Simon Lindheim
Simon Lindheim, alun perin Paulin (Paulinus), (kastettu 24. lokakuuta 1686 Pori – 19. maaliskuuta 1760 Karuna[1]) oli suomalainen virkamies. Hän oli 1707 alkaen Uplannin rykmentin sotatuomari mutta joutui Pultavan taistelussa 1709 sotavangiksi ja hänet vietiin Moskovaan, josta hän palasi 1722. Venäjän kieleen perehtyneenä hän toimi sen jälkeen Kyminkartanon läänin maaherran apulaisena: Sen ohessa hänet nimitettiin 1722 ylimääräiseksi ja 1724 vakinaiseksi asessoriksi Turun hovioikeuteen.[2]
Lindheim aateloitiin 1727. Hän oli vuodesta 1737 hovioikeudenneuvos ja erosi virasta 1743.[2] Lindheim oli valtiopäivämies 1726–1727, 1731, 1734, 1738–1739 ja 1742–1743[1]. Hän on julkaissut De diversa origine Finlandorum et Lapponum (1775, kokoelmassa Nova acta Regiæ Societatis Scientiarum Upsaliensis, vol. II).
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Simon Lindheim (Paulinus), Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852, viitattu 11.7.2020.
- ↑ a b Lindheim, Simon, Tietosanakirja osa 5, palsta 994, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913