Mick Jagger
Michael Philip ”Mick” Jagger (s. 26. heinäkuuta 1943 Dartford, Kent, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen rockmuusikko, lauluntekijä, näyttelijä ja elokuvatuottaja. Hänet tunnetaan erityisesti The Rolling Stonesin laulajana ja lauluntekijänä, mutta hän on julkaissut 1980-luvulta alkaen myös neljä sooloalbumia.
| Mick Jagger | |
|---|---|
 Jagger vuonna 2014 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Michael Philip Jagger |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1943 Dartford, Kent, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Arvonimi | Sir |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1963– |
| Tyylilajit | rock |
| Soittimet | laulu, huuliharppu, kitara, piano |
| Yhtyeet | The Rolling Stones |
| Levy-yhtiöt | Decca |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaMichael Philip Jagger syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Dartfordissa Lontoon lähettyvillä 26. heinäkuuta 1943 toisen maailmansodan pommituslentojen loppuvaiheissa. Mickin isä Basil “Joe” Jagger oli liikunta-alan yrittäjä ja liikunnanopettaja. Äiti Eva Jagger oli Australiasta muuttaneen perheen tytär, joka rohkaisi lapsiaan esiintymään sukukokoontumisissa. Lapsena Mickin kutsumanimi oli ”Mike”.[1]
Jagger tapasi tulevan yhtyetoverinsa Keith Richardsin Wentworthin ala-asteella. Kaverukset erkaantuivat toisistaan kun Jagger aloitti Dartfordin yläasteen poikakoulun. Kumpikin ihaili Radio Luxembourgilta kuulemaansa amerikkalaista 1950-luvun rock and rollia. Jagger alkoi soittaa kitaraa maaliskuussa 1958 käytyään Buddy Hollyn konsertissa Manchesterissa. Vähän sen jälkeen hän kiinnostui myös amerikkalaisesta bluesista ja alkoi tilata ja keräillä blueslevyjä. Hän perusti kahden koulukaverinsa kanssa bluesyhtyeen nimeltä Little Boy Blue and the Blue Boys vuonna 1960.[2]
Jagger suoritti koulussa A-tason kokeensa ja standardikokeen edistyneemmille ja pääsi arvostettuun London School of Economics -yliopistoon. Alkusyksyllä 1961 Jagger tapasi koulumatkallaan juna-asemalla uudelleen Keith Richardsin, ja pojat alkoivat kuunnella levyjä ja musisoida yhdessä. Jagger kehitti itselleen persoonallisen laulutyylin, jossa yhdistyvät englantilaisuus ja amerikkalainen blueslaulu. Hän muutti imagoaan boheemimpaan suuntaan ja antoi hiustensa kasvaa.[3] Hän alkoi myös käyttää työväenluokkaista Kentin cockney-aksenttia ja otti Keithin seurassa ollessaan käyttöön kutsumanimen ”Mick”.[4]
The Rolling Stones
muokkaaJagger muutti talvella 1962 Lontoossa samaan asuntoon nuoren muusikkoystävänsä Brian Jonesin kanssa, ja Keith Richards muutti pian heidän seurakseen. Jagger jakoi aikansa vielä opiskelijaelämän ja bluesin välillä. Kolmikko perusti muutaman muun nuoren muusikon kanssa yhtyeen, jolle Jones antoi nimeksi “Rollin’ Stones”, myöhemmin The Rolling Stones. Yhtyeen ensimmäinen konsertti oli heinäkuussa 1962, ja seuraavana vuonna se sai lopullisen kokoonpanonsa, jolla se nousi suosioon. Yhtye levytti ensisinglensä toukokuussa 1963. Musiikillisen menestyksensä seurauksena Jagger keskeytti opintonsa lokakuussa 1963 opiskeltuaan kahden vuoden ajan ja muutti West Hampsteadiin Lontoon Camdenissa.[5]
