Jaakko IV
Jaakko IV (17. maaliskuuta 1473 – 9. syyskuuta 1513) oli Skotlannin kuningas vuosina 1488–1513.[1]
Jaakko IV | |
---|---|
Skotlannin kuningas | |
Valtakausi | 11. kesäkuuta 1488 – 9. syyskuuta 1513 |
Kruunajaiset | 24. kesäkuuta 1488 |
Edeltäjä | Jaakko III |
Seuraaja | Jaakko V |
Syntynyt |
17. maaliskuuta 1473 Stirlingin linna, Skotlanti |
Kuollut |
9. syyskuuta 1513 (40 vuotta) Branxton, Skotlanti |
Puoliso | Margareeta Tudor |
Suku | Stuart |
Isä | Jaakko III |
Äiti | Margaret Tanskalainen |
Uskonto | katolinen |
Elämäkerta
muokkaaJaakko IV oli Jaakko III:n ja Margaret Tanskalaisen poika. Hän syntyi todennäköisesti Stirlingin linnassa.[2] Kun hänen isänsä kuoli Sauchieburnin taistelussa 11. kesäkuuta 1488, 15-vuotias Jaakko nousi valtaistuimelle ja kruunattiin 24. kesäkuuta Sconessa, Perthshiressa.
Nuori kuningas osoittautui pian eteväksi hallitsijaksi. Hän taivutteli aateliston valtaansa, kukisti kapinan vuonna 1489 ja kehitti hallituskaudellaan oikeuskäytäntöä ja voitti Skotlannin rannikkoja uhkaavat merikansat. Jaakko oli saanut hyvän koulutuksen, ja hänen väitettiin hallitsevan sujuvasti Alamaan skottia, englantia, gaelia, latinaa, ranskaa, saksaa, italiaa, flaamia, espanjaa ja tanskaa. Jaakko oli viimeinen skottien kuningas, joka osasi skottigaelia.
Jaakko oli todellinen renessanssiprinssi; häntä kiinnostivat niin käytännölliset kuin teoreettisetkin asiat. Hänen aikanaan perustettiin Skotlannin ensimmäinen kirjapaino ja Edinburghin linnasta tehtiin Britannian merkittävin asevalimo. Hän myös rakasti laivoja ja tajusi kuinka tärkeää Skotlannille oli kehittää suuri laivasto. Hän hankki Skotlannin kuninkaalliselle laivastolle 38 uutta laivaa ja perusti kaksi uutta telakkaa.[2]
Jaakko myös tuki Englannin kuninkaaksi pyrkivää vallantavoittelijaa, Perkin Warbeckia, ja teki tämän puolesta lyhyen hyökkäyksen Englantiin. Myöhemmin hän kuitenkin myönsi, että Skotlannin ja Englannin välillä vallitseva rauha oli molempien maiden etujen mukainen ja pyrki säilyttämään sen vuonna 1502 tehdyllä sopimuksella sekä naimalla tuolloisen kuninkaan, Henrik VII:n tyttären Margareeta Tudorin vuonna 1503. Heidän kolme ensimmäistä lastaan kuolivat jo nuorina, mutta myöhemmin Jaakko V:ksi kruunattu poika selviytyi.
Kun Englannin ja Ranskan välille syttyi sota Italiassa käydyn selkkauksen seurauksena, Jaakko joutui vaikeaan asemaan. Englannin uusi kuningas Henrik VIII yritti vallata Ranskan vuonna 1513 ja Jaakko reagoi julistamalla sodan Englannille. Hän oletti hyötyvänsä Henrikin poissaolosta ja johti armeijansa etelään. Hänet kuitenkin surmattiin Flodden Fieldin taistelussa, kuten suuri joukko hänen armeijastaankin.[2] Jaakon kuolema päätti Skotlannin osallistumisen Italian sotiin. Hänen ruumiinsa vietiin Lontooseen haudattavaksi ja julistettiin kirkonkiroukseen. Palsamoitu ruumis jätettiin moneksi vuodeksi Sheenin luostariin Surreyyn, kunnes se poistettiin reformaation myötä. Skotlantilaisten keskuudessa liikkuneet perättömät huhut kertoivat kuninkaan selviytyneen taistelusta ja lähteneen maanpakoon.
Lapset
muokkaaLaillisia lapsia Margareeta Tudorin kanssa olivat:
- Rothesayn herttua James (21. helmikuuta 1507 Edinburgh – 27. helmikuuta 1508, Stirling).
- Kuolleena syntynyt tytär (15. heinäkuuta 1508, Edinburgh).
- Rothesayn herttua Arthur (20. lokakuuta 1509, Edinburgh – 14. heinäkuuta 1510, Edinburgh).
- Jaakko V (10. huhtikuuta 1512, Linlithgow – 14. joulukuuta 1542, Falkland).
- Kuolleena syntynyt tytär (marraskuussa 1512, Edinburgh ).
- Alexander Stewart, Rossin kreivi (30. huhtikuuta 1514, Stirling – 18. marraskuuta 1515, Stirling).
Jaakolla oli laillisten lastensa lisäksi seitsemän muuta jälkeläistä neljältä eri naiselta. Janet Kennedyn kanssa hän sai James Stewartin, josta tuli Morayn jaarli. Marion Boyd synnytti hänelle St Andrewsin arkkipiispan Alexander Stewartin ja Catherine Stewartin. Isabella Buchanin kanssa hän sai Lady Janet Stewartin, josta tuli Ranskan kuninkaan Henrik II:n rakastaja.
Lähteet
muokkaa- ↑ James IV (r.1488-1513) The British Monarchy
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 862. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2