Rafael Benítez

Rafael "Rafa" Benítez (s. 16. huhtikuuta 1960 Madrid, Espanja) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän on toiminut heinäkuusta 2023 lähtien espanjalaisseura Celta Vigon päävalmentajana.

Rafael Benítez

Henkilötiedot
Koko nimi	Rafael Benítez Maudes
Syntymäaika	16. huhtikuuta 1960
Syntymäpaikka	Madrid, Espanja
Pelipaikka	puolustaja
Pituus	175 senttimetriä
Seura
Seura	Celta
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1974–1981	Real Madrid Castilla	247	(7)
1981	→ Guardamar (laina)
1981–1985	Parla	124	(8)
1985–1986	Linares	34	(7)
Yhteensä		405	(22)
Valmennusura
1993–1995	Real Madrid B
1995–1996	Valladolid
1996	Osasuna
1997–1999	Extremadura
2000–2001	Tenerife
2001–2004	Valencia
2004–2010	Liverpool
2010	Internazionale
2012–2013	Chelsea
2013–2015	Napoli
2015–2016	Real Madrid
2016–2019	Newcastle United
2019–2021	Dalian Yifang
2021–2022	Everton
2023–	Celta
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Yksityiselämä

Rafael Benítez syntyi keskiluokkaiseen madridilaisperheeseen. Hänen isänsä Francisco Benítez työskenteli hotellissa, ja äiti Rosario Maudes hoiti kotia. Äiti-Rosario kannatti Real Madridia, kun taas isä-Francisco oli intohimoinen Atlético Madridin kannattaja. Rafaelin lisäksi perheessä oli vuotta vanhempi isoveli Francisco ja muutaman vuoden nuorempi sisar Rosario. Molemmat Rafaelin sisaruksista opiskelivat eläinlääketiedettä. Perheen isä kuoli joulukuussa 2005.

Rafael Benítez avioitui vuonna 1998 oikeustieteen tohtorin Maria de 'Montserratin kanssa. Heillä on kaksi tytärtä.

Ura pelaajana

Benítez pelasi nuorena useissa koulujoukkueissa Madridissa, kunnes 12-vuotiaana liittyi Real Madridin juniorikouluun. Myöhemmin hän pelasi sekä Real Madridin C-joukkueessa että Castillassa kolmanneksi ja toiseksi korkeimmilla sarjatasoilla. Peliuransa ohella hän opiskeli liikuntatieteitä Madridin teknillisessä yliopistossa.

Vuonna 1979 Benítez edusti Espanjan yliopistomaajoukkuetta opiskelijoiden MM-kisoissa Meksikossa ja teki rangaistuspotkumaalin avausottelussa Kuubaa vastaan (4–0). Toisessa ottelussa Kanadaa vastaan Beníteziä taklattiin rajusti ja hän joutui vuodeksi sivuun pelikentiltä, mikä sulki realistiset mahdollisuudet tulla huippupelaajaksi. Benítez pelasi kuitenkin vielä Tercera Divisiónissa ja Segunda Divisiónissa, mutta kauden 1985–1986 epäonnistuttua vammojen vuoksi Benítez päätti lopettaa pelaajauransa 26-vuotiaana.

Ura valmentajana

Uran alku Real Madridissa

Päätettyään peliuransa Benítez palasi Madridiin ja liittyi Real Madridin valmennustiimiin saaden kaudella 1986–1987 vastuulleen Castillan B-juniorit. Castillassa Benítez voitti vuosina 1987 ja 1989 nuorten liigamestaruuden ja Real Madridin B-juniorien kanssa kolmannen tittelinsä vuonna 1990. Kauden 1990–1991 puolivälissä hän siirtyi Jose Antonio Camachon seuraajaksi Real Madridin alle 19-vuotiaiden joukkueen päävalmentajaksi. Benítezin johdolla joukkue voitti Espanjan U19-Cupin vuosina 1991 ja 1993 voittaen molemmissa finaaleissa Barcelonan U19-joukkueen. Vuonna 1993 Benítez johdatti Realin myös U19-liigamestaruuteen. Real-vuosinaan Benítez suoritti valmentajan tutkintonsa.