Jaggerista tuli Rolling Stonesin keulakuvana, laulusolistina ja myöhemmin lauluntekijänä nopeasti suosittu niin Britanniassa kuin Amerikassakin. Hänen tavaramerkeikseen nousivat hänen energiset lavaesiintymisensä, kovapintainen vaikutelmansa, seksikkyytensä, pitkä tukkansa ja paksut huulensa.[6] Laulamisen lisäksi Jagger soittaa yhtyeessä huuliharppua.[7]
Yhtye luotti levytysuransa alkuvaiheessa lainakappaleisiin, mutta Jagger ja Richards ryhtyivät pian kirjoittamaan omia lauluja.[8] Jaggerin ensimmäinen itse kirjoittamansa menestyskappale oli hänen Marianne Faithfullille, tulevalle tyttöystävälleen, kirjoittamansa balladi “As Tears Go By”, joka julkaistiin kesäkuussa 1964. Myös Rolling Stones julkaisi kappaleen myöhemmin, ja sen myötä yhtye alkoi ottaa muitakin balladeja ohjelmistoonsa.[9] The Rolling Stones nousi yhdeksi brittirockin johtavista yhtyeistä 1960- ja 1970-luvuilla, ja Jagger kirjoitti Richardsin kanssa useita rockin kestosuosikiksi nousseita kappaleita ja albumeja.[8]
Sen jälkeen kun Rolling Stonesilla oli riitaisa välirikko manageriinsa Allen Kleiniin, Jagger on hoitanut yhtyeen bisnesasioita yhteistyössä taloudellisen neuvonantajan Rupert Loewensteinin kanssa.[10]
Jagger jatkaa edelleen Rolling Stonesin jäsenenä ja on mukana yhtyeen kiertueella vuonna 2021.[11]
Sooloura
muokkaa.jpg)
Jagger sävelsi Moog-syntetisaattorilla soundtrackin Kenneth Angerin vuoden 1969 elokuvaan Invocation of My Demon Brother.[12]
Jaggerin ensimmäinen soololevytys oli single “Memo from Turner”, joka julkaistiin vuonna 1970.[13] Jagger oli tehnyt kappaleen elokuvaan Performance, jossa hän näytteli.[14] Jagger alkoi 1970-luvun alusta lähtien myös laulaa duettoja toisten artistien kanssa sekä osuuksia heidän levyillään. Seuraavien 15 vuoden aikana Jagger lauloi esimerkiksi Carly Simonin, John Phillipsin, John Lennonin, Bette Midlerin, Michael Jacksonin, David Bowien ja Daryl Hallin kanssa.[15]
Jagger aloitti varsinaisen soolouransa 1980-luvulla, jolloin Stones oli hajoamisen partaalla, sillä Jagger oli halunnut viedä yhtyettä tanssipopin suuntaan vastoin Richardsin halua. Muutaman vuoden kestäneestä välirikosta huolimatta yhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa ja Jagger soolouraansa sen ohessa.[13]
Jaggerin esikoisalbumi She’s the Boss julkaistiin vuonna 1985. Albumi myi Yhdysvalloissa platinaa, ja sen singlejä, kuten listasijalle 12 noussut “Just Another Night”, esitettiin paljon MTV:llä. Myös Jaggerin ja David Bowien yhteinen Live Aid -hyväntekeväisyyssingle “Dancing in the Street” (1985) nousi listoille.[13]
Jaggerin toinen sooloalbumi Primitive Cool julkaistiin vuonna 1987. Se sai hyvät arvostelut mutta myi edeltäjäänsä selvästi huonommin. Kolmannen sooloalbuminsa Wandering Spirit (1993) Jagger teki tuottaja Rick Rubinin kanssa. Albumi nousi Yhdysvaltain listalla sijalle 11 ja myi kultaa. Jaggerin neljäs ja toistaiseksi viimeinen sooloalbumi on melko vähäiselle huomiolle jäänyt Goddess in the Doorway (2001).[13]
Vuonna 2004 Jagger ja Dave Stewart tekivät soundtrackin elokuvaan Alfie. Siitä syntyi superyhtye SuperHeavy, jossa oli Jaggerin ja Stewartin lisäksi Joss Stone. Yhtye julkaisi albumin vuonna 2011.[13]
