Squash
Squash, josta puhekielessä käytetään myös nimitystä kössi, on pallopeli, jota pelataan yleensä kaksinpelinä, mutta joskus myös nelinpelinä. Squash on suosiossa tehokkaana kuntoilun muotona sekä haastavana kilpapelinä.
| Squash | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperämaa | Englanti |
| Piirteet | |
| Tyyppi | pallopeli |
| Varusteet |
maila pallo |
| Pelikenttä | 9750 mm × 6400 mm |
| Kilpailutoiminta | |
| Kansainvälinen kattojärjestö | Squashin maailmanliitto |
Säännöt
muokkaaPelikenttä koostuu lattiasta, etuseinästä, sivuseinistä, takaseinästä ja katosta eli huoneesta, jonka melkein koko tilaa käytetään pelialueena. Pallo saa pelin aikana osua kaikkiin seiniin rajojen sisäpuolelle. Pallo ei saa osua pelialueen ulkopuolelle kuten esimerkiksi seinien yläosaan ja etuseinän alaosaan eikä kattoon. Rajaan (yleensä punaiseksi maalattuun) osuessa pallo on jo ”ulkona”. Pallo tulee pystyä palauttamaan enintään yhden lattiapompun jälkeen, kuten tenniksessä tai pallon voi palauttaa ilman lattiapomppua, niin sanotusti ”ilmasta”.
Lattian jakaa lähes kahtia poikittainen lyhytsyöttöraja, jonka kummassakin päässä sivuseinien vieressä on syöttöruutu. Takakentän jakaa pitkittäinen puolikenttäraja. Lyhytsyöttörajan ja puolikenttärajan risteystä sanotaan T-pisteeksi ja sen lähialuetta T-alueeksi. Oman lyönnin jälkeen pyritään T-alueelle, josta pääsee yleensä parhaiten eri lyöntitilanteisiin.
Yläraja kiertää koko kentän. Se on etuseinässä korkealla (rajan alareunan korkeus 4570 mm) ja takaseinässä paljon alempana (rajan alareunan korkeus 2130 mm). Katon ja lamppujen korkeus lattiasta on vähintään 5300 mm. Pallon tulee pysyä ylärajan alapuolella. Etuseinässä on kolme vaakasuoraa rajaa: alimpana alaraja, keskellä syöttöraja sekä ylimpänä yläraja.
Syötettäessä tulee toisen jalan olla syöttöruudussa (ei viivan päällä) ja pallon tulee osua ensimmäiseksi etuseinään, ylärajan ja syöttörajan väliin ja kimmota vastaanottajan kenttäpuolelle siten, että jos vastustaja antaa pallon pompata, se osuu maahan lyhytsyöttörajan takana vastaanottajan kenttäneljänneksessä. Vastaanottaja voi lyödä pallon etuseinään suoraan tai minkä seinän kautta tahansa, kun vain tekee sen turvallisesti. Pallon voittaa pelaaja, joka viimeksi on lyönyt pallon sääntöjen mukaisesti etuseinään.
Turvallisuus ja estäminen: Tilanteessa, jossa on vaarana osua pallolla tai mailalla vastustajaan tai ei pääsisi ilman vartalokontaktia pallon luo, on jätettävä suoritus kesken ja sanottava ”let”. Jos lyöntivuorossa oleva (letin pyytäjä) olisi voinut lyödä pallon suoraan etuseinään, hän voittaa pallon (engl. stroke). Jos hänen aikomuksenaan ja mahdollisuutena oli lyödä sivu- tai takaseinän kautta etuseinään tai jos vartalokontakti oli tahaton ja molemmille yllättävä, pelataan pallo uudestaan eli niin sanottu let-pallo. Jos edellä kuvatusti vastustaja estää suoritusta, mutta lyöntivuorossa oleva ei ilman estämistä kuitenkaan olisi ehtinyt tai muuten pystynyt oikeaan palautukseen, hän häviää pallon (”ei let”).
Pelissä jokaisesta pallosta saa pisteen. Erävoittoon tarvitaan 11 pistettä. Tasatilanteessa 10–10 pelataan kunnes on 2 pisteen ero. Normaalisti ottelu pelataan ”paras viidestä” eli voittoon tarvitaan kolme voitettua erää.
Pelaajia
muokkaaKaikkien aikojen tunnetuin ja menestynein squash-pelaaja on pakistanilainen Jahangir Khan, joka hallitsi lajia 1980-luvulla (hän lopetti vuonna 1993). Hänen jälkeensä Jansher Khan jatkoi pakistanilaisten menestystä lajissa. Suomen tunnetuimmat squashpelaajat ovat Sami Elopuro, Juha Raumolin ja Tuula Minetti. Tämän hetken ykköspelaaja on Olli Tuominen, joka on voittanut yhden Euroopan mestaruuden (2012). Suomen suurin squashseura on Espoo Squash Rackets Club (ESRC), jonka jäsenmäärä on yli 300.
Numerotietoa
muokkaa- Squashkentän pituus on 9750 mm, leveys 6400 mm
- Squashpallon halkaisija on noin 40 mm ja se painaa n. 24 g.
- Squashmaila saa olla enintään 686 mm pitkä
Kirjallisuutta
muokkaa- Niku, Risto: Palloa päin seiniä! Suomalaisen squashin tarina. Helsinki: Suomen Squashliitto, 1991.
Aiheesta muualla
muokkaa