Kauden 1992–1993 aikana Benítez toimi myös Real Madridin reservijoukkueen apulaisvalmentajana. Kaudella 1993 tulleen U19-joukkueen menestyksen myötä Benítez siirtyi reservijoukkueen peräsimeen kaudeksi 1993–1994 korvaten tehtävässä Mariano García Remónin. Benítezin debyytti Segunda Divisiónissa päättyi Real Madrid B:n 3–1-voittoon Herculesista. Keväällä 1994 Benítez toimi myös Vicente Del Bosquen apuvalmentajana Realin ykkösjoukkueessa, mutta palasi kaudeksi 1994–1995 takaisin reservijoukkueen päävalmentajaksi.

Vuonna 1995 Benítez pääsi kokeilemaan siipiään edustusjoukkueen päävalmentajana siirryttyään Real Valladolidin käskyttäjäksi. Kausi ei kuitenkaan sujunut ruusuisesti ja Benítez sai potkut, kun Valladolid voitti vain kaksi pelaamistaan 23 ottelusta ja juuttui La Ligan hännille. Kaudella 1996–1997 hän toimi Osasunan päävalmentajana, mutta sai jälleen potkut kehnojen tulosten vuoksi.

Vuonna 1997 Benítez jatkoi uraansa Segundassa pelanneen Extremaduran päävalmentajana. Benítezin johdolla seura sijoittui Segundassa toiseksi ja nousi La Ligaan. Kausi pääsarjatasolla osoittautui seuralle vaikeaksi ja se putosi takaisin Segundaan hävittyään putoamisottelun Villarrealille.

Jätettyään Extremaduran Benítez piti sapattivuoden opiskellen Englannissa ja Italiassa sekä työskennellen kommentaattorina ja asiantuntijana eri medioissa. Valmennustöihin hän palasi vuonna 2000, kun Segundassa pelannut Tenerife palkkasi hänet päävalmentajakseen. Benítezin johdolla Tenerife, jossa pelasivat muun muassa Mista, Curro Torres ja Luis García sijoittui Segundassa toiseksi Sevillan ja Real Betisin jälkeen nousten La Ligaan.

Menestysvuodet Valenciassa ja Liverpoolissa

Kesällä 2001 Benítez pääsi ensi kertaa urallaan todellisen suurseuran peräsimeen, kun Valencia palkkasi hänet päävalmentajaksi. Valencia oli kaudella 2000–2001 pelannut Mestarien liigan finaalissa, mutta tylsästä pelitavasta kritiikkiä saanut Héctor Cúper oli jättänyt seuran. Benítezin johdolla Valencia pelasi viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista peliä, joka upposi katsojiin. Myös tulokset puhuivat puolestaan, sillä Valencia juhli kaudella 2001–2002 Espanjan mestaruutta 31 vuoden tauon jälkeen. Seuraava kausi meni penkin alle Valencian oltua liigassa vasta viides. Mestarien liigassakin tie katkesi jo puolivälierissä, mutta Benítez sai jatkaa. Kausi 2003–2004 olikin sitten jymymenestys. Valencia palasi liigamestariksi ja eteni UEFA Cupissakin finaaliin. Loppuottelussa Valencia kukisti Olympique de Marseillen Vicenten ja Mistan osumilla 2–0.

Menestyksestä huolimatta Benítez ajautui keskinäisiin ristiriitoihin Valencian urheilutoimenjohtaja Jesus Garcia Pitarchin kanssa. Benítez ei saanut täysin päättää kokoonpanostaan ja niinpä hän ilmoitti jättävänsä seuran kesäkuussa 2004. Pian ilmoituksensa jälkeen Benítez allekirjoitti sopimuksen englantilaisseura Liverpoolin kanssa. Benítez hankki Liverpooliin vahvistuksia Espanjasta, mutta valioliigakausi meni poskelleen loukkaantumisten vuoksi. Mestarien liigassa Benítez ja Liverpool puolestaan etenivät loppuotteluun saakka. Istanbulin illassa AC Milan karkasi ensimmäisellä puoliajalla jo 3–0-johtoon, mutta Liverpool tuli toiselle puoliajalle hurjasti taistellen ja venytti ottelun vielä jatkoajalle 3–3-lukemin. Rangaistuspotkukisassa Liverpool oli parempi Jerzy Dudekin loistavien torjuntojen siivittämänä ja Benítezin euromenestys sai jatkoa.