Elokuvaura
muokkaaJagger on näytellyt useassa elokuvassa. Niistä merkittävin on Performance, joka kuvattiin vuonna 1968. Elokuvassa Jagger esittää entistä rocktähteä, joka tarjoaa turvapaikkaa poliiseja pakoilevalle psykopaattimurhaajalle.[16] Jagger esitti itseään The Rutles -yhtyeen The Beatles -parodiassa All You Need Is Cash vuonna 1978.[17]
Jagger perusti vuonna 1995 Jagged Films -yhtiön yhdessä Victoria Pearmanin kanssa.[18] Se on tuottanut elokuvat Enigma (2001) ja Naiset (2008).[19]
Yksityiselämä
muokkaaHelmikuussa 1967 poliisi löysi juhliin tehdyssä ratsiassa Jaggerin takin taskusta piristeitä, joskin laillisesti Italiasta ostettuja, ja asetti Jaggerin syytteeseen muutaman muun muusikon kanssa. Julkisuudessa oikeudenkäyntiä pidettiin farssina ja rocktähtien vainoa paheksuttiin. Jagger tuomittiin kolmen kuukauden vankeuteen, josta hän joutui istumaan vain yhden vuorokauden, kun julkinen paine sai oikeusistuimen vapauttamaan hänet takuita vastaan. Syytteet hylättiin myöhemmin.[20]
Mick Jagger seurusteli malli Chrissie Shrimptonin kanssa vuosina 1963–1966[21] sekä laulaja Marianne Faithfulin kanssa vuodesta 1966 vuoteen 1970[21]. Jaggerillä oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa myös rinnakkaissuhde muun muassa malli ja laulaja Marsha Huntin kanssa. Jagger oli Huntille lähettämiensä kirjeiden perusteella rakastunut palavasti Huntiin, joka synnytti Jaggerille tyttären marraskuussa 1970. Jagger jätti hänet tästä huolimatta[22], koska rakastui syyskuussa 1970 nicaragualaiseen valtio-opin opiskelijaan Bianca De Maciasiin, joka alkoi niin ikään odottaa lasta alkuvuonna 1971[23]. Jagger tunnusti ensimmäisen lapsensa vasta oikeusprosessin jälkeen[24].
Jagger vihittiin vuonna 1971 De Maciaksen kanssa, joka totesi myöhemmin heidän avioliittonsa päättyneen jo hääpäivänä. Bianca otti avioeron kuitenkin vasta vuonna 1978 Jaggerin alettua seurustelemaan supermalli Jerry Hallin kanssa. Jaggerin ja Hallin suhde kesti yhteensä 23 vuotta ja he saivat neljä lasta ja menivät naimisiinkin vuonna 1990. Pariskunta erosi vuonna 1999 Jaggerin saatua lapsen itseään 26 vuotta nuoremman niin ikään mallina työskennelleen Luciana Gimenezin kanssa.[25][26][27][28]
Jaggerin myöhempiä naisystäviä ovat olleet muun muassa ranskalais-italialainen malli-laulaja Carla Bruni (s. 1967), brasilialainen malli Luciana Gimenez (s. 1969), yhdysvaltalainen muotisuunnittelija L’Wren Scott (Laura "Luann" Bambrough) (s. 1964) sekä yhdysvaltalainen balettitanssija Melanie Hamrick (s. 1987). Jaggerin suhde L’Wren Scottiin alkoi vuonna 2001 ja päättyi 13 vuoden kuluttua Scottin tehdessä itsemurhan 49-vuotiaana, muutama päivä sen jälkeen kun Jagger oli tutustunut itseään 44 vuotta nuorempaan Hamrickiin.[21][29]
Jagger on harrastanut usein syrjähyppyjä, eikä ole yrittänyt välttämättä salailla niitä. Esimerkiksi Carla Brunin mukaan Jagger tapaili heidän seurustelunsa aikana noin kymmentä muutakin naista.[21][29] Jaggerilla on yhteensä kahdeksan lasta viiden eri naisen kanssa:[23]
- Marsha Huntin kanssa 4. marraskuuta 1970 syntynyt tytär, Karis Hunt Jagger.
- Bianca Jaggerin kanssa 21. lokakuuta 1971 syntynyt tytär, Jade Sheen Jezebel Jagger.
