Tarkka-ampuja

Tarkka-ampuja (ennen tarkk’ampuja) on sotilas- tai poliisiorganisaatioon kuuluva erikoishenkilö. Tarkka-ampujan erikoisala on tarkkuuskiväärin käyttö kaikilla ampumaetäisyyksillä.

Tarkka-ampuja niin sanotussa ghilliepuvussa.

Saksalainen tarkka-ampuja toisen maailmansodan ajalta.

M 40, Yhdysvaltain merijalkaväen käyttämä 7,62 mm tarkkuuskivääri.

Sotilasorganisaatiossa tarkka-ampuja pyrkii aiheuttamaan pelkoa sekä paniikkia viholliselle, mutta ennen kaikkea henkilö- ja kalustotappioita pitkältä etäisyydeltä. Tarkka-ampuja pyrkii naamioitumaan ja valitsemaan kohteensa huolella, jotta saavuttaisi yhdellä luodilla suurimman mahdollisen haitan viholliselle. Tarkka-ampujan tehtävänä voi olla muun muassa tiedustelu, tulituki sekä kiinteiden kohteiden tuhoaminen. Tarkka-ampujat toimivat nykypäivänä useimmiten vähintään taistelupareittain. Ampumaetäisyydet ovat 50–2 500 metriä, aseesta ja ympäristöstä riippuen.

Poliisin erikoisryhmät käyttävät tarkka-ampujia esimerkiksi panttivankitilanteiden selvittämisessä.

Sala-ampuja ei ole suomen kielessä tarkka-ampujan synonyymi. Sala-ampuja on rikollinen, eikä toimi osana mitään laillista organisaatiota.

Historia ja merkitys

Varhaisten muskettien osumatarkkuus oli hyvin heikko pidemmillä etäisyyksillä. Rihlatussa tuliaseessa kuten kiväärissä luoti pyörii pituusakselinsa ympäri, mikä parantaa osumatarkkuutta merkittävästi pitkillä etäisyyksillä. Kiväärin keksimisen myötä tähtäämisestä ja tähtäimistä alkoi olla todellista hyötyä, ja sotilaan oli mahdollista valita kohteensa tarkasti jopa useiden satojen metrien päästä. Ensimmäisten kiväärien valmistaminen oli kallista ja hidasta, joten niitä käytettiin pitkään valiojoukkojen aseena.

Suomen suuriruhtinaskunnassa asevelvollinen armeija järjestettiin vuodesta 1880 eteenpäin tarkk’ampujapataljooniksi, joita oli henkivartioväen kaartin lisäksi kahdeksan läänien pääkaupungeissa. Tarkk’ampuja-nimitys johtui siitä, että joukot oli aseistettu tarkoilla rihlakivääreillä.

Kiikarikiväärillä aseistettujen tarkka-ampujien käyttö yleistyi jo ensimmäisessä, mutta varsinkin toisessa maailmansodassa, jossa muun muassa neuvostoliittolaiset massatuottivat kiikarikivääreitä laajamittaista tarkka-ampujien rintamakäyttöä varten. Tarkka-ampujakiväärit olivat yleensä jalkaväen kivääreistä muunnettuja malleja. Nykyiset tarkka-ampujat on yleensä aseistettu erityisesti tarkoitukseen suunnitelluilla kivääreillä, joissa käytetään tehokkaita kiikaritähtäimiä.

Tarkka-ampujan läsnäolo taistelukentällä aiheuttaa aivan erityistä pelkoa vihollisen joukoissa. Ainakin entisaikoina vangiksi jääneet tarkka-ampujat teloitettiin lähes aina. Monesti taistelevat joukot välttävät arvomerkkien käyttöä ja ylempien upseerien tervehtimistä, jotta nämä eivät erottuisi muista sotilaista vihollisen tarkka-ampujille. Vietnamin sodassa tarkka-ampujia käytettiin yleisesti vihollisen etenemistä ja alueiden raivausta hidastavissa tehtävissä.