Kaudella 2005–2006 eniten puhetta aiheutti maalivahti Dudekin korvaaminen espanjalaisella Pepe Reinalla. Valioliigassa mestaruus karkasi jälleen Liverpoolin ulottumattomiin seuran jäätyä kolmanneksi. FA Cupissa seura eteni kuitenkin aina finaaliin saakka, jossa vastaan tuli West Ham United. Liverpool joutui taas 2–0-tappioasemaan ja kavennuksesta huolimatta pokaali näytti karkaavan Lontooseen. Steven Gerrard kuitenkin tasoitti viime hetkillä ja edessä oli lopulta rangaistuspotkukilpailu. Tällä kertaa Liverpoolin sankari oli Pepe Reina ja Liverpool voitti cup-pokaalin rangaistuspotkujen jälkeen.

Kausi 2006–2007 sujui jälleen heikosti Englannin Valioliigassa. Huono alkukausi vei mahdollisuudet taistella mestaruudesta ja noutaja tuli sekä FA Cupissa että Englannin liigacupissakin. Euroopan kentillä Benítezin Liverpool oli kuitenkin taas terästä. Mestarien liigassa tuli taas finaalipaikka ja vastassa oli kahden vuoden takainen hopeajoukkue AC Milan. Ateenan illassa Filippo Inzaghi vei kahdella maalillaan AC Milanin johtoon ja tällä kertaa Liverpool ei onnistunut toistamaan Istanbulin ihmettä, vaikka Dirk Kuyt kavensikin loppuhetkillä. Kausi päättyi pokaalittomana ja moni kritisoi Benítezin asemaa, koska Liverpool ei edelleenkään onnistunut voittamaan himottua Englannin Valioliigan mestaruutta.

Kauteen 2007–2008 Liverpool lähti uusien omistajien Tom Hicksin ja George Gillettin rahoin. Siirtomarkkinoilla paloi rahaa ja Benítezin oli tarkoitus luoda joukkue, joka päättäisi Liverpoolin 18 vuotta kestäneen kuivan kauden Englannin liigassa. Jälleen kerran Anfieldillä jouduttiin pettymään, sillä Liverpool ei pystynyt vastaamaan Manchester Unitedin vauhtiin Valioliigassa. Hetkittäin jopa neljäs sija oli uhattuna. Mestarien liigakin alkoi huonosti ja Benítezille vaadittiin jopa potkuja. Lopulta Liverpool taisteli tiensä aina välieriin saakka, joissa Chelsea vei lopulta pidemmän korren yhteismaalein 4–3. Valioliigassa Liverpool jäi lopulta neljänneksi.

Kaudella 2008–2009 Liverpool taisteli jälleen kerran liigamestaruudesta. Chelsean ja Arsenalin kompuroidessa mestaruuskamppailu käytiin Poolin ja Manchester Unitedin välillä. Vielä vuodenvaihteessa Liverpoolin mestaruushaaveet näyttivät elävän ja seura johti sarjaa. Vuodenvaihteen molemmin puolin osunut tasapelien putki kuitenkin pudotti seuran lopulta Manchester Unitedin kyydistä ja Benítez miehistöineen joutui jälleen kerran pettymään. Ainoastaan kaksi ottelua kauden aikana hävinnyt Liverpool oli Valioliigassa kakkonen neljä pistettä ManUlle hävinneenä. Kaudesta tuli kaikin puolin kuiva, koska Mestarien liigassa tie katkesi jo puolivälierätappioon Chelsealle ja FA Cupissa Everton oli parempi jo neljännellä kierroksella.