- Jerry Hallin kanssa 2. maaliskuuta 1984 syntynyt tytär, Elisabeth ”Lizzie” Scarlett Jagger, 28. elokuuta 1985 syntynyt poika, James Leroy Augustin Jagger, 12. tammikuuta 1992 syntynyt tytär, Georgia May Ayeesha Jagger ja 9. joulukuuta 1997 syntynyt poika, Gabrile Luke Beauregard Jagger.
- Luciana Gimenezin kanssa 18. toukokuuta 1999 syntynyt poika, Lucas Maurice Morad Jagger.
- Melanie Hamrickin kanssa 8. joulukuuta 2016 syntynyt poika, Deveraux Jagger.
Jagger kuvasi vaimonsa Biancan ja Leni Riefenstahlin kanssa nubakansaa Sudanissa 1970-luvun puolivälissä.[30]
Jagger oli etenkin 1970-luvun alussa osa myös New Yorkin ja Hollywoodin suihkuseurapiirejä[13]. Hän asui 2010-luvulla osaksi Pariisissa ja osaksi Lontoossa[31]. Jaggerin henkilökohtainen omaisuus on arviolta 215 miljoonan punnan suuruinen.[32] Hän on suuri jalkapallon ystävä, ja hänen suosikkijoukkueensa on lontoolainen Arsenal.[33]
Jaggerille tehtiin huhtikuussa vuonna 2019 sydänläpän korjausleikkaus, jonka jälkeen palasi keikkalavoille juhannuksena.[34]
Jaggerilla on tapana väittää, ettei muistaisi mitään menneisyydestään ja hän on tunnettu siitä, että hän ei mielellään puhu itsestään tai paljasta kiinnostavia asioita menneisyydestään. Esimerkiksi kun hän oli vuonna 1983 saanut muistelmiensa luonnoksen valmiiksi haamukirjoittajansa kanssa, kustantaja hylkäsi käsikirjoituksen tylsänä ja peri ennakkomaksun takaisin. Rolling Stones -rumpali Charlie Wattsin mukaan Jagger ”ei välitä siitä, mitä eilen tapahtui. Hän välittää vain huomisesta.”[35]
Tunnustuksia
muokkaaJagger on nimetty Rock and Roll Hall of Fameen Rolling Stonesin jäsenenä sekä Songwriters Hall of Fameen samana vuonna Keith Richardsin kanssa.[36][37]
Walesin prinssi Charles aateloi Jaggerin vuonna 2003.[38]
Jaggerin mukaan on nimetty 19 miljoonaa vuotta sitten elänyt Anthracotheres-heimoon kuulunut pitkäjalkainen vesinisäkäs Jaggermeryx naida, jolla oli herkkä kärsä ja huulet. Myös trilobiitti Aegrotocatellus jaggeri on nimetty Jaggerin mukaan.[39]
Diskografia
muokkaaSooloalbumit
muokkaa- She’s the Boss (1985)
- Primitive Cool (1987)
- Wandering Spirit (1993)
- Goddess in the Doorway (2001)
- Alfie (2004, soundtrack yhdessä Dave Stewartin kanssa)
Soolosinglet
muokkaa- ”Memo from Turner” (1970) #32 UK
- ”Just Another Night” (1985) #32 UK; #12 US
- ”Dancing in the Street” (mukana David Bowie) (1985) #1 UK; #7 US
- ”Lucky in Love” (1985) #38 US
- ”Let’s Work” (1987) #31 UK; #39 US
- ”Sweet Thing” (1993) #24 UK
- ”T.H.E.” (The Hardest Ever) (2011)
Filmografia
muokkaaNäyttelijänä
muokkaa- Performance (1970)
- Kellyn veljekset (1970)
- Wings of Ash (1978)
- Running Out of Luck (1987)
- Freejack (1992)
- Bent (1997)
- Escort – seuralainen (2001)[40]
Lähteet
muokkaa- Norman, Philip: Mick Jagger. Suomentanut Raittinen, Pekka. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8841-6
- Spitz, Marc: Jagger. Suomentanut Heino, Sami. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25931-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Spitz 2012, s. 27–28.
- ↑ Spitz 2012, s. 30–37.
- ↑ Spitz 2012, s. 37–44.
- ↑ Norman 2012, s. 73.
- ↑ Spitz 2012, s. 44–53.
