Kyyvesi
Kyyvesi on Etelä-Savossa Mikkelissä, Kangasniemellä ja Pieksämäellä Haukivuoren lähellä sijaitseva järvi. Järvi kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen osana Mäntyharjun reittiä.[2][1]
Kyyvesi | |
---|---|
Maisema Kyyvedeltä |
|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Etelä-Savo |
Kunnat | Mikkeli, Kangasniemi, Pieksämäki |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Kyyveden alue (14.93) |
Laskujoki | Läsäkoski Puulaan |
Järvinumero | 14.932.1.001 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 100,6 m [1] |
Pituus | 34,993 km [1] |
Leveys | 17,545 km [1] |
Rantaviiva | 857,261 km [2] |
Pinta-ala | 129,948 km² [2] |
Tilavuus | 0,570008 km³ [2] |
Keskisyvyys | 4,39 m [2] |
Suurin syvyys | 35,25 m [2] |
Saaria | 1373 [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantietoa
muokkaaKyyvesi on 35 kilometriä pitkä, 17,5 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 12 995 hehtaaria eli 129,9 neliökilometriä. Järvelle luonteenomaista on voimakas luode-kaakko -suuntaisuus sekä pitkät, kapeat niemet ja lahdet. Kyyveden pintaa laskettiin, joka näkyy rantaluhtien, somerikkojen ja pienten saarten lukuisuutena ja vesialueen kivikkoisuutena.
Siinä on 1 373 saarta, joiden pinta-ala on 1 942,11 hehtaaria eli noin 13 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista kaksi on yli neliökilometrin suuruisia, 150 on yli hehtaarin suuruisia, 903 yli aarin ja loput 318 ovat alle aarin kokoisia.[2]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 570,01 miljoonaa kuutiometriä eli 0,57001 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 4,4 metriä. Sen syvin kohta on 35,3 metriä syvä ja se sijaitsee Selkäsaarten koillispuolella sijaitsevassa syvännejaksossa [3].
Järven rantaviivan pituus on 857,3 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 391,9 kilometriä. Pääosa Kyyvedestä on Mikkelin kaupungin alueella. Haukivuoren keskustaajama sijaitsee järven itärannalla. Länsirannalla Luusniemen kylä kuuluu Kangasniemen kuntaan, ja luoteessa järvi ulottuu hiukan myös Pieksämäen alueelle. Kyyveden ainoa venesatama on Haukivuoren keskustaajamassa.[2][1][4][5]
Luontoarvoja
muokkaaJärven vesi on humuspitoista ja väriltään ruskeaa.[6]
Historiaa
muokkaaKyyveden pintaa laskettiin vuosina 1869–1870 yhteensä 1,78 metriä. Järvenlaskun seurauksena suuria osia järvestä, esimerkiksi Rauhajärvi ja Suovunselkä, kurourui erillisiksi altaiksi. Nykyisin järveä ei säännöstellä, joten vedenpinnan vaihtelut ovat luonnonmukaisia.[1]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Kyyveden alueella (14.93), jonka Kyyveden lähi-alueeseen (14.932) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 100,6 metriä mpy.[1][6]
Kyyveteen laskee koillisesta pohjoisesta ja luoteesta useita vesireittejä. Suurin on alaosaltaan Nykälänjokena tunnettu reitti, joka kokoaa vedet laajalta alueelta Pieksämäen etelä- ja länsiosasta, muun muassa Iso-Naakkimasta, Naarajärvestä ja Pyhäjärvestä. Toinen on Kangasniemen Kutemajärvestä laskeva reitti. Kyyvesi laskee Rauhasalmen kautta noin puoli metriä alempana olevaan Rauhajärveen ja edelleen Läsäkosken kautta Puulaan.[1][6]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Kyyvesi, Mikkeli (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Kyyvesi, Mikkeli (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Kyyvesi, Mikkeli (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ a b c Kyyvesi (14.932.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyyvesi Wikimedia Commonsissa
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).