Kaarina Suonio
Kaarina Elisabet Suonio (o.s. Brusiin, s. 7. helmikuuta 1941 Helsinki) on suomalainen poliitikko (SDP), joka toimi kansanedustajana vuosina 1975–1986 sekä kahdesti ministerinä.
| Kaarina Suonio | |
|---|---|
 Kaarina Suonio Turun Kirjamessuilla 2011. |
|
| Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri) | |
|
Sorsan III hallitus
19.2.1982–31.12.1982 |
|
| Edeltäjä | Kalevi Kivistö |
| Seuraaja | Arvo Salo |
| Opetusministeri | |
| Edeltäjä | Kalevi Kivistö |
| Seuraaja | Pirjo Ala-Kapee |
| Hämeen läänin maaherra | |
|
1994–1997
|
|
| Edeltäjä | Risto Tainio |
| Kansanedustaja | |
|
27.9.1975–31.7.1986
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Helsingin kaupungin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1941 Helsinki |
| Arvonimi | TTY:n kunniatohtori (2007) |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus |
filosofian maisteri (1964) oikeustieteen kandidaatti (1978) |
Suonio toimi urallaan kulttuuriministerinä Kalevi Sorsan kolmannessa ja opetusministerinä neljännessä hallituksessa 1982–1986. Suonio on toiminut Tampereen apulaiskaupunginjohtajana 1986–1992, Tampereen toimialajohtajana 1993–1994, Hämeen läänin maaherrana 1994–1997 ja Tampere-talon johtajana vuosina 1997-2004.
Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa Suonio sai 12 488 ääntä, eli kahdeksanneksi eniten koko maassa. Hän jätti eduskunnan siirtyessään Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 1986. Suonion tilalle eduskuntaan nousi Seija Karkinen ja opetusministeriksi nimitettiin Pirjo Ala-Kapee.
Kaarina Suonio on koulutukseltaan sekä filosofian maisteri että oikeustieteen kandidaatti. Hän on toiminut psykologina ennen valintaansa kansanedustajaksi muun muassa Työterveyslaitoksella vuodesta 1963 alkaen sekä vuodesta 1971 vankeinhoitolaitoksen palveluksessa.
Suonio oli vuonna 1993 eduskunnan valitsema valtakunnanoikeuden jäsen sen käsitellessä Kauko Juhantaloon kohdistettua syytettä. Hän oli valtakunnanoikeuden jäsenenä vuoden 2007 loppuun asti.
Hän on ollut myös rasismin vastaisen valtuuskunnan puheenjohtaja. Ministerinä ollessaan hän yritti estää F1-kuljettaja Keke Rosbergia ajamasta apartheidin hallitsemassa Etelä-Afrikassa.
Toukokuussa 2007 Suonio promovoitiin kunniatohtoriksi Tampereen teknillisen yliopiston promootiossa.[1]
Kaarina Suonion isä oli professori, oikeusfilosofi Otto Brusiin ja hänen sisarensa oli vuoden 1968 Miss Suomi Leena Brusiin.[2]
Julkaisut
muokkaa- On the effect of the location of brain injuries on psychological test performances (1965)
- Arviointimenetelmien luotettavuus (teoksessa: Työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arviointi) (1971)
- Päätöksenteko ja osallistuminen vankeinhoidossa (1973)
- Vajaakuntoisiin suhtautuminen (teoksessa: Kuntoutus) (1974)
- Mielenterveys työelämässä (1976)
Lähteet
muokkaa- ↑ TTY vihkii 12 kunniatohtoria 24.5.2007. MTV3. Viitattu 3.10.2011.
- ↑ Simola, Matti (toim.): Ratakatu 12 - Suojelupoliisi 1949–2009, s. 252. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4
- ↑ Kaarina Suonio Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kaarina Suonio Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Muisti palaa pohjaan -TV-ohjelman sivut
- Suonio jää eläkkeelle kevein mielin, Tampereen kaupungin tiedotuslehti 1/2004
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)