Richard Thaler
yhdysvaltalainen taloustieteilijä
Richard H. Thaler (s. 12. syyskuuta 1945 East Orange, New Jersey) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja professori Chicagon yliopiston Booth School of Businessissa. Hän on erikoistunut käyttäytymistaloustieteen ja rahoituksen tutkimukseen.[1][2] Vuonna 2017 Thaler palkittiin taloustieteen Nobelin palkinnolla käyttäytymistaloustieteen (behavioral economics) tutkimuksestaan.
Richard Thaler | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. syyskuuta 1945 East Orange, New Jersey |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Sherwin Rosen |
Tutkimusalue | Käyttäytymistaloustiede |
Palkinnot | taloustieteen Nobelin palkinnolla (2017) |
Thaler toimi American Economic Associationin puheenjohtajana 2015.[3]
Teoksia
muokkaaSuomeksi
muokkaa- Väärin käyttäytyminen: Käyttäytymistaloustieteen synty. (Alkuteos Misbehaving: The Making of Behavioral Economics, 2015, ISBN 978-0-393-08094-0, suom. Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra Cognita, 2015.
Englanniksi
muokkaa- Thaler, Richard H. 1992. The Winner's Curse: Paradoxes and Anomalies of Economic Life. Princeton: Princeton University Press. ISBN 0-691-01934-7.
- Thaler, Richard H. 1993. Advances in Behavioral Finance. New York: Russell Sage Foundation. ISBN 0-87154-844-5.
- Thaler, Richard H. 1994. Quasi-Rational Economics. New York: Russell Sage Foundation. ISBN 0-87154-847-X.
- Thaler, Richard H. & Sunstein, C. 2009. Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth, and Happiness. New York: Penguin. ISBN 0-14-311526-X.
Lähteet
muokkaa- ↑ https://www.chicagobooth.edu/faculty/directory/t/richard-h-thaler Viitattu 7.10.2017
- ↑ http://www.nber.org/vitae/vita507.htm Thalerin CV. Viitattu 7.10.2017
- ↑ https://www.aeaweb.org/about-aea/leadership/officers/past-officers/presidents Viitattu 7.10.2017
Aiheesta muualla
muokkaa- Thalerin tutkimukset IDEASissa
- Miettinen, Topi: Richard Thaler – käyttätymistaloustieteen uranuurtaja. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2017, 113(4). vsk, s. 542-549. Artikkelin verkkoversio.