Wikipedia

Johann Strauss nuorempi

Johann Strauss nuorempi (saksaksi Johann Strauss II tai Johann Strauss Sohn; 25. lokakuuta 1825 Wien, Itävalta – 3. kesäkuuta 1899 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja, joka sävelsi maailman kuuluisimmat valssit, kuten Tonava kaunoinen.[1][2] Strauss sävelsi myös muita tansseja ja marsseja orkesterille, yhteensä yli 500 kappaletta, ja lisäksi muun muassa 16 operettia ja muuta näyttämöteosta.[1] Strauss sai kunnianimen ”valssikuningas” ja oli wieniläisoperetin ehkä merkittävin edustaja. Muun muassa hänen operettinsa Lepakko (1874) on operettikirjallisuuden keskeisiä teoksia.[2]

Johann Strauss nuorempi
Henkilötiedot
Syntynyt25. lokakuuta 1825
Wien, Itävallan keisarikunta
Kuollut3. kesäkuuta 1899 (73 vuotta)
Wien, Itävalta-Unkari
Ammatti säveltäjä
Vanhemmat Johann Strauss vanhempi
Maria Anna Streim
Muusikko
Aktiivisena 1844–1899
Tyylilajit romantiikka
Soittimet viuluView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Mustalaisparonin ranskalainen juliste.

Elämä

muokkaa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Johann Strauss nuorempi oli wieniläisen muusikkosuvun tunnetuin jäsen. Muita sukuun kuuluvia säveltäjiä olivat hänen isänsä Johann Strauss vanhempi, nuoremmat veljensä Josef ja Eduard sekä Eduardin poika Johann Strauss III. (Saksalainen säveltäjä Richard Strauss, joka myös sävelsi joitakin valsseja, ja wieniläisoperettien säveltäjä Oscar Strauss eivät olleet sukua Johann Straussille.)

Johann-poikansa syntymän aikaan vanhempi Johann Strauss oli jo huomattava tanssisäveltäjä, joka oli juuri perustanut oman orkesterinsa. Koska hän tiesi, ettei muusikon elämä ollut aina ruusuilla tanssimista, hän halusi poikiensa pysyvän erossa musiikista ja hankkiutuvan turvallisiin ammatteihin. Vanhimmalle pojalleen hän oli suunnitellut pankkiirin uraa. Äitinsä avulla pojat pystyivät kuitenkin opiskelemaan salaa viulunsoittoa ja myöhemmin säveltämistä.[3] Kun vanhempi Johann Strauss hylkäsi perheensä 1842, hänen poikansa saattoivat lopulta omistautua vapaasti musiikille.

Nuorempi Johann Strauss esiintyi ensi kerran orkesterinjohtajana vuonna 1844, ja seuraavana vuonna hän perusti oman tanssiorkesterin, joka kilpaili suosiosta hänen isänsä orkesterin kanssa. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset sävellyksensä. Isänsä kuoleman jälkeen 1849 hän yhdisti orkesterit saavuttaen siten kiistattoman valta-aseman wieniläisessä tanssimusiikissa. Hänen veljensä Josef ja Edvard johtivat samaa orkesteria vuorotellen hänen kanssaan.[3]

Valssikuningas

muokkaa
 
Johann Strauss nuorempi ja Johannes Brahms.

Seuraavien vuosikymmenten aikana Straussin – joka ei koskaan itse tanssinut – maine ”valssikuninkaana” kasvoi jatkuvasti. Hän sävelsi tuotteliaasti uusia valsseja, polkkia, galoppeja ja marsseja ja teki niitä tunnetuiksi myös ulkomaankiertueillaan, jotka ulottuivat naapurimaiden lisäksi Venäjälle ja Englantiin asti. Viimeistään menestyksekäs Yhdysvaltain kiertue 1872 toi hänelle kansainvälisen kuuluisuuden. Straussin ehtymätön melodinen kekseliäisyys takasi hänen sävellyksilleen kaikkien kansanluokkien suosion. Vakavat säveltäjät kuten Richard Wagner, Giuseppe Verdi ja Johannes Brahms (ja myöhemmin Richard Strauss ja Arnold Schönberg) tunnustivat hänen neroutensa. Brahms oli myös hänen hyvä ystävänsä.

Strauss meni naimisiin 1862 laulajatar Henrietta (Jetty) Treffzin kanssa, jonka innostava vaikutus edisti hänen sävellystensä taiteellisen laadun voimakasta nousua. Hänen valssiensa esikuvana oli hänen isänsä ja Joseph Lannerin luoma yksinkertainen ketjuvalssityyppi, jossa valssisävelmät seurasivat toisiaan ennalta-arvattavan kaavan mukaan, mutta hän kehitti sitä monipuolisempaan suuntaan. 1860-luvun lopulla syntyivät monet hänen hienoimmista valsseistaan, sellaiset kuin ”Geschichten aus dem Wienerwald” (Wienerwaldin tarinoita), ”Künstler-Leben” (Taiteilijaelämää), ”Wein, Weib und Gesang” (Viini, laulu ja naiset) ja kuuluisin kaikista valsseista, ”An der schönen, blauen Donau” (Tonava kaunoinen).