Kaudella 2009–2010 Liverpool jäi valioliigassa Mestarien liigan paikkojen ulkopuolelle ja eurokentillä selviytyi Eurooppa-liigan välieriin. Kesäkuussa 2010 Liverpool purki Benitezin sopimuksen neljän miljoonan punnan hintaan. Pian tämän jälkeen Benítez allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen tuoreen Mestarien liigan voittajan Internazionale Milanon kanssa.

Seurakiertoa Italiassa, Englannissa ja Espanjassa

Benítezin alaisuudessa Interillä oli kaudella 2010–2011 vaikeuksia pelata samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Serie A:ssa paikallisvastustaja AC Milanin lisäksi myös Lazio oli syksyllä huomattavasti paremmassa iskussa. Inter voitti kuitenkin seurajoukkueiden maailmanmestaruuden kukistamalla finaalissa kinshasankongolaisen TP Mazemben 3–0. Mestaruudesta huolimatta Benítezin ja seurajohdon välit kiristyivät. Espanjalaisvalmentaja vaati seuralta lisähankintoja tai hän jättää seuran. Benítez erotettiin Interistä 23. joulukuuta 2010.

Marraskuussa 2012 Benítez palasi valmennustehtäviin, kun Chelsea teki hänen kanssaan loppukauden kattavan sopimuksen. Benítezin johdolla Chelsea paransi peliesityksiään ja sijoittui Valioliigassa kauden päätteeksi kolmanneksi. Lisäksi Benítez luotsasi seuran Eurooppa-liigan mestariksi, kun Chelsea kaatoi loppuottelussa SL Benfican. Benítez ilmoitti jo keväällä, ettei ole jatkamassa lontoolaisseurassa kauden jälkeen.

Toukokuussa 2013 Benítez siirtyi takaisin Serie A:han, kun liigakakkoseksi sijoittunut SSC Napoli palkkasi hänet päävalmentajaksi. Benitez joutui heti kovien paineiden eteen sillä edellisenä vuonna esimerkillisesti pelannut Napoli menetti tähtihyökkääjä Edinson Cavanin PSG:hen 64 miljoonalla eurolla. Seuran omistaja Aurelio De Laurentiis antoi Benitezille 120 miljoonan euron siirtosumman, joka oli valtava helpotus hänelle. Paineet eivät kuitenkaan poistuneet, sillä edellisellä kaudella 29 kertaa maalanneen Cavanin jättämä maalivaje oli paikattava, joten Napoli ja Benitez suuntasivat katseet siirtomarkkinoille. Napoli käytti sinä kesänä kolmanneksi eniten rahaa kaikista seuroista ostaen tähtiä, kuten: Gonzalo Higuain, Dries Mertens, Jose Callejon, Pepe Reina, Duvan Zapata, Pablo Armero ja Rafael Cabral. Moni asiantuntija sanoikin, että Benitez oli siirtomarkkinoiden ylivoimaisesti etevin ostaen nuoria ja lupaavia pelaajia. Benítez sai joukkueensa myös pelaamaan hyvin ja Napoli taisteli kaudella 2013–14 Serie A:ssa kärkisijoista. Joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi ja nappasi paikan Mestarien liigan karsintoihin. Napolin hyvän kauden kruunasi Coppa Italian finaali, jossa joukkue voitti ACF Fiorentinan 3–1 ja nappasi seurahistorian viidennen cup-mestaruuden.

Kaudella 2014/15 Benítez luotsasi Napolin Eurooppa-liigan välieriin, joissa hävisi ukrainalaiselle FK Dnipro Dnipropetrovskille yhteismaalein 2–1. Serie A:ssa Napoli kärsi viimeisellä kierroksella 4–2 tappion SS Laziolle ja putosi liigassa viidenneksi. Näin seura jäi niukasti ulos Mestarien liigan karsinnoista.

Kesäkuun alussa 2015 Real Madrid ilmoitti tehneensä Benítezin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Pesti tuulisessa Realissa jäi Benítezin osalta lyhyeksi, sillä hän sai potkut seurasta tammikuun alussa 2016. Mestarien liigan alkulohkon voitosta huolimatta seurajohdon luottamus valmentajaan loppui. Real majaili vuodenvaihteessa La Ligassa kolmantena neljä pistettä sarjakärki Atlético Madridia perässä.

