrauksista kaikkein suurimpana. Ihmisiä on myös surmattu kuolleen isäntänsä tai puolisonsa saattajiksi tuonpuoleiseen.

Useimmissa ihmisuhreissa ihmisverellä on suuri merkitys, sillä sitä on pidetty pyhänä elämänvoimana. Verettömiä uhraustapojakin, kuten kuristamista ja hukuttamista, on käytetty joissain kulttuureissa.

Ihmisuhrit eri kulttuureissa

Rembrandtin maalaus Raamatussa kuvatusta tapahtumasta, Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia (1635)

Ihmisten uhraamista jumalille tunnetaan vain muutamalta kulttuurilta. Meksikossa uskottiin, että aurinko tarvitsi ihmisiä ravinnokseen, minkä seurauksena asteekit ja nahuat surmasivat vuosittaisissa maissijuhlissaan tuhansia uhreja kerrallaan. Asteekkien uhrausseremoniat suoritettiin pyramidien huipulla, missä papit leikkasivat uhrien yhä sykkivät sydämet irti rinnasta. Mayoilla ihmisuhrit liittyivät usein luomisen ja uudelleensyntymisen käsitteisiin, ja niitä suoritettiin usein pallopelin yhteydessä. Mayat uhrasivat useimmin mestaamalla, suolistamalla tai pudottamalla uhrit temppelin portaita alas tai cenote-kuoppiin. He uhrasivat myös vuodattamalla omaa vertaan. Etelä-Amerikan inkat uhrasivat ihmisiä, etenkin lapsia, hallitsijoidensa kruunausjuhlissa sekä aurinkojumalalleen. Pohjois-Amerikan tunnetuin ihmisuhraus oli pawnee-intiaanien aamutähden rituaali, jota harjoitettiin 1800-luvulle asti. Se järjestettiin 3–5 vuoden välein, ja uhri oli viholliskansasta kaapattu nuori nainen. Uhri edusti rituaalissa Iltatähteä ja nuolen hänen sydämeensä ampunut mies Aamutähteä.

Afrikan ašantit uhrasivat rikollisia ja orjia satojuhlissaan. Assyrialaiset, kanaanilaiset ja heprealaiset ovat luultavasti joskus polttaneet lapsia elävältä uskonnollisista syistä. Vanhassa testamentissa on mainintoja lapsiuhreista kanaanilaisille jumalille, Moolokille ja Baalille, mutta Jahven palvonnan yleistyttyä ihmisuhrit väistyivät.

Ihmisuhri oli yleistä myös Polynesiassa, ja tutkimusmatkailija James Cook näki siitä 1700-luvulla merkkejä ainakin Havaijilla, Tahitilla ja Seurasaarilla.

Kelttien papit eli druidit mahdollisesti uhrasivat ihmisiä, aluksi vankeja ja rikollisia ja näiden loppuessa myös viattomia uhreja. Historioitsija Plinius vanhemman mukaan he harjoittivat myös rituaalista kannibalismia. Väitteitä kelttien ihmisuhreista on pitkään pidetty muinaisten roomalaisten propagandana, mutta jotkin uudet arkeologiset löydöt ovat tukeneet väitteitä. Kelttien legendoista tunnetaan vitsoista rakennettu ihmishahmo, jonka sisällä ihmisuhrit poltettiin elävältä.

Viikingeillä oli vuodessa neljä uhraamistapahtumaa (blót), joissa puihin hirtettiin kerralla jopa kymmeniä uhrattuja ihmisiä ja eläimiä. Joskus tosin pidettiin ylimääräisiä blótteja, esimerkiksi kriisien kohdatessa yhteisöä. Trollkyrkan runon ja Adam Bremeniläisen mukaan viikingit uhrasivat yhdeksän jokaista lajia, sillä yhdeksän oli mytologisesti merkittävä luku skandinaaveille ja uhraaminen suoritettiin jumalankuvien edessä pirskottaen patsaisiin ja uhraajiin verta.

Muinaisten kreikkalaisten vanhoissa myyteissä kerrotaan ihmisuhreista, mutta arkeologinen tutkimus ei ole löytänyt todisteita kreikkalaisten tai roomalaisten suorittamista ihmisuhreista.

Alkukristittyjä syytettiin todenvastaisesti rituaalimurhista ja kannibalismista, ja uudella ajalla juutalaisia on joskus syytetty valheellisesti kristittyjen lasten uhraamisesta pääsiäisenä.

Palvelijoita ja orjia vainajan seuraksi tuonpuoleiseen on uhrattu esimerkiksi Afrikan Dahomeyssa, muinaisessa Egyptissä, muualla Lähi-idässä ja Kiinassa, missä sitä tehtiin vielä 1600-luvulla. Intialainen sati oli uhriseremonia, jossa naispuolinen leski poltettiin yhdessä kuolleen puolisonsa kanssa.

Nykyisin

Ihmisuhreja suoritetaan luultavasti yhä joissain syrjäisissä maailmankolkissa. Vaikka lähes kaikki nykyajan uskonnot kieltävätkin ihmisuhrin, voivat jotkut hyvin harvat vanhojen uskontojen kuten hindulaisuuden tai afrikkalaisten heimouskontojen äärilahkot yhä harjoittaa tapaa. Intiassa ihmisuhreja suoritetaan etenkin maan pohjoisosissa, ja ne liittyvät usein Kali-jumalattaren palvontaan ja tantrismiin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ihmisuhri Wikimedia Commonsissa