Ero sivun ”Borssi” versioiden välillä

'''Borssi''' ({{k-uk|борщ}}, {{k-ru|борщ|borštš}}, {{k-pl|barszcz}}) eli '''punajuurikeitto''' on alkuperältään [[ukraina]]lainen hapanimelä keitto,<ref>Schultze, Sydney (2000). ''[https://books.google.com/books?id=c4kvrPEweOcC&pg=PA65 Culture and Customs of Russia]''. Greenwood Publishing Group. pp. 65–66. ISBN 978-0-313-31101-7.</ref><ref>Marks, Gil (2010). ''[https://www.worldcat.org/title/encyclopedia-of-jewish-food/oclc/501320645 Encyclopedia of Jewish Food]''. Hoboken: John Wiley & Sons. pp. 196–200, [https://books.google.com.ua/books?id=gFK_yx7Ps7cC&lpg=PP1&hl=uk&pg=PT261#v=onepage&q&f=false "Borscht"]. ISBN 978-0-470-39130-3.</ref><ref>Lee, Alexander (August 2018). [https://www.historytoday.com/archive/historians-cookbook/russia-borscht "From Russia with Borscht"]. ''History Today''. 68 (8).</ref> jonka [[Unesco]] on liittänyt [[Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelot|aineettoman kulttuuriperinnön luettelo]]onsa ukrainalaisena kansallisruokana[[kansallisruoka]]na. Keittoa syödään paljon myös esimerkiksi Puolassa, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa.<ref>Elsa Osipota ja Sakari Nuuttila: [https://yle.fi/uutiset/3-12520532 Ukraina voitti borssisodan, nyt Venäjä syyttää Ukrainaa muukalaisvihasta — tästä soppakiistassa on kyse] Ylen uutiset 1.7.2022. Viitattu 5.7.2022</ref>

Borssin tärkein ainesosa on [[punajuurikas|punajuuri]].<ref name=suova>{{Kirjaviite | Tekijä = Suova, Maija (toim.) | Nimeke = Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos | Vuosi = 1958 | Sivu = 92 | Julkaisija = WSOY}}</ref> Useimmiten keitossa on myös [[ruokasipuli|sipulia]] ja [[keräkaali|kaalia]] sekä hapanta nestettä (hapanta kotikaljaa[[kotikalja]]a, sitruunamehua tai sitruunahappoa) ja makea ainesosa (punajuuri sekä usein sokeria ja joskus hunajaa). Se on yksi tunnetuimmista [[Itä-Eurooppa|itäeurooppalaisista]] ruoista. Borssikeitto mainittiin venäläisissä kirjallisissa lähteissä jo 1500-luvulla.<ref name="lehmusoksa">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehmusoksa, Risto & Lehmusoksa, Ritva | Nimeke = Venäjän keittiö | Sivu = 33 | Vuosi = 1995 | Julkaisija = Gummerus | Isbn = 951-20-4705-5}}</ref>