Sala-ampujia on käytetty terrorisoimaan vastapuolen siviiliväestöä muun muassa Libanonin ja Bosnian sodissa. Nimitys viittaa taktisesti samaan kuin tarkka-ampuja, mutta sala-ampuja ei edusta mitään auktorisoitua aselajia tai viranomaista.

Asejärjestelmät ja käyttö

Viranomais- ja sotilaskäyttöön on suunniteltu useita asejärjestelmiä, kuten Sako TRG ja M16 Armalite -erikoisversioita painavalla piipulla. Yhteistä useimmille tarkkuuskivääreille on säädettävä poskipakka, useamman sulkuolakkeen lukko, ruostumattomasta teräksestä valmistettu tarkkakäyntinen piippu ja monipuoliset kiinnitysoptiot optiikalle ja varusteille. Jos käyttötarkoitus on ampua useampia laukauksia, voidaan kiväärinä käyttää myös itselataavaa asejärjestelmää. Mekaanisesti hiljaisemmat ja toimintavarmemmat pulttilukkoiset aseet ovat kuitenkin yleisempiä. Tunnettuja tarkoitukseen soveltuvia kaliipereja ovat: 7,62 NATO (tunnetaan myös merkinnöillä .308, 308 win tai 7,62/51), .338 Lapua Magnum, 7 mm Rem Mag. ja 50 BMG. Myös monet ns. wild cat -kaliiperit ovat jalostuneet kasa-ammunnasta tarkka-ammuntaan ja päinvastoin. Aseen ja kaliiperin valintaan vaikuttavat olennaisesti kohde ja etäisyys. Luodin suora lentorata vähentää tähtäimen säätämisen tarvetta, ja erityisesti viranomaiskäytössä Lapuan kehittämä 338 Lapua Mag. on erittäin yleinen monipuolisuutensa ja tehokkuutensa vuoksi.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä tarkka-ampujan tehtävä voi olla myös tietoliikennejärjestelmien vaurioittaminen, ja tyypillisesti tehtävä vaatii huolellista valmistautumista ja tutustumista kohteeseen. Ampujan lisäksi partioon kuuluu tavallisesti tähystäjä (spotter). Tähystäjä avustaa tarkka-ampujaa maalien havaitsemisessa, etäisyyden arvioinnissa ja ammuttaessa havainnoi maalivaikutusta sekä antaa niiden perusteella tarvittavat korjaukset. Tyypillisesti tähystäjällä on tätä tehtävää varten vähintään kiikarit, mutta resurssien salliessa hänellä saattaa olla myös tehokas kaukoputki, pimeänäkövarusteet ja laseretäisyysmittari. Etäisyyden määritys pyritään suorittamaan ensisijaisesti luotettavasti laseretäisyysmittarilla, mutta yleensä tarkka-ampujat koulutetaan arvioimaan etäisyys passiivisesti optiikan avulla. Tähystäjä vastaa ensisijaisesti partion lähisuojauksesta, koska ampujalla on yleensä huonosti lähitaisteluun sopiva kivääri. Tähystäjä suojaa ampujaa partion irtautuessa eli poistuessa tuliasemastaan. Yleensä tähystäjä käyttää partion viestivälineitä. Suomalaisessa organisaatiossa ei tällä hetkellä virallisesti ole tähystäjää, mutta käytännössä toimintaa koulutetaan tähystäjäpohjaiseksi. Suomessa partiota johtaa tähystäjä, joka määrittää ammuttavat maalit ja vastaa tulitoiminnan johtamisesta.

Tarkka-ampujat voivat toimia myös ryhmissä, jos kohde liikkuu nopeasti tai pyritään hämäämään operaation todellinen luonne. Tarkka-ampujan käyttö on erityisen edullista vaikeakulkuisessa maastossa tai mikäli kohde vaatii jatkuvaa suojelua avomaastossa. Esimerkiksi Persianlahden sodassa merijalkaväen tarkka-ampuja sai yksinään toimiessaan irakilaisen autosaattueen antautumaan suojattomassa erämaassa ampumalla auton moottorin käyttökelvottomaksi kilometrin etäisyydeltä.^lähde?