- ↑ Spitz 2012, s. 57–58.
- ↑ Spitz 2012, s. 11–12.
- ↑ a b Mick Jagger Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ Spitz 2012, s. 76–78.
- ↑ Ian Gallagner: Jagger fury as Bavarian Prince who worked as band's financial adviser for 40 years reveals truth about Rolling Stones' millions Mail Online. 9.2.2013. Viitattu 28.5.2019.
- ↑ The Rolling Stones aloitti kiertueensa – yhtyeeltä huikea kunnianosoitus edesmenneelle Charlie Wattsille Iltalehti. 28.9.2021. Viitattu 28.10.2021.
- ↑ Invocation of My Demon Brother Canyon Cinema Foundation. Arkistoitu 19.6.2021. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ a b c d e f Stephen Thomas Erlewine: Mick Jagger Artist Biography Allmusic. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Spitz 2012, s. 152–153.
- ↑ Spitz 2012, s. 194–195.
- ↑ Spitz 2012, s. 138–141.
- ↑ Spitz 2012, s. 208–209.
- ↑ Tatiana Siegel: Jagger's New Swagger: Mick Moves to Movies, Blasts Idea of Memoir The Hollywood Reporter. 22.1.2014. Viitattu 27.5.2019.
- ↑ Jagged Films Elonet. Viitattu 27.5.2019.
- ↑ Spitz 2012, s. 99–111.
- ↑ a b c d Mick Jagger’s Wife and Girlfriends Through the Years Ultimate Classic Rock. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Paul Scott: The lover Jagger can't forgive: He dumped her for his live-in chef and abandoned their baby daughter, Marsha Hunt's time with the Rolling Stone Mail Online. 7.1.2013. Viitattu 25.8.2023.
- ↑ a b Mick’s Kids: As A Rolling Stone Turns 69, A Look At All Seven Junior Jaggers yahoo.com. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Dave SwansonDave Swanson: Mick Jagger's Wife and Girlfriends Through the Years Ultimate Classic Rock. 16.7.2016. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Mick Jaggerin rakkaussuhteet päättyneet usein traagisesti mtv.fi. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Dave SwansonDave Swanson: Mick Jagger's Wife and Girlfriends Through the Years Ultimate Classic Rock. 16.7.2016. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Bianca Jagger | HuffPost www.huffpost.com. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ gracie boyle: From supermodels to rockstars: We look back at Mick Jagger's relationship history Now To Love. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Elizabeth Day: L'Wren Scott: the mysterious suicide of Mick Jagger's girlfriend The Observer. 22.6.2014. Viitattu 25.8.2023. (englanti)
- ↑ Riefenstahl-elämäkerran esittely Booky.fi
- ↑ Elizabeth Day: L'Wren Scott: the mysterious suicide of Mick Jagger's girlfriend The Observer. 22.6.2014. Viitattu 25.8.2023. (englanti)
- ↑ Lloyd Webber fortune keeps rising BBC. 27.4.2007. Viitattu 12.1.2020. (englanti)
- ↑ Top 10 Soccer-Loving Rock Stars Ultimate Classic Rock. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Mick Jagger, 75, palasi keikkalavoille – vaativasta sydänoperaatiosta vasta muutama kuukausi: ”On hienoa olla takaisin täällä” Ilta-Sanomat. 23.6.2019. Viitattu 23.6.2019.
- ↑ Norman 2012, s. 22–24.
- ↑ The Rolling Stones Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ 1993 Award and Induction Ceremony Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.1.2020.
- ↑ Prinssi Charles aateloi Mick Jaggerin Helsingin Sanomat. 13.12.2003. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Sean Michaels: Mick Jagger has 19-million-year-old species of 'long-legged pig' named after him The Guardian. 11.9.2014. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Asa Butcher: 7 films starring Mick Jagger the actor GB Times. 26.7.2013. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 27.5.2019.
Kirjallisuutta
muokkaa- Andersen, Christopher: Mick: The Wild Life and Mad Genius of Jagger. Gallery Books, 2012. ISBN 978-1-4516-6144-6
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mick Jagger Wikimedia Commonsissa
- MickJagger.com (englanniksi)
- Mick Jagger Internet Movie Databasessa. (englanniksi)