Wikipedia

Liberaali demokratia

Läntinen poliittinen ideologia ja aatesuuntaus.

Liberaali demokratia on edustuksellinen demokratia, jossa vaaleilla valittujen edustajien valtaa (ja kansan enemmistön valtaa määrätä vähemmistöä) rajoittavat laillisuusperiaate sekä yksilönvapautta, etenkin kansalaisoikeuksia suojeleva perustuslaki.[1] Liberaali demokratia tuottaa liberalistisia parlamenttihallituksia.[2]

Freedom House määrittelee liberaalin demokratian tarkoittavan demokraattista maata, jossa on taattu kansalaisoikeudet eli yksilönvapauden suoja valtiovaltaa vastaan:

  • ilmaisun- ja uskonnonvapaus,
  • kokoontumis- ja yhdistymisvapaus,
  • laillisuusperiaate ja
  • yksilön itsemääräämisoikeus, jota valtio ei saa kaventaa.[3]

Sana "liberaali" käsitteessä "liberaali demokratia" kertoo poliittisen liberalismin määrittämien kriteerien täyttymisestä.[4]

Liberaaliin demokratiaan kuuluvat monipuoluevaalit ja poliittinen päätöksenteko itsenäisen lainsäädäntöelimen välityksellä. Liberaalin demokratian tunnusmerkkejä on myös itsenäinen tuomiovalta lainvalvonnan valtion monopolilla.[1]

Tarkempi määritelmä

muokkaa

Freedom House käyttää mm. seuraavia kriteerejä tutkiessaan, mitkä maat ovat liberaaleja demokratioita:

Demokratia:

  • vaalisalaisuus, luotettava ääntenlasku, äänten samanarvoisuus, yleinen äänioikeus,
  • puolueiden perustamisen edellytykset ja toiminnan rajoitukset ovat vähäisiä näiden poliittisista (rauhanomaisista) mielipiteistä riippumatta,
  • opposition kimppuun ei hyökätä eikä heitä vangita rauhanomaisesta poliittisesta toiminnasta

Korruptio:

  • julkisen vallan käyttäjien ja virkamiesten korruptio on kriminalisoitua ja valvottua
  • korruptiolle tilaisuuksia luova byrokraattinen sääntely on vähäistä
  • toimittajat, antikorruptioaktivistit, vuotajat ja muut korruption paljastajat eivät joudu pelkäämään turvallisuutensa puolesta
  • valtion sopimukset kilpailutetaan avoimesti
  • vainoaako tai pakkosiirtääkö valtio jotakin vähemmistöä

Ilmaisun- ja uskonnonvapaus:

  • onko vapaata ja riippumatonta mediaa (tosin valtion kontrolloima media (kuten Yle) saa täydet pisteet, jos sen anti on monipuolista)
  • sensuroiko valtio suoraan tai epäsuoraan painotuotteita, Internetiä, TV:tä, radiota tai taideteoksia
  • onko presidentin tai korkeimpien vallankäyttäjien kunnian ja arvovallan loukkaaminen sallittua
  • käyttääkö valtio tukiaisia viestimille lisätäkseen mieleistään journalismia tai ehkäistäkseen vastakkaista
  • rajoitetaanko uskontokuntien toimintaa rekisteröintivaatimuksilla
  • vainotaanko uskonnonharjoittajia tai toimittajia; valitseeko hallitus uskonnollisia johtajia
  • vaikuttaako valtio vahvasti opetusohjelmiin poliittisin tarkoitusperin
  • uskaltavatko ihmiset keskustella keskenään vapaasti, myös politiikasta, ilman pelkoa viranomaisten sanktioista

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus:

  • rajoitetaanko rauhanomaisia mielenosoituksia vakavasti
  • rajoittaako tai vaikeuttaako valtio ammattiliittoja tai yhdistystoimintaa tai sen rahoitusta paljon tai pitääkö toimijoiden tai rahoittajien pelätä valtiota
  • painostetaanko ihmisiä liittymään tai olemaan liittymättä ammattiliittoihin

Laillisuusperiaate:

  • riippumattomuus: painostaako tai komentaako hallitus tai muu poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen valta oikeuslaitosta
  • paneeko valtio toimeen oikeuslaitoksen tuomiot
  • onko syytetty syytön kunnes toisin todistetaan
  • ovatko oikeudenkäynnit reiluja ja puolueettomia
  • onko poliisilaitos siviilien vallan alla
  • rangaistaanko poliiseja, jos he pahoinpitelevät tai pidättävät aiheetta kansalaisia
  • kärsivätkö kansalaiset sodasta tai sisäisestä selkkauksesta
  • onko etnisillä, seksuaalisilla ja uskonnollisilla vähemmistöillä ja naisilla samat oikeudet kuin muillakin ja tuomitaanko heitä vastaan väkivaltaa tekevät

Yksilön itsemääräämisoikeus:

  • tuomitaanko vaimon raiskauksesta tai hakkaamisesta
  • sorretaanko naisia perintölaeissa tai huoltajuus- ja avioerolaeissa
  • onko puolison valinta vapaata ja lapsiavioliitot kiellettyjä
  • rajoittaako valtio ulkomaanmatkoja
  • saavatko ihmiset riittävän vapaasti ostaa ja myydä maata ja muuta omaisuutta sekä perustaa yrityksiä ja valita työpaikkansa
  • kontrolloiko valtio taloutta vahvasti esimerkiksi omistamalla paljon yrityksiä, sääntelemällä hintoja tai asettamalla tuotantokiintiöitä
  • estetäänkö jotain etnistä ryhmää tekemästä tiettyjä töitä
  • onko maassa pakkotyötä
  • tukeeko valtio laajalti uskonnollista, etnistä tai kulttuurista propagandaa (indoktrinaatiota).[3]

Liberaaleja demokratioita

muokkaa

Yleensä katsotaan, että liberaaleja demokratioita ovat mm. Euroopan unionin maat, Norja, Islanti, Iso-Britannia, Sveitsi, Japani, Etelä-Korea, Taiwan, Yhdysvallat, Kanada, Intia, Israel,[5][6][7][8][9] Meksiko, Argentina, Brasilia, Chile, Uruguay, Costa Rica, Etelä-Afrikka, Australia ja Uusi-Seelanti[10][11][12][13][14][15].

Kritiikki

muokkaa

Vladimir Lenin näki porvarillisen demokratian kaikkein tehokkaimpana diktatuurin muotona, joka alistaa työväenluokkaa, puolustaa porvaristoa ja antaa etuoikeuksia porvaristolle riistäjäluokkana.[16]

Nikolai Buharinin mukaan demokratia on porvariston hienostunut keksintö, joka perustuu ajatukseen "koko kansasta". Buharinin mielestä porvaristo on kyennyt järjestelmällisesti huijaamaan ihmismassoja joukolla kuvitelmia, joita Buharinin mukaan ovat kansan tahtoon liittyvät "kansakunta", "kokonaisuus" ja "koko kansa". Buharinin mielestä demokratian oloissa väestö jakaantuu yhteiskuntaluokkiin, joiden edut ovat vastakkaisia ja sovittamattomia. Porvaristo kuitenkin tahtoo kuvitelman "yhteiskansallisesta". Tämä johtuu Buharinin mukaan siitä, että porvaristo on vähemmistö, jonka on puhuttava "koko kansakunnan" nimissä ja valtio-organisaatio esitetään "isänmaana".[17]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b vrt. Encarta (Arkistoitu – Internet Archive) dictionary.
  2. ↑ https://www.britannica.com/topic/Crisis-of-Parliamentarism
  3. ↑ a b Freedom House: Methodology (Arkistoitu – Internet Archive), 2008 Edition (luettu 15.10.2009)
  4. ↑ Kwasi Wiredu, William E. Abraham, Abiola Irele, Ifeanyi. "Fellowship Associations as a Foundation For Liberal Democracy in Africa." A Companion to African Philosophy. Blackwell Publishing, 2006. s. 451
  5. ↑ Seyla Benhabib, Democracy and difference: contesting the boundaries of the political
  6. ↑ Alain Gagnon,Intellectuals in liberal democracies: political influence and social involvement
  7. ↑ Yvonne Schmidt, Foundations of Civil and Political Rights in Israel and the Occupied Territories
  8. ↑ William S. Livingston, A Prospect of liberal democracy
  9. ↑ Steven V. Mazie,Israel's higher law: religion and liberal democracy in the Jewish state
  10. ↑ Mulgan, Richard: ”chapter 1, page 17”, Politics in New Zealand, s. 344 pages. 3rd painos Auckland University Press, 2004. ISBN 1869403185 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.6.2009). (englanti)
  11. ↑ Democracy and difference: contesting the boundaries of the political. Princeton University Press, 1996. ISBN 978-0691044781 Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Alain Gagnon,Intellectuals in liberal democracies: political influence and social involvement
  13. ↑ Yvonne Schmidt, Foundations of Civil and Political Rights in Israel and the Occupied Territories
  14. ↑ William S. Livingston, A Prospect of purple and orange democracy
  15. ↑ Mazie, Steven V.: Israel's higher law: religion and liberal democracy in the Jewish state. Lexington Books, 2006. ISBN 978-0739114858 Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ https://en.internationalism.org/ir/100_theses.htm
  17. ↑ https://www.marxists.org/suomi/buharin/1919/proletariaatin-diktatuurin-teoria.htm#proletariaatin
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liberaali_demokratia&oldid=22422091”