Koitere
Koitere on Ilomantsin kunnassa sijaitseva Vuoksen vesistöön kuuluva erämaajärvi. Järven rantoja reunustavat hiekkarannat ja aikoinaan ikimetsät. Rannat on hakattu kahteen kertaan, kun Koitereen vedenpintaa oli tarkoitus nostaa jopa kolme metriä. Vesioikeuskäsittely säännöstelyrajoista kesti niin kauan, että rannat jouduttiin hakkaamaan uudelleen. Lopulliseksi säännöstelyrajaksi tuli puolitoista metriä, joka sekin metrisen jään kanssa aiheuttaa kahden ja puolen metrin vaihtelun talviaikaiseen sulan veden määrään. Järven vedet laskevat Hiiskosken alapuolella Koitajokeen.
| Koitere | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Ilomantsi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Koitajoki |
| Järvinumero | 04.941.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 143,4 m |
| Rantaviiva | 424,22 km |
| Pinta-ala | 167,02 km² [1] |
| Tilavuus | 1,1 km³ |
| Keskisyvyys | 6,71 m |
| Suurin syvyys | 46,46 m |
| Valuma-alue | 6 600 km2 |
 Koitere |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pinta-alaltaan Koitere on 167 neliökilometriä. Järvelle on rakennettu veneilyreitistö pohjautuen uiton aikoinaan merkitsemälle väylälle. Järven keskisyvyys on 6 metriä ja syvin kohta 46,5 metriä Hiienselällä.[1] Koitere toimii Pamilon voimalaitoksen säännöstelyaltaana.
Koitereen kalastoon kuuluvat muun muassa kuha, ahven, hauki, made, lahna, järvitaimen, järvilohi ja muikku. Ennen kuin kuha vieraslajina istutettiin Koitereen, tärkein saaliskala oli muikku. Viime vuosina kuha on noussut järven tärkeimmäksi saaliskalaksi niin verkkokalastajien kuin vetouistelijoidenkin keskuudessa. Koitere on nykyisellään Suomen saalisvarmimpia kuhajärviä.[1]
Koitere ja Haapajoki, niin kuin monet muutkin Koitereseen laskevat joet olivat 1900-luvun alussa hyvinkin tärkeitä puunuittoväyliä aina 1960-luvun loppuun saakka. 1800–1900-luvun vaihteessa uitto tapahtui niin sanottuna irtouittona, jolloin hukkutukkien ja myrskyjen hajottamien lauttojen myötä hävikki saattoi olla suurtakin. Ketjulenkkejä puomien yhteen liittämiseen ei ollut, vaan puomit sidottiin toisiinsa näreistä kiertämällä taivutetuilla lenkeillä, jolloin usein puomit pettivät myrskyssä. Puomein varustetut lautat hinattiin hevosten pyörittämillä ponttonilautoilla hevoskierron avulla Lutista Surinkiveen, missä ne taas vapautettiin uitettavaksi. 1930-luvulla tulivat uiton avuksi höyrykoneella varustetut hinaajat, jotka hinasivat avolauttoja. Niiden höyrykoneet muutettiin 1940-luvulta alkaen polttoöljykäyttöisiksi. 1960-luvulla Koiterelle tuli niputuskoneita. Nippu-uitto lopetti puiden hukkumisen ja hajonneista lautoista johtuneet ”rannan kerruut”.[2]
Koiteretta nimitetään Karjalan helmeksi ja Satasaariseksi. Elias Lönnrot tapasi runonlaulaja Mateli Kuivalattaren runonkeruumatkallaan 1838 Kontiovaarassa Koitereen rannalla.
Koitereen matkailuyrityksiä ovat Koitereen Helmi Kivilahdessa ja Käenkosken Erämatkailukeskus.
Koitere lauluissa ja nimenä
muokkaa”Koitere Karjalan helmi” on Toivo Kärjen säveltämä ja Pasi Kauniston levyttämä iskelmä (1972). Koitereen mukaan on nimetty muun muassa Saturnuksen suurimman kuun Titanin yksi metaanijärvi[3] ja Merikatu 3:n asuinkerrostalo Helsingin Ullanlinnassa. Koitereen Helmi on Koitereen rannalla oleva lomakylä ja leirintäalue.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Järviwiki Viitattu 21.2.2014
- ↑ Historiaa ja tarinoita Möhkön Mantasta (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 22.2.2014.
- ↑ USGS Astro Planetary Nomenclature
Aiheesta muualla
muokkaa- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, GTK, 2004
- Rummukainen, Anu: Pohjois-Karjalan tarkoin varjeltu salaisuus 27.10.2012. Yle Pohjois-Karjala.