Mustikkamaa

Mustikkamaa (ruots. Blåbärslandet) on noin 36 hehtaarin laajuinen, viheralueena oleva saari Helsingin keskustan itäpuolella. Se sijaitsee Kruunuvuorenselän pohjoisosassa Kulosaaren ja Korkeasaaren välissä. Yhdessä viereisen Korkeasaaren ja muutamien pienempien saarten kanssa se muodostaa Mustikkamaa-Korkeasaari-nimisen kaupunginosan.

Mustikkamaa avokallioineen ja metsineen on monipuolinen virkistysalue tiiviisti rakennetun Kalasataman vieressä. Saarelle johtaa mantereelta kaksi siltaa: Kulosaaresta vuonna 1964 rakennettu tieliikennesilta sekä Kalasatamasta vuonna 2016 rakennettu pyöräilyn ja jalankulun Isoisänsilta.^[1]

Korkeasaaren eläintarhan sisäänkäynti ja lipunmyyntirakennus sijaitsevat Mustikkamaan puolella. Silta Mustikkamaalta Korkeasaareen rakennettiin vuonna 1973.^lähde? Ennen siltojen rakentamista Mustikkamaalle oli vesiliikenneyhteys Hakaniemenrannasta, mutta se ei ole enää käytössä.

Saaren Kulosaaren-puoleisella rannalla on laaja pysäköintialue etupäässä Korkeasaaressa kävijöitä varten. Mustikkamaalle johtaa myös Rautatientorilta bussilinja 16.

Historia

Mustikkamaan kesäravintola 1920-luvulla.

Mustikkamaa on ollut Helsingin kaupungin omistuksessa kaupungin perustamisesta saakka, jolloin Kustaa Vaasa lahjoitti sen kaupungille samoin kuin läheiset Sompasaaren ja Korkeasaaren. Nämä saaret sijaitsivat tuolloin Vantaanjoen suulle perustettuun kaupunkiin johtavan vesiväylän varrella.

Mustikkamaan läntinen kärki tunnetaan nimellä Isoisänniemi. Se on saanut nimensä niemellä asuneen kalastaja Viktor Wilhelm Wickmanin (1844–1917) mukaan. Nimen antoivat Wickmanin jälkeläiset. Yksi hänen lapsistaan perusti Mustikkamaan koillisosassa sijaitsevan Hopeasalmen telakan.^[1]

1860-luvulla Mustikkamaan länsipuolelle perustettiin Sörnäisten satama, ja Mustikkamaata pidettiin pitkään sataman mahdollisena laajentumisalueena.^[2] Vielä 1910-luvulla Mustikkamaasta suunniteltiin paikkaa laivanrakennusteollisuudelle ja veneveistämölle, kunnes vuonna 1920 saaresta muodostettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä kansanpuisto.^[3] Nykyisin siitä käytetään nimitystä ulkoilupuisto. Mustikkamaalla sijaitsee vuonna 1921 rakennettu kesäravintola, kesäteatteri, ulkoiluteitä, uimaranta, venesatama, koripallokenttä ja neljä tenniskenttää.

Nimitys

Saaren alkuperäinen nimi oli Blåbergslandet, koska sen kalliot näyttivät sinisiltä sateen jälkeen. Tämän vuoksi saaresta käytettiin 1900-luvun alussa suomeksi nimeä Sinivuorenmaa. Nimi kuitenkin korruptoitui muotoon Blåbersholmen, ja myös Mustikkamaan ja Kulosaaren välisestä salmesta (nykyisestä Hopeasalmesta) on käytetty nimeä Blåberssundet. Marjojen nimet Uudenmaan vanhassa paikannimistössä ovat harvinaisia, mikä puoltaa ajatusta nimen alkuperäisestä muodosta.^[4]^[5]

Varastot

Mustikkamaan alla sijaitsee kolme vuonna 1982 louhittua luolaa, joissa varastoitiin polttoöljyä vuoteen 1999 asti. Helen rakennutti kahteen yhdistettyyn luolaan Suomen suurimman kaukolämpövaraston.^[6] Vesijohtovedellä täytettävä lämpövarasto otettiin käyttöön kesällä 2021.^[7]

Katso myös

Syötävä Puisto

Lähteet

↑ ^a ^b Hakkarainen, Kaisa: HS vei ”isoisän” jälkeläisen kaupungin odotetuimmalle sillalle (Maksullinen artikkeli) 1.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.2.2021.
↑ Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta, s. 25. Helsingin satama, 2009. ISBN 978-952-223-187-1
↑ Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt, s. 91. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870 ISBN 951-772-725-9
↑ Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970
↑ Ville Hartikainen: Tieteen ja taiteen rajalla. Historian professori Henrik Meinanderille jokainen valmistunut kirja on päättynyt rakkaussuhde. Helsingin Sanomat, 19.5.2020, s. B 11. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 20.5.2020.
↑ Suomen suurimman lämpövaraston rakentaminen Mustikkamaalle alkaa 10.10.2018. Helsingin kaupunki. Viitattu 12.10.2018.
↑ Juuti, Petteri: Maalämpö toi lämpövaraston pyykkitupaan, energiayhtiö rakentaa omansa kallioluolaan Yle Uutiset. 2.7.2021. Viitattu 11.3.2022.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustikkamaa Wikimedia Commonsissa

Helsingin kaupungin liikuntaviraston sivu Mustikkamaasta (Arkistoitu – Internet Archive)

[hs.fi-1] Hakkarainen, Kaisa: HS vei ”isoisän” jälkeläisen kaupungin odotetuimmalle sillalle (Maksullinen artikkeli) 1.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.2.2021.

[2] Mustonen, Pertti: Satama – Sitkeä taistelu yhteishyvän puolesta, s. 25. Helsingin satama, 2009. ISBN 978-952-223-187-1

[3] Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt, s. 91. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870 ISBN 951-772-725-9

[4] Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970

[5] Ville Hartikainen: Tieteen ja taiteen rajalla. Historian professori Henrik Meinanderille jokainen valmistunut kirja on päättynyt rakkaussuhde. Helsingin Sanomat, 19.5.2020, s. B 11. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 20.5.2020.

[6] Suomen suurimman lämpövaraston rakentaminen Mustikkamaalle alkaa 10.10.2018. Helsingin kaupunki. Viitattu 12.10.2018.

[7] Juuti, Petteri: Maalämpö toi lämpövaraston pyykkitupaan, energiayhtiö rakentaa omansa kallioluolaan Yle Uutiset. 2.7.2021. Viitattu 11.3.2022.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]