Strauss oli kuitenkin kiinnostunut myös näyttämömusiikin säveltämisestä, ja 1871 esitettiin Wienissä hänen ensimmäinen operettinsa Indigo und die vierzig Räuber. Sen menestys jäi vähäiseksi, mutta hänen kolmas operettinsa Lepakko (Die Fledermaus, 1874) saavutti välittömän suursuosion ja siitä on tullut kaikkein suosituin wieniläisoperetti. Straussin toinen näyttämömusiikillinen mestariteos on operetti Mustalaisparoni (Der Zigeunerbaron, 1885), josta oli alun perin tarkoitus tulla ooppera. Sen muuttuminen operetiksi kesken sävellystyön saattoi olla onnekas käänne, sillä Straussin ainoa ooppera Ritter Pásmán (1891) tyrmättiin täysin.

Viimeiset vuodet

muokkaa
 
Straussin ja Brahmsin haudat Zentralfriedhofissa.

Suuren menestyksen ohella Strauss koki 1870-luvulla myös henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Hänen äitinsä ja Josef-veljensä kuolivat 1870 ja hänen vaimonsa 1878. Selvitäkseen jälkimmäisestä iskusta Strauss meni pian naimisiin paljon nuoremman näyttelijän Angelika Dittrichin kanssa, mutta tämä avioliitto osoittautui epäonnistuneeksi ja jäi lyhyeksi. Vuonna 1887 solmittu kolmas avioliitto Adele Deutschin kanssa oli onnellinen, joskin Strauss joutui sitä varten eroamaan katolisesta kirkosta ja luopumaan Itävallan kansalaisuudesta, koska hän ei voinut saada avioeroa toisesta vaimostaan. Straussin kaikki avioliitot jäivät lapsettomiksi.

Kolmannesta vaimostaan Strauss sai samanlaisen innostavan tukijan kuin ensimmäisestä, ja viimeisinä vuosinaan hän jatkoi väsymättä wieniläisvalssin kehittämistä yhä sinfonisempaan suuntaan. Monet hänen myöhäisistä valsseistaan kuten ”Kaiser-Walzer” (Keisarivalssi) ja Brahmsille omistettu ”Seid umschlungen, Millionen” ovat yhä selvemmässä määrin konserttivalsseja, joita ei ole tarkoitettu tanssittaviksi. Strauss pysyi aktiivisena myös näyttämömusiikin alalla, ja sairastuessaan kuolemaansa johtaneeseen keuhkokuumeeseen hän oli juuri säveltämässä ensimmäistä balettiaan, joka jäi keskeneräiseksi. Strauss haudattiin Wienin Keskushautausmaalle (Zentralfriedhof) Johannes Brahmsin ja Franz Schubertin väliin. Samalle hautausmaalle on haudattu myös Ludwig van Beethoven.

Tanssit (valikoima)

muokkaa
  • Op. 43: Explosionen
  • Op. 114: Liebes-Lieder
  • Op. 117: Annen-Polka
  • Op. 145: Burgerball
  • Op. 165: Aurora
  • Op. 214: Tritsch-Tratsch-Polka
  • Op. 234: Accelerationen (”Kiihtyvyyttä”)
  • Op. 257: Perpetuum Mobile
  • Op. 279: Morgenblätter
  • Op. 281: Vergnügungszug
  • Op. 289: Marche Persane
  • Op. 314: An der schönen blauen Donau (Tonava kaunoinen)
  • Op. 316: Künstler-Leben
  • Op. 319: Leichtes Blut
  • Op. 324: Unter Donner und Blitz
  • Op. 325: Geschichten aus dem Wienerwald
  • Op. 332: Éljen a Magyar!
  • Op. 333: Wein, Weib und Gesang
  • Op. 354: Wiener Blut
  • Op. 364: Wo die Citronen Blüh’n
  • Op. 388: Rosen aus dem Süden
  • Op. 410: Frühlingsstimmen
  • Op. 431: Lagerlust
  • Op. 437: Kaiser-Walzer
  • Op. 443: Seid umschlungen Millionen

Muut teokset

muokkaa

Oopperat

muokkaa

Operetit

muokkaa

Baletit

muokkaa
  • Aschenbrödel (Straussin sävellyksistä kuoleman jälkeen koottu baletti)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b The Johann Strauss Edition Naxos. Arkistoitu 7.4.2015. Viitattu 28.3.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b ”Straussin perhe”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 11. osa, Sip–Tal. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07250-8
  3. ↑ a b Johann Strauss II, ’The Waltz King’ 52 composers. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 28.3.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Strauss nuorempi.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johann_Strauss_nuorempi&oldid=22676763”