Paluu Englantiin

Maaliskuussa 2016 Benítez palasi valmentajaksi Valioliigaan, kun putoamiskamppailuun vajonnut Newcastle United teki hänen kanssaan kolmivuotisen sopimuksen. Benítezin tehtävänä oli pelastaa Newcastle putoamiselta. Espanjalainen ei kuitenkaan saanut Newcastlen peliä kulkemaan toivotulla tavalla. Tasapelit Manchester Cityä ja Liverpoolia vastaan olivat lopulta laiha lohtu. Newcastle voitti Benítezin alaisuudessa vain kaksi ottelua, kunnes seuran putoaminen Valioliigasta sinetöityi kierros ennen liigakauden päätöstä.

Benítez jatkoi Newcastlen peräsimessä Mestaruussarjassa kaudella 2016/17. Newcastle pelasi sarjaporrasta alempana hyvän kauden, joka päättyi 3–0 voittoon Barnsleysta. Voitto sinetöi Newcastlen Mestaruussarjan ykkössijan ja suoran nousun takaisin Valioliigaan. Kaudella 2017/18 Benítez luotsasi sarjanousija Newcastlen Valioliigassa sijalle 10. Kausi oli kaksijakoinen, sillä voittoputkia seurasivat myös tappioputket, jotka sysäsivät Newcastlen heikoimmillaan putoamisviivan alapuolelle. Kausi 2018/19 alkoi heikosti, kun Newcastle ei voittanut otteluakaan kauden kymmenestä ensimmäisestä Valioliiga-ottelusta ja vajosi putoamiskamppailuun. Kauden edetessä Newcastle onnistui myös voittamaan otteluita ja sijoittui lopulta Valioliigassa kolmanneksitoista. Kesäkuun lopulla 2019 Newcastle United ilmoitti, ettei se ole päässyt sopimukseen Benítezin jatkosta seurassa ja espanjalainen jättää seuran kesäkuun lopussa.

Benítezin aikaa Newcastlessa värittivät spekulaatiot seuran omistussuhteista, sillä Mike Ashleyn kerrottiin haluavan myydä seuran. Neuvotteluiden kariuduttua Ashely kertoi keväällä 2019, ettei ole enää halukas myymään seuraansa. Kesällä 2019 Ashleyn kerrottiin käyvän neuvotteluita Arabiemiraateista tulevan ostajaehdokkaan kanssa.

Siirtyminen Kiinaan

Pian Newcastlen kanssa kariutuneiden sopimusneuvotteluiden jälkeen Benítez teki valmennussopimuksen Kiinan Superliigassa pelaavan Dalian Yifangin kanssa. Benítez jätti Dalianin tammikuussa 2021. Hän perusteli lähtöään koronapandemian aiheuttamalla riskeillä perheensä terveyteen ja hyvinvointiin. Benítez luotsasi Daliangin kaudella 2020 Kiinan Superliigassa seitsemänneksi ja joukkue joutui alempaan loppusarjaan, jossa se kuitenkin varmisti liigapaikkansa.

Taas Englantiin

Kesäkuussa 2021 Valioliigassa pelaava Everton FC palkkasi Benitezin valmentajakseen kolmivuotisella sopimuksella. Sopimus aiheutti protestointia seuran kannattajissa, jotka eivät pitäneet ex-Liverpool-valmentajan nimityksestä. Benítezin menestys Evertonissa jäi vaisuksi ja Valioliigassa sijalle 16 vajonnut seura erotti hänet 16. tammikuuta 2022.

