Theodor Schauman
Oskar Theodor (Teodor) Schauman (13. lokakuuta 1849 Helsinki – 11. maaliskuuta 1931 Porvoo) oli suomalainen kenraalimajuri (1919).[1] Hän oli Suomen rakuunarykmentin komentaja 1889–1901.[2][3][4]
Schauman kuului Kuurinmaalta polveutuvaan aatelissukuun, joka kirjoitettiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1686 sekä Suomen ritarihuoneeseen 1818. Schauman valmistui 1868 Suomen kadettikoulusta ja palveli sen jälkeen Venäjällä. Hänet komennettiin 1868 kornettina keisarinnan henkirakuunarykmenttiin, jossa hän palveli vuoteen 1889 saakka. Hän kävi upseerien ratsuväenkoulun 1871–1873. Schauman kuului 1887–1888 jäsenenä komiteaan, joka harkitsi ratsurykmentin asettamista Suomen sotalaitoksen yhteyteen. Vuonna 1889 hänet siirrettiin everstinä Suomen rakuunarykmentin komentajaksi. Rykmentti oli perustettu Lappeenrantaan, ja hän kehitti siitä mallikelpoisen. Rykmentti hajoitettiin 1901 ja Schauman joutui kenraalimajurin arvoisena ennenaikaiselle eläkkeelle vastustettuaan Nikolai Bobrikovia.[1][3][4]
Schauman valittiin 1901 Kaupunkien Yleisen Paloapuyhdistyksen asiamieheksi Turkuun. Turun palotoimikunnan jäsenenä hän oli vuosina 1902–1903 ja sen puheenjohtajana vuosina 1904–1918. Suomen itsenäistyttyä Schauman oli 1919 sen komitean puheenjohtajana, jonka tuli laatia ehdotus Suomen puolustuslaitoksen järjestämisestä sekä myöskin sen komitean puheenjohtajana, joka laati ehdotuksen. Schauman oli 1919 myös jäsenenä kansainvälisessä Ahvenanmaan linnoitusten hävittämiskomiteassa.[3][4]
Schaumanin veljen Waldemar Schaumanin lapsia olivat Sigrid ja Eugen Schauman.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Schauman, Teodor hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Facta 2001, osa 12, p. 491. WSOY 1985.
- ↑ a b c Päivästä päivään. 80 vuotta täyttää..., Helsingin Sanomat, 13.10.1929, nro 277, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 13.10.2024
- ↑ a b c Kenraalimajuri Oskar Theodor Schauman 75 vuotias, Iltalehti, 13.10.1924, nro 237, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 13.10.2024