Unionisopimus

Unionisopimus, englanniksi Treaty of Union, oli vuonna 1706 neuvoteltu ja seuraavana vuonna Union Act -lain muodossa hyväksytty Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien parlamenttien välinen sopimus. Sopimus pani täytäntöön valtioiden neuvotteleman yhdistymisen. Sopimuksella oli kaksi osaa:

• uuden valtion, Ison-Britannian kuningaskunnan, perustaminen. Englannilla ja Skotlannilla oli vuodesta 1603 ollut yhteinen hallitsija, mutta parlamentit olivat toimineet itsenäisinä. Wales tuli myös osaksi tätä uutta valtiota, sillä se oli liittynyt Englannin kuningaskuntaan 1535–1542.

Skotlannin virallinen kopio Unionisopimuksesta.

• kummankin parlamenttien hajottaminen ja uuden Ison-Britannian parlamentin perustaminen. Uusi parlamentti perustettiin sopimuksen mukaisesti Englannin parlamentin paikalle Lontooseen.

Unioniehdotus

Unioniehdotuksen laatiminen annettiin erityisen komission tehtäväksi. Komissio kokoontui huhtikuussa vuonna 1706, ja sen työ edistyi ripeästi. Jo viikon kuluttua se antoi ehdotuksensa:

"Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistettäköön ainiaaksi yhdeksi kuningaskunnaksi, jonka nimenä olkoon Iso-Britannia. Yksi ainoa parlamentti edustakoon Ison-Britannian yhdistynyttä kuningaskuntaa ja kruununperimys järjestettäköön siinä tapauksessa, että Hänen Majesteettinsa kuolee ilman rintaperillisiä, Act of Settlementin mukaan Hannoverin suvun hyväksi."

Vuoden 1707 alussa sekä Skotlannin että Englannin parlamentti hyväksyi unioniehdotuksen. Sopimus tuli voimaan 1. päivänä toukokuuta vuonna 1707.

Katso myös

• Act of Settlement
• Hannover (suku)