Kuuluisia tarkka-ampujia

• Talvisodassa palvellut suomalainen Simo Häyhä mainitaan usein maailmanhistorian menestyneimpänä tarkka-ampujana. Vihollisille "valkoisena kuolemana" tunnetun Häyhän tarkka-ampujana surmaamien vihollissotilaiden määrä vaihtelee eri lähteiden mukaan 200 ja 542:n välillä. Häyhä haavoittui aivan talvisodan loppuvaiheissa ja oli yhteensä rintamalla vain 98 päivää. Häyhä ei käyttänyt kiikaritähtäintä tai äänenvaimenninta, vaan tavallista avotähtäimellä varustettua ”Pystykorva”-kivääriä. Hänen apukeinonsa, kuten esimerkiksi tapa jäädyttää lumi ampumapaikkansa edessä vedellä, olivat yksinkertaisen tehokkaita: näin ei esimerkiksi pölyävä pakkaslumi paljastanut hänen sijaintiaan aseen lauetessa.
• Neuvostoliittolainen Vasili Grigorjevitš Zaitsev tuli kuuluisaksi Stalingradin taistelun aikana. Hänen kerrotaan ampuneen 242 saksalaista sotilasta. Zaitsevista on tehty myös elokuva nimeltä Vihollinen porteilla.
• Neuvostoliittolainen Ljudmila Pavlitšenko on tilastojen mukaan tappavin naistarkka-ampuja 309 varmistetulla tapollaan, jotka hän ampui toisen maailmansodan aikana Mosin-Nagant- ja Tokarev SVT 40 -kivääreillä. Pavlitšenkosta tuli maailmankuulu ja hän oli ensimmäinen neuvostoliittolainen, joka vieraili Valkoisessa talossa.

Pisimmät ampumamatkat

• Marraskuussa 2009 brittiläinen Corporal of Horse (vastaa kersanttia) Craig Harrison ampui kaksi Taliban-liikkeen jäsentä AWM L115A3 -kiväärillä käyttäen .338 Lapua Magnum -patruunaa. Laukaukset ammuttiin 2 475 metrin etäisyydeltä.
• Toukokuussa 2017 kanadalainen erikoisjoukkojen sotilas ampui Irakissa Isis-terroristin McMillan Tac-50 -kiväärillä 3 540 m etäisyydeltä. .50 BMG-patruunan luodin lento-aika oli noin 7 sekuntia ja se putosi lentonsa aikana 170,3 metriä.
• Marraskuussa 2023 ukrainalainen tarkka-ampuja ja Ukrainan turvallisuuspalvelun erikoisjoukkojen sotilas ampuivat venäläisen sotilaan 3 800 metrin etäisyydeltä. Aseena käytettiin ukrainalaista Horizon’s Lord (Volodar Obriyu) tarkkuuskivääriä.

Lähteet

• Knuuttila, Jukka & Halonen, Kyösti: Kohtalokas napakymppi : tarkka-ampujien toimintamenetelmät ja uusinta aseistusta. Suomen sotilas, 1996, 78. vsk, nro 7, s. liite 9-3. (suomeksi)
• Sarjanen, Petri: Valkoinen kuolema: Talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän tarina. Jyväskylä: Gummerus, 2005. ISBN 952-5170-44-6
• Sniper kills Qaeda-from 1½ mi. away 2.5.2010. New York Post. Arkistoitu 6.5.2010. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Salo, Pauli: Tarkka-ampuja 1. (7. painos) Salo, Pauli, 2007. ISBN 9789529221295
• Salo, Pauli: Tarkka-ampuja 2. (5. painos) Salo, Pauli, 2007. ISBN 9789529141463

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tarkka-ampuja Wikimedia Commonsissa

• Tarkka-ampujakillan kotisivut
• Top WWII snipers