San Franciscon konferenssi

San Franciscon konferenssi oli Yhdysvaltain San Franciscossa 25. huhtikuuta – 26. kesäkuuta 1945 järjestetty kansainvälinen konferenssi, jossa perustettiin Yhdistyneet kansakunnat. Konferenssin merkittävimmät osallistujat olivat neljän suurvallan ulkoministerit: Yhdysvaltain Edward Stettinius, Ison-Britannian Anthony Eden, Neuvostoliiton Vjatšeslav Molotov sekä Kiinan T. V. Soong. Kokouksen pääsihteerinä toimi Yhdysvaltain Alger Hiss.

Ehdotus Yhdistyneiden kansakuntien logoksi.

Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman puhumassa San Francicscon konferenssissa.

Ajatus uudesta kansainvälisestä järjestöstä oli esitetty vuonna 1944 Dumbarton Oaksin konferenssissa ja vahvistettu helmikuussa 1945 Jaltan konferenssissa. San Franciscon konferenssissa oli edustettuna 46 valtiota. Niistä 26 oli allekirjoittanut vuoden 1942 Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen. Edustettuina olleiden valtioiden lisäksi konferenssissa esitettiin YK:n perustajajäseniksi viittä muuta valtiota. Niistä neljä hyväksyttiin, mukaan lukien Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavallat, vaikka ne eivät länsimaiden mielestä olleet itsenäisiä valtioita. Neuvostoliiton asettamaa Puolan hallitusta ei vielä tässä vaiheessa hyväksytty, koska siltä puuttui kansainvälinen tunnustus. Myöhemmin Puola kuitenkin laskettiin yhdeksi YK:n 51:stä perustajavaltiosta.

San Franciscon konferenssin merkittävin tehtävä oli Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan laatiminen. Kiistan aiheeksi muodostui neljälle (sittemmin viidelle) suurvallalle annettava poikkeusasema turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä ja siihen liittyvä veto-oikeus kaikkiin merkittäviin päätöksiin. Varsinkin konferenssiin osallistuneet pienemmät valtiot olisivat halunneet lisätä yleiskokouksen valtaoikeuksia, mutta pääasiassa suurvallat saivat tahtonsa läpi. Konferenssi päättyi 26. kesäkuuta siihen, että 50 valtion edustajat allekirjoittivat YK:n peruskirjan.

Osallistujavaltiot

•  Argentiina
•  Australia
•  Belgia
•  Bolivia
•  Brasilia
• Kanada
•  Chile
•  Kiinan tasavalta
•  Kolumbia
•  Costa Rica
•  Kuuba
•  Tšekkoslovakia (pakolaishallitus)
•  Tanska
•  Dominikaaninen tasavalta
•  Ecuador
•  Egypti
•  El Salvador
•  Etiopian keisarikunta
•  Ranska
•  Kreikan kuningaskunta
•  Guatemala
•  Haiti
•  Honduras
•  Brittiläinen Intia
• Iran
•  Irak
•  Libanon
•  Liberia
•  Luxemburg
•  Meksiko
•  Alankomaat
•  Uusi-Seelanti
•  Nicaragua
•  Norja
•  Panama
•  Paraguay
•  Peru
•  Filippiinit
•  Saudi-Arabia
•  Etelä-Afrikan unioni
•  Syyria
•  Turkki
•  Neuvostoliitto
  •  Valko-Venäjän SNT
  •  Ukrainan SNT
•  Britannia
•  Yhdysvallat
•  Uruguay
•  Venezuela
•  Jugoslavia