Lenita Airisto
Hymmi Lenita Aulikki Airisto (s. 1. tammikuuta 1937 Helsinki)[1] on suomalainen tietokirjailija, luennoitsija, televisiotoimittaja, liike-elämän vaikuttaja ja yrittäjä sekä diplomiekonomi. Airisto on valittu saavutuksistaan liikenaisena vuoden naiseksi ja hän on saanut Suomen Leijonan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin[2].
Lenita Airisto | |
---|---|
Lenita Airisto Helsingin kirjamessuilla 2010. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. tammikuuta 1937 Helsinki |
Muut tiedot | |
Tutkinnot | diplomiekonomi |
Puoliso | Ingvar S. Melin (1961–1971) (er.) |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
Ura
muokkaaLenita Airisto kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi[3][4] vuonna 1954. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1957 ja ylioppilasmerkonomiksi vuonna 1958. Diplomiekonomiksi hän valmistui Svenska handelshögskolanista vuonna 1961.[1] Lisäksi Airisto on muun muassa opiskellut tv-journalismia Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.
Airisto on tehnyt merkittävän 30-vuotisen uran tv-toimittajana ja juontajana prime time -ajankohtaisohjelmissa. Hän oli mukana muun muassa vuosina 1967–1969 esitetyssä Jatkoaika-ohjelmassa, jota hän juonsi yhdessä Aarre Elon ja Hannu Taanilan kanssa. Hän työskenteli niin TV1-kanavan kuin MTV:n ohjelmatiimeissä ja juonsi lukuisia ohjelmia kuten lauantai-illan viihdeohjelmaa Laiva on lastattu (1959–1962) sekä ajankohtaisohjelmia kuten Tuulimylly (1964–1965), Tuumat (1970) ja 7. hetki (1988–1991).
Airisto on ollut järjestämässä ja juontamassa monia gaaloja ja televisiotapahtumia kuten Unicef-gaalaa (1967), AIDS-gaalaa (1988) ja Talkoo-gaalaa 75-vuotiaan Suomen kunniaksi Helsingin juhlaviikkojen avauksena vuonna 1992.[5]
Airisto on toiminut yrittäjänä kansainvälisessä liike-elämässä yli 40 vuotta. Hän on myynyt suomalaisen teollisuuden tuotteita, suunnitellut myynninedistämiskampanjoita ja tuottanut Suomi-kuvan promootioita. Lenitan muoti- ja matkailu-show’ssa (1972–1988) suomalaisia muotiasuja kuvattiin eri puolilla maailmaa ja markkinoitiin kuluttajille Pohjoismaissa.
Vuonna 1971 Airisto perusti nimeään kantavan Airisto Oy:n.[1] Yhtiö tuotti, suunnitteli ja toteutti vientiin suunnattuja promootioita, jotka kasvoivat vuosituhannen loppua kohti suuriksi maailmankiertueiksi kuten Suomi luo ja vie, Creative Finland ja Success Story Finland -tuotannot.[2]
Tietokirjailijana Airisto on julkaissut muun muassa kansainvälisiä taloustrendejä, yrittäjyyttä, naisten oikeuksia ja globalisaatiota käsitteleviä kirjoja. Airisto on myös suosittu luennoitsija niin Suomessa kuin ulkomaillakin.[2]
Stadin Slangi ry. valitsi Airiston vuoden 2013 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2013.[6]
Yksityiselämä
muokkaaAiristo asuu Helsingin Kaskisaaressa[7]. Hän oli vuosina 1961–1971 naimisissa RKP:n kansanedustaja, kauppatieteen lisensiaatti Ingvar S. Melinin kanssa. Airisto on seurustellut 1970-luvulla Vesa-Matti Loirin kanssa.[8] Lenita Airisto paljasti vuonna 2017, että hänellä oli salasuhde 40 vuoden ajan naimisissa olevan Max Jakobsonin kanssa vuodesta 1973 lähtien.[9] Airisto on vapaaehtoisesti lapseton. Airiston sisko oli kehitysvammainen, ja Airisto ei halunnut vammaisia lapsia. Avioliitto Melinin kanssa päättyi hänen päätökseensä olla hankkimatta lapsia. Airiston mielestä hänellä on suuri sukurasite saada vammainen lapsi.[10]
Lenita Airisto vetäytyi julkisuudesta vuonna 2023. Heinäkuussa 2024 hänen vuodesta 1971 johtamalleen yhtiölle Airisto Oy:lle nimitettiin uusi toimitusjohtaja, Anna Pellosniemi.[11]
Teokset
muokkaa- Voitontahto. Avain suomalaisten menestymiseen. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 978-951-1-13146-5
- Menestys! Uusia näkemyksiä ja selkeitä virikkeitä 2000-luvun businessihmiselle. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 978-951-1-14147-1
- Rautarouva/Teräsmies. Globaalilla markkinapaikalla. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 978-951-1-15158-6
- Jatkoaika. Molto vivace. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16088-5
- Naarasenergia. Hyöty ja uhka. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-16088-5
- Kauneus on lisäarvo. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 978-951-1-18931-2
- Saanko luvan? Ei kun omin luvin!. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-20739-9
- Eläköön 100 vuotta! Ikävallankumous vai suuri utopia? Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23065-6
- Elämäni ja isänmaani. Helsinki: Bazar, 2017. ISBN 978-952-279-304-1
- Noitanaisen ilosanoma : Puolustaudu! Taistele! Voita!. Helsinki: Bazar, 2022. ISBN 978-952-376-480-4
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Kuka kukin on 2011, s. 38–39. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ a b c Lenita Airisto – The Official Website. www.airisto.fi. Arkistoitu 28.10.2016. Viitattu 25.10.2016.
- ↑ Salonen, Erkki (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 337. Helsinki: Otava, 1954.
- ↑ Kenestä Suomen Neito 1954 (15.4.1954) Elävä arkisto. Yle. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani. Bazar Kustannus Oy, 2017.
- ↑ Stadin Slangi Stadin Friidu ja Kundi Viitattu 13.6.2015.
- ↑ Näin hulppeasti tunnetut suomalaiset asuvat Ilta-Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Lindfors, Jukka: Vesa-Matti Loiri ja Lenita Airisto kohtasivat jälleen Mansikkapaikassa Yle Elävä arkisto. 18.09.2009.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Lenita Airistolla salasuhde naimisissa olevaan mieheen 40 vuoden ajan: "Olimme alusta lähtien avoimesti yhdessä" Iltalehti. 8.3.2017.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Lenita Airiston kehitysvammaisen Armi-sisaren kovalla kohtalolla suora vaikutus Lenitan elämään - valitsi lapsettomuuden Iltalehti. 8.3.2017.
- ↑ Koste, Henna: Yllätyskäänne Lenita Airiston yhtiössä. Iltalehti, 1.8.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lenita Airisto Wikimedia Commonsissa
- Sitaatteja aiheesta Lenita Airisto Wikisitaateissa
- Airisto.fi-verkkosivusto, arkistoitu 20.4.2024.
- Iltalehden Julkkislista: Lenita Airisto.
- Lenita Airisto haastattelussa. Kirjastokaista-video.
- Lenitan läksyt. (Arkistoitu – Internet Archive) Lenita Airiston blogi Gloria-lehdessä.
- Lenita Airisto Punaisessa langassa. Ylen Elävä arkisto 29.11.2009.
- Myrskyt pitävät Lenita Airiston nuorena. Kuusi kuvaa 10.6.2017. Yle Areena.
- Airisto, Lenita hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)