Maurice Béjart

Maurice Béjart (oik. Maurice-Jean Berger, 1. tammikuuta 1927 Marseille, Ranska – 22. marraskuuta 2007 Lausanne, Sveitsi) oli ranskalainen tanssija ja koreografi, joka perusti sekä tanssiryhmiä että tanssikouluja. Hänen koreografisen tyylinsä voidaan katsoa edustaneen nykybalettia.

Tausta

Maurice Béjart oli filosofi Gaston Bergerin poika. Hän opiskeli tanssia samaan aikaan kun suoritti lukio- ja yliopisto-opintoja. Hän ihastui Serge Lifarin tanssiresitaaliin ja päätti antautua kokonaan tanssijaksi. Hän suoritti neljätoistavuotiaana debyyttinsä Pariisin oopperassa ja toimi sen jälkeen Roland Petit'n johdolla.

Ura

Vuonna 1951 hän teki Tukholmassa ensimmäisen koreografiansa L’Inconnu. Sen jälkeen oli vuorossa Igor Stravinskyn Tulilintu (ransk. L’Oiseau de feu). Vuonna 1955 hän valmisti oman tanssiryhmänsä Ballets de l’Étoilen kanssa baletin Symphonie pour un homme seul, joka perustui Pierre Henryn ja Pierre Schaefferin musiikkiin. Niin lehdistö kuin yleisökin ylisti teosta.

Bryssel

1988

Vuonna 1960 Brysselin Théâtre royal de la Monnaien johtaja Maurice Huisman oli huomannut Béjartin kyvyt. Béjart siirtyi Brysseliin ja perusti XX:n vuosisadan baletin, jonka kanssa hän kiersi maailmaa ja opetti myös laajalle yleisölleen uuden tanssin saloja.

Brysselistä tuli hänen toimintansa ansiosta eräänlainen modernin eurooppalaisen baletin ja tanssin keskus. Merkittävimmät teoksensa Béjart loi ehkä juuri Brysselissä, sillä säveltäjä Igor Stravinskyn syntymän satavuotisjuhlien kunniaksi siellä esitettiin kaikki säveltäjän keskeiset balettiteokset uudistettuina versioina. Se oli Stravinskyn juhla, mutta myös Brysselin ja ennen kaikkea Maurice Béjartin henkilökohtaisen menestyksen juhla.

Brysselissä XX:n vuosisadan baletissa solisteina tanssineet ainoat suomalaiset tähtitanssijat Riitta Heinosen (kultamitali Lausannesta, hopeamitali Varnasta) ja Hannu-Pekka (HP) Holmströmin, Béjart halusi kiinnittää heti solisteiksi nähtyään heidät Pariisissa keväällä 1979.

Brysselin jälkeen

Vuonna 1987 Le Monnaien teatterin johtaja Gerard Mortier ajautui avoimeen konfliktiin Maurice Béjartin kanssa. Ollessaan kiertueella Pietarissa Béjart päätti olla palaamatta Belgiaan. Vähän myöhemmin Philip Morris -säätiö kutsui Béjartin pysyvästi Sveitsin Lausanneen, jossa säätiö pitää päämajaansa. Näin Béjart lopetti XX:n vuosisadan baletin toiminnan ja perusti Lausanneen uuden tanssiryhmän, jolle hän antoi nimen Béjart Ballet Lausanne.

Brysselissä, kuten sen jälkeen myös Lausannessa, Béjart otti ryhmäänsä tulevia huipputanssijoita eri puolilta maailmaa. Béjartilla oli tavoitteenaan saada miesten tanssi uudelleen arvostetuksi, ja hän vaati tanssijoiltaan täydellistä venäläis-ranskalaisen tanssin hallintaa ja taitoa soveltaa ja hallita uusklassisen tanssin uusia virtauksia. Hän halusi toteuttaa kokonaisesityksen, jossa musiikki, lyyrisyys, teatteri ja koreografia yhdistyvät kokonaisuudeksi, ja siihen hän liitti vaatimukset solistisesta mestaruudesta. Teoksissaan Béjart ei kaihtanut suuria universaaleja kysymyksiä, kuten aidsia ja ekologiaa, jotka saivat ryhmän esityksissä oman sijansa.

Keskeiset teokset

• Symphonie pour un homme seul (Pariisi) 1955
• Sonate à trois (Essen) 1957
• Orphée (Liège) 1958
• Le Sacre du printemps (Bryssel) 1959
• Boléro (Bryssel) 1961
• IX Symphonie (Bryssel) 1964
• Roméo et Juliette (Bryssel) 1966
• Messe pour le temps présent (Avignon) 1967
• Bhakti (Avignon) 1968
• Nijinski, clown de Dieu (Bryssel) 1971
• Pli selon pli (Bryssel) 1975
• Notre Faust (Bryssel) 1975
• Petrouchka (Bryssel) 1977
• Eros Thanatos (Ateena) 1980
• Wien, Wien, nur du allein (Bryssel) 1982
• Messe pour le temps futur (Bryssel) 1983
• Souvenir de Léningrad (Lausanne) 1987
• Piaf (Tokio) 1988
• 1789... et nous (Pariisi) 1989
• Pyramide (Kairo) 1990
• Tod in Wien (Wien) 1991
• La Nuit (Lausanne) 1992
• M (Tokio) 1993
• À propos de Shéhérazade (Berliini) 1995
• Le Presbytère... (Pariisi) 1997
• La Route de la soie (Lausanne) 1999
• Enfant-roi (Versailles) 2000
• Tangos (Genova) 2001
• Manos (Lausanne) 2001
• Mère Teresa et les enfants du monde 2002
• Ciao Federico en hommage à Fellini 2003
• L'amour - La danse 2005
• Zarathoustra 2006
• Béjart: Best of 2007

Lähteet

• Béjart Ballet Lausanne, viralliset sivust
• Rudran viralliset sivut
• Internet Dance Database -tiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
• Maurice Béjart, Institut national de l'audiovisuel (INA) -arkistot