Kim Jong-suk
Kim Jong-suk (kor. 김정숙, McCune–Reischauer Kim Chŏngsuk; 24. joulukuuta 1917 – 22. syyskuuta 1949) oli pohjoiskorealainen kommunistinen vallankumoustaistelija. Hän oli Pohjois-Korean johtaja Kim Il-sungin ensimmäinen vaimo ja tämän seuraajan Kim Jong-ilin äiti. Hän kuoli synnytyksessä vuonna 1949. Kim Jong-sukin tarina oli unohduksissa Kim Il-sungin mentyä sittemmin uudelleen naimisiin, mutta Kim Jong-ilin noustua valtaan vuonna 1994 tarina nousi jälleen esiin maan propagandassa.
| Kim Jong-suk | |
|---|---|
 Valokuvassa vuodelta 1945 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. joulukuuta 1917 Hoeryeong |
| Kuollut | 22. syyskuuta 1949 Pjongjang |
| Puoliso | Kim Il-sung |
| Lapset |
Kim Jong-il Kim Man-il Kim Kyong-hui |
Elämäkerta
muokkaa
.jpg)
Kim Jong-suk syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen Pohjois-Hamgyeongin maakunnassa[1] Hoeryeongin kaupungissa 24. joulukuuta 1917[2]. Korean niemimaa oli tuolloin osa Japania, jonka hallintoa vastaan oli syntynyt korealaista aseellista vastarintaliikehdintää.[3] Vuonna 1922 Kim Jong-sukin perhe muutti Kiinan puolelle, jossa hän alkoi ottaa osaa japanilaisvastaiseen sissitomintaan 1930-luvulla. Virallisen pohjoiskorealaisen historiankirjoituksen mukaan hän tapasi Kim Il-sungin vuonna 1937.[1] Kim Il-sung johti Mantšuriassa toimineita sissejä, jotka tulivat sittemmin sodan jälkeen tunnetuksi Kapsan-ryhmänä.[3] Kim Jong-suk toimi muun muassa hänen henkivartijanaan. Pari oli vuoteen 1941 mennessä siirtynyt Neuvostoliittoon, jossa heidän poikansa Kim Jong-il todennäköisesti syntyi vuoden 1941 paikkeilla. Pohjoiskorealainen historiankirjoitus poikkeaa tässä kohtaa todennäköisemmistä tapahtumista. Sen mukaan Kim Jong-il ei syntynyt Neuvostoliitossa. Sen mukaan Kim Jong-suk oli perustanut korealaisten sissien tukikohdan Paektuvuorelle, jossa Kim Jong-il syntyi vuonna 1942.[1]
Maailmansodan lopulla Neuvostoliitto julisti sodan Japanille, valtasi nopeasti Mantšurian ja sai maan antautuessa miehitysvyöhykkeen Korean niemimaan pohjoisosassa. Kim Il-sungin Kapsan-ryhmä oli yksi kolmesta pääryhmittymästä Korean kommunistisessa liikkeessä ja se sai pian etulyöntiaseman sodan aikana luotuja yhteyksiään neuvostojoukkoihin käyttäen Kiinan kommunistien kanssa toimineeseen ryhmään ja neuvostokorealaiseen ryhmään.[3] Kim Jong-suk ja Kim Il-sung asettuivat vuoden 1945 jälkeen Pjongjangiin. He asuivat paikalla, jolle sittemmin perustettiin puolueen perustamismuseo.[1] Joissakin lähteissä mainitaan neuvostojoukkojen tunteneen Kim Jong-sukin nimellä Vera ja hänet tiedettiin taitavana kokkina. Parin tytär Kim Kyong-hui syntyi Pjongjangissa vuonna 1946. Toisaalta parin toinen vuonna 1944 syntynyt poika Kim Man-il hukkui vuonna 1947. Kim Jong-suk itse kuoli keskenmenneen tyttölapsen synnytyksessä[1] 22. syyskuuta 1949[2].
Kuoleman jälkeen
muokkaa.jpg)
Kim Il-sung meni sittemmin naimisiin Kim Song-aen kanssa. Liitosta tehtiin virallinen ilmeisesti vasta 1960-luvulla, mutta heillä kahdella on saattanut olla suhde jo Kim Jong-sukin eläessä. Joka tapauksessa Kim Song-ae ei ilmeisesti halunnut kuulla edeltäjästään, johon tehtiin vain harvoin viittauksia ennen 1970-lukua. Kim Jong-ilistä oli tällöin noussut isänsä todennäköisin seuraaja. Viittauksia hänen äitiinsä alettiin ensin tehdä harvakseltaan. Hänestä tuli "Korean demokraattisen tasavallan sankari" vuonna 1972. Kim Il-sungin kuoltua vuonna 1994 Kim Song-ae katosi julkisuudesta ja nyt Kim Jong-suk akoi saada laajempaa huomiota. Hänestä puhuttiin yhtenä Paektuvuoren kolmesta kenraalista" ja "kansakunnan äitinä". Poliittiseen propagandaan alkoi ilmestyä Kim Jong-sukin kuvia, esimerkiksi ratsailla Kim Il-sungin kanssa Paektuvuorella. Valtio julkaisi virallisia elämäkertoja ja hänen mukaansa nimettiin useita eri paikkoja.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f James E. Hoare: Historical dictionary of the Democratic People’s Republic of Korea, s. 217, 221. Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-7987-4 (englanniksi)
- ↑ a b Tertitskiy, Fyodor: The cult of Kim Jong Suk: the story of a housewife turned divine figure Culture. 24.12.2018. NK News. Viitattu 21.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen ja Tauno-Olavi Huotari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 174. Gaudeamus Helsinki University Press, 2000. ISBN 978-951-662-797-0