Siuron linnavuori
Siuron linnavuori sijaitsee Nokialla Siuronkosken yläpuolella, Jokisenveden itärannalla.[1] Linnan alueella ovat useita satoja metrejä pitkät kivivallit ja linnanportin luona on jäännöksiä korkeammasta kivivallista ja tornista. Kivivallin päällä on ollut puuvarustus. Arkeologi Hj. Appelgrenin tutkimuksien mukaan linnassa on myös asuttu. Linnavuoren kylän puoleisella laidalla, vallien lähellä on ollut kaivanto eli ns. kravi.[2] Siuron Linnavuoren aluetta on tutkittu arkeologisesti vuodesta 1882 alkaen, vuonna 1952 ja 2000-luvulla.[3][4][5]
Siuron linnavuori | |
---|---|
Siuron Linnavuoren muinaislinnan portti kuvattuna sisäpuolelta. |
|
Sijainti | |
Siuron linnavuori |
|
Koordinaatit | |
Valtio | Suomi |
Paikkakunta | Nokia |
Historia | |
Tyyppi | Linnavuori |
Aiheesta muualla | |
Linnavuoren kallioihin on louhittu sodan aikana Valtion Lentokonetehtaan Linnavuoren moottoritehtaan tiloja. Osa tehtaasta rakennettiin Linnavuoren viereen, ja tehtaan ympärille on kasvanut lentokoneteollisuuden työväen asuinalue, jota nimitetään Nokian Linnavuoreksi.[6]
Lähteet
muokkaa- Kaukovalta K. V. , Jaakkola K, Sorila Aug.: Pirkkalan historia, Pirkkalan kunta, Tampere, 1934
- Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia, Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta, Tampere, 1974, ISBN 951-99036-1-5
- Toim. Salminen Yrjö, Haapio Erkki, Halonen Pentti, Helin Martti, Santamäki Lauri, Seppälä Toivo: Pirkanmaan lukemisto, Pirkanmaan maakuntaliitto, Tampere, 1970
- Björklund, Nils G.: Valmet - Asetehtaiden muuntuminen kansainväliseksi suuryhtiöksi, Gummerus, 1990, ISBN 952-90-2552-1
Viitteet
muokkaa- ↑ Vanhan Pirkkalan historia, s. 927
- ↑ Pirkkalan historia, s. 46–47
- ↑ http://vanha.hum.utu.fi/arkeologia/tutkimus/nokia/siurohistoria.htm[vanhentunut linkki] Tutkimushistoria
- ↑ Siuron linnavuori, Nokia (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 4.10.2005. Museovirasto. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Valmet, s. 29