Vesihiihto
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vesihiihto on 1920-luvulla syntynyt urheilumuoto. Ensimmäisenä vesihiihtäjänä pidetään 18-vuotiasta Ralph Samuelsonia, joka vuonna 1922 Yhdysvalloissa kokeili hiihtämistä veneen perässä.[1] Samana vuonna vesihiihtoa kokeiltiin myös Ranskassa. Vesihiihdossa vedetään vesisuksilla varustautunutta ”hiihtäjää” pitkin veden pintaa. Vetämiseen käytetään yleensä moottorivenettä. Vesihiihdossa voidaan myös käyttää hyppyreitä, joihin moottoriveneen kuljettaja ohjaa vesihiihtäjän. Vesihiihdossa urheilijalla on kaksi mäkihypystäkin tuttua, erittäin leveää suksea.
Maailman vesihiihtoliitto perustettiin Sveitsissä vuonna 1946.[2] Vesihiihdon MM-kisoja on pidetty vuodesta 1949 lähtien[3] ja SM-kisoja vuodesta 1961 lähtien, jolloin Suomi liittyi myös Kansainväliseen Vesihiihtoliittoon. Kilpailulajit vesihiihdossa ovat kuviot, hypyt, pujottelu ja yleismestaruus. SVHU ry on suomalaisen vesihiihdon kattojärjestö.
Kilpavesihiihto
muokkaaKilpavesihiihto koostuu kolmesta lajista: pujottelu, hypyt ja kuviot. Jokaisessa lajissa on omat erilaiset suksensa ja sääntönsä. Kaikissa lajeissa tarvitaan tietenkin vetovene ja köysi. Kilpavesihiihdossa kilpaillaan myös yleismestaruudesta, jonka pisteet koostuvat kolmesta kyseisestä lajista.
Pujottelu
muokkaaPujottelussa käytetään yhtä suksea, jossa on pieni evä perässä. Pujottelussa vetovene ajaