Ulf Grönholm
Ulf Gunnar Johannes Grönholm (8. tammikuuta 1943 Helsinki – 26. helmikuuta 1981 Kirkkonummi)[1] oli suomalainen ralliautoilija. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä. Rallin kaksinkertainen maailmanmestari Marcus Grönholm on Ulf Grönholmin poika.
Ulf Grönholm | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. tammikuuta 1943 Helsinki |
Kuollut | 26. helmikuuta 1981 (38 vuotta) Kirkkonummi |
Kansalaisuus | Suomi |
WRC-ura | |
Kartanlukija(t) |
Henry Laine Juhani Toivonen Alf Krogell Bob Rehnström |
Kilpailuja | 4 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Erikoiskoevoittoja | 0 |
MM-pisteitä | 10 |
Ensimmäinen kilpailu | Jyväskylän suurajot 1973 |
Viimeinen kilpailu | Jyväskylän suurajot 1979 |
Ralliuran alkuvuodet
muokkaaGrönholm kilpaili ralliautoilun yleisessä luokassa vuodesta 1967 alkaen. Hän saavutti ensimmäiset kansallisesti merkittävät voittonsa 100-rallissa ja Teekkarirallissa vuonna 1969, Hakkapeliittarallissa vuonna 1970, 100-rallissa ja Sveitsin talvirallissa vuonna 1971 sekä 100-rallissa, Reiskan rallissa ja Ampiaisrallissa vuonna 1972. Hän ajoi Antti Aarnio-Wihurin rallitallissa ja sijoittui vuoden 1971 Tunturirallissa toiseksi edellään vain oma tallipäällikkönsä.[2] Pohjola-rallin hän voitti ensimmäisen kerran vuonna 1973[3] ja uusi voittonsa vuosina 1977 ja 1980[4].
SM-rallit ja Jyväskylän suurajot
muokkaaRallin Suomen mestaruuden Grönholm voitti kahdesti, ja kaksi kertaa hän sijoittui SM-sarjassa toiseksi. Vuonna 1973 hän ajoi ryhmä 2:ssa Opel Asconaa ja sijoittui Timo Mäkisen takana toiseksi. Vuonna 1976 hän sijoittui ryhmä 4:ssä Tapio Rainion jälkeen toiseksi ajettuaan edelleen Opel Asconaa.[5]
Vuonna 1977 Grönholm voitti ryhmä 4:n Suomen mestaruuden. Hänen kartanlukijanaan oli koko kauden ajan Raimo Anttonen, ja autona oli Opel Kadett. Taakse jäi tulevia maailmanmestareita: Timo Salonen sijoittui toiseksi ja Ari Vatanen kolmanneksi. Seuraavana vuonna Grönholm voitti Suomen mestaruuden ryhmä 2:ssa. Autona oli edelleen Opel Kadett. Toiseksi SM-sarjassa sijoittui Hannu Valtaharju ja kolmanneksi Henri Toivonen.[5]
Jyväskylän suurajoissa Grönholm sijoittui kahdesti kuuden parhaan joukkoon. Vuonna 1973 hän oli kuudes kartanlukijanaan Henry Laine ja autonaan Opel Ascona[6]. Vuonna 1979 hän sijoittui Bob Rehnströmin kanssa neljänneksi Fiat 131 Mirafiorilla[7].
Kuolema
muokkaaGrönholm ja kartanlukija Bob Rehnström kuolivat tehdessään Hankirallia varten viimeistelyharjoituksia keskellä yötä 26. helmikuuta 1981 Kirkkonummella. Grönholm törmäsi hiekoittamassa olleeseen aura-autoon. Grönholmin ajama Fiat syttyi räjähdysmäisesti tuleen, ja sekä Grönholm että Rehnström kuolivat välittömästi. Lehtitietojen mukaan hiekoitusauton kuljettaja oli yrittänyt valoilla varoittaa vastaantullutta Grönholmia.[8][9][1] Joidenkin lähteiden mukaan aura-auto olisi ollut tien reunassa pysähtyneenä ilman valoja.[10] Tietä ei ollut suljettu harjoittelua varten muulta liikenteeltä.[1]
Lähteet
muokkaa- Mäkinen, Marko & Rauhala, Samuli: Sorateiden Grand Prix 50 vuotta. UserCom Finland Oy, 2000. ISBN 952-91-2524-0
- Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia. Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5. (4. painos) Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 8. Oy Scandia Kirjat Ab, 1977.
- Pohjola-rallin voittajat kautta aikojen 1961–2006 Oulun Urheiluautoilijat. Viitattu 3.1.2008.
- Syvälahti, Antti: Moottoriurheilu vei miehen. Tietoteos Consultor Oy, 2002. ISBN 951-8919-53-4
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Teronen, Arto; Vuolle, Jouko: Urheilun tunteita ja tarinoita. Kiveen hakatut, s. 98–108. Helsinki: Kirjapaja, 2013. ISBN 978-952-247-437-7
- ↑ Rantala & Siukonen, s. 439
- ↑ Siukonen, s. 235
- ↑ Oulun Urheiluautoilijat
- ↑ a b Nylund, s. 60–64
- ↑ Mäkinen & Rauhala, s. 77
- ↑ Mäkinen & Rauhala, s. 94
- ↑ Ralliauto lensi päin kuorma-autoa. Iltalehti, 26.2.1981, s. 16–17. Näköislehti. Iltalehti Arkisto. (tilaajille).
- ↑ Auto ajoi kurvit suoriksi. Helsingin Sanomat, 27.2.1981, s. 11. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Nylund, s. 110: ”He kolaroivat kotiin mennessään Kirkkonummella pysäköidyn aura-auton nokkaan. Aura-auton kuljettaja nukkui hytissä pitäen pitkän työrupeaman jälkeen taukoa.”