Meriitit valmentajana

Kansainväliset kilpailut

• Mestarien liiga: 2005
  • Hopeaa: 2007
• UEFA Cup/ Eurooppa-liiga: 2004, 2013
• UEFA Super Cup: 2005
• FIFA Club World Cup: 2010
  • Hopeaa: 2005

Englanti

• FA Cup: 2006
• FA Community Shield: 2006
• Englannin liigacup
  • Hopeaa: 2005
• Mestaruussarja: 2017

Espanja

• Espanjan mestaruus (2): 2002, 2004
• Segunda División
  • Hopeaa: 1998
  • Pronssia: 2001
• Espanjan U19-mestaruus: 1993
• Espanjan U19-Cup (2): 1991, 1993

Italia

• Italian cup (1): 2014
• Italian supercup (2): 2010, 2014

Lähteet

Internazionalen päävalmentajat

• Fossati (1909–1915)
• Resegotti (1920–1922)
• Spottiswood (1922–1924)
• Scheidler (1924–1926)
• Weisz (1926–1928)
• Viola (1928–1929)
• Weisz (1929–1931)
• Tóth (1931–1932)
• Weisz (1932–1934)
• Feldmann (1934–1936)
• Carraro (1936)
• Castellazzi (1936–1938)
• Cargnelli (1938–1940)
• Peruchetti (1940)
• Zamberletti (1941)
• Fiorentini (1941–1942)
• Ferrari (1942–1945)
• Carcano (1945–1946)
• Nutrizio (1946)
• Meazza (1947–1948)
• Carcano (1948)
• Astley (1948)
• Cappelli (1949–1950)
• Olivieri (1950–1952)
• Foni (1952–1955)
• Campatelli (1955)
• Meazza (1955–1956)
• Carver (1957–1958)
• Bigogno (1958)
• Campatelli (1959–1960)
• Achilli (1960)
• Cappelli (1960)
• Hel. Herrera (1960–1968)
• Foni (1968–1969)
• Her. Herrera (1969–1970)
• Invernizzi (1970–1973)
• Masiero (1973)
• Hel. Herrera (1973)
• Masiero (1974)
• Suárez (1974–1975)
• Chiappella (1976–1977)
• Bersellini (1977–1982)
• Marchesi (1982–1983)
• Radice (1983–1984)
• Castagner (1984–1985)
• Corso (1985–1986)
• Trapattoni (1986–1991)
• Orrico (1991–1992)
• Suárez (1992)
• Bagnoli (1992–1994)
• Marini (1994)
• Bianchi (1994–1995)
• Suárez (1995)
• Hodgson (1995–1997)
• Castellini (1997)
• Simoni (1997–1998)
• Lucescu (1998–1999)
• Castellini (1999)
• Hodgson (1999)
• Lippi (1999–2000)
• Tardelli (2000–2001)
• Cúper (2001–2003)
• Verdelli (2003)
• Zaccheroni (2003–2004)
• Mancini (2004–2008)
• Mourinho (2008–2010)
• Benítez (2010)
• Leonardo (2010–2011)
• Gasperini (2011)
• Ranieri (2011–2012)
• Stramaccioni (2012–2013)
• Mazzarri (2013–2014)
• Mancini (2014–2016)
• De Boer (2016)
• Pioli (2016–2017)
• Spalletti (2017–2019)
• Conte (2019–2021)
• Inzaghi (2021–)

UEFA Club Football Awards

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

Vuoden pelaaja:

Ronaldo

Beckham

Redondo

Effenberg

Zidane

Buffon

Deco

Gerrard

Ronaldinho

Kaká

C. Ronaldo

Messi

Milito

Vuoden maalivahti:

Schmeichel

Kahn

Kahn

Kahn

Kahn

Buffon

Baía

Čech

Lehmann

Čech

Čech

Van Der Sar

Júlio César

Vuoden puolustaja:

Hierro

Stam

Stam

Ayala

Carlos

Carlos

Carvalho

Terry

Puyol

Maldini

Terry

Terry

Maicon

Vuoden keskikenttäpelaaja:

Zidane

Beckham

Mendieta

Mendieta

Ballack

Nedvěd

Deco

Kaká

Deco

Seedorf

Lampard

Xavi

Sneijder

Vuoden hyökkääjä:

Ronaldo

Ševtšenko

Raúl

Raúl

Raúl

Van Nistelrooy

Morientes

Ronaldinho

Eto’o

Kaká

C. Ronaldo

Messi

Milito

Vuoden valmentaja:

Lippi

Ferguson

Cúper

Hitzfeld

Del Bosque

Ancelotti Mourinho

Mourinho Benítez

Benítez Gazzajev

Ramos Rijkaard