Mao Zedongin henkilökultti
Mao Zedongin henkilökultti sai alkunsa jo Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen.[1]
Taustaa
muokkaaMaon asema kommunistisen puolueen johtajana vakiintui pitkän marssin aikana. Sen alettua lokakuussa 1934 Mao oli sairas ja saanut hiljattain puolueen sisäisessä hierarkiassa alennuksen.[2] Kuitenkin tammikuussa 1935 pidetyssä puoluekokouksessa Mao nousi puolueen johtoon ja johdatti marssin loppuun saakka. Marssin jälkeen Maon asema puolueen johtajana oli kiistaton.[3]
Henkilökultin rakentamisen taustalla toimi erityisesti Lin Biao, joka alkoi kampanjoida Maon ajattelun ylivertaisuuden puolesta.[4] Vuonna 1970 Lin alkoi ajaa muutosta Kiinan perustuslakiin, jonka nojalla Mao julistettaisiin ”neroksi”. Mao itse torjui ehdotuksen.[5]
Erityisesti kulttuurivallankumous oli Maon henkilökultin kulta-aikaa. Mao myös tunnusti henkilökultin olevan tarpeen, koska hän arvioi Nikita Hruštšovin syrjäyttämisen syyksi nimenomaan henkilökultin puutteen.[6][7][8][9] Neuvostoliitto myös kritisoi Maon henkilökultin rakentamista, koska Mao ilmoitti toteuttavansa omaa tulkintaansa marxismista Kiinassa.[10]
Piirteitä
muokkaaKulttuurivallankumouksen alettua Maon muotokuvia alkoi ilmestyä laajalti teiden varsille ympäri maata. Maolla kuvattiin usein olevan halo tai sädekehä, joka loisti tavalliselle kansalle. Tarkoituksena oli esittää Mao vallankumouksen symbolina. Sittemmin muotokuvia alkoi ilmestyä myös ihmisten koteihin, ja uskollisimmat kansalaiset alkoivat kantaa muotokuvaa aina mukanaan.[9] Yksi esimerkki tästä olivat ns. Mao-pinssit. Pinssejä oli käytetty jo ennen kulttuurivallankumousta, mutta vähäisemmissä määrin.[11]
Pian kulttuurivallankumouksen alettua Mao pani alulle, tosin todennäköisesti tahtomattaan, ns. mango-kultin. Mangoja toimitettiin Maon määräyksestä kiinalaisiin tehtaisiin, ja työntekijät hämmästelivät vierasta hedelmää ja pohtivat lahjan tarkoitusta. Mangoja yritettiin säilöä, niistä tehtiin vahakopioita tai niistä keitettiin lientä, jota tarjottiin työntekijöille mm. pitkäikäisyyden toivossa.[12] Kulttuurivallankumouksen jälkeen kaikki sen epäonnistumiset luettiin ns. neljän koplan syyksi. Tähän kuului mm. Maon neljäs vaimo Jiang Qing, joka pidätettiin kolmen muun mukana vasta Maon kuoltua.[13]
Todennäköisesti merkittävin Maon henkilökultin ilmenemismuoto oli vuonna 1964 ilmestynyt Pieni punainen kirja, joka sisälsi Maon lausahduksia. Kirjan levittämiseksi Kiinaan perustettiin uusia kirjapainoja ja kirjan kantamisesta tuli keino osoittaa uskollisuutta kulttuurivallankumouksen aikana. Maon itse kerrotaan pitäneen kirjasta, koska se sai hänet näyttämään Kungfutsen vertaiselta filosofilta. Deng Xiaopingin noustua valtaan kirjaa pyrittiin painamaan taka-alalle.[14] Kirjaa käytettiin poliittisena lyömäaseena, jonka avulla pääsääntöisesti opiskelijat syyttivät opettajia, virkamiehiä ja lopulta toisiaan maolaisuuden pettämisestä.[15]
Osana henkilökulttia Mao sai liudan titteleitä:[16]
Merkitys nykyään
muokkaaMaon kunniaksi pystytetään edelleen patsaita ja mm. kommunistipuolueen yhtenä äänenkantajana toimiva Global Times -lehti on vakuutellut Maon henkilökultin olevan edelleen vahvassa ja että tavalliselle kiinalaiselle Mao edustaa oikeudenmukaisuutta.[17]
Vuonna 1999 liikkeelle lasketuissa renminbi-seteleissä on Maon muotokuva.[18]
Xi Jinpingin valtaannousu
muokkaa- Pääartikkeli: Xi Jinpingin henkilökultti
Kun Xi Jinping nousi kommunistisen puolueen johtoon kolmannelle kaudelleen, hänestä tuli vaikutusvaltaisin poliitikko maassa sitten Maon.[19] Myös Xi Jinpingin ympärille on rakennettu henkilökultti, ja osa hänelle annetuista titteleistä on ollut samoja kuin mitä myönnettiin aikoinaan Maolle.[20][21]
Virallisesti puolue kielsi henkilökultit vuonna 1982 eikä henkilökultin rakentamista Xi Jinpingin ympärille ole koskaan virallisesti tunnustettu.[22]
Lähteet
muokkaa- ↑ Historiaa: Maon henkilökultti vintti.yle.fi. 22.3.2012. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ The Long March of the Chinese Communists ThoughtCo. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Long March | Chinese History, Communist Retreat & Mao Zedong Encyclopædia Britannica. 8.10.2024. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Russo, Alessandro: Cultural Revolution and revolutionary culture, s. 129. Duke University Press, 2020. ISBN 9781478012184 (englanniksi)
- ↑ Karl, Rebecca E.: Mao Zedong and China in the twentieth-century world : a concise history, s. 145. Duke University Press, 2010. ISBN 9780822347804 (englanniksi)
- ↑ Record of Conversation from [Chairman Mao Zedong’s Meeting with [Edgar] Snow] Wilson Center. 18.12.1970. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Keith, Ronald C.: Review: History, Contradiction, and the Apotheosis of Mao Zedong. China Review International, 2004, 11. vsk, nro 1, s. 1–8. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Leese, Daniel: The Mao Cult as Communicative Space. Totalitarian Movements and Political Religions, 1.9.2007, 8. vsk, nro 3–4, s. 623–639. doi:10.1080/14690760701571247 ISSN 1469-0764 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b The cult of Mao Al Jazeera. 4.9.2006. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Book extract: how Mao built up his cult of personality South China Morning Post. 13.10.2019. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Mao Badges (毛主席像章) Mao Era in Objects. 2024. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Mao Zedong's infamous mango cult - Vivian Jiang TED-Ed. 17.1.2023. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Pietilä, Marika: Kiinan kulttuurivallankumouksesta syytettiin Maon vaimoa Sveriges Radio. 9.8.2016. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ Who, What, Why: What is the Little Red Book? BBC News. 26.11.2015. Viitattu 1.11.2024. (englanti)
- ↑ Cathcart, Adam: Explainer: what is Mao’s Little Red Book and why is everyone talking about it? The Conversation. 26.11.2015. Viitattu 1.11.2024. (englanti)
- ↑ The cult of Mao Chinese Revolution. 23.5.2013. Viitattu 1.11.2024. (englanti)
- ↑ "Mega Maon" nousu ja tuho – kultainen kolossi rikottiin Ilta-Sanomat. 8.1.2016. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ Straube, Christian: Continuous Revolution Heidelberg University. 26.2.2012. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ How Xi Jinping Became China’s Leader for Life VICE News. 2.11.2022. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ China crowns Xi with special title, citing rare crisis Nikkei Asia. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ With tears and song, China welcomes Xi as great, wise leader Reuters. 19.10.2017. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Wong, Chun Han: The Making of the Xi Jinping Personality Cult TIME. 16.6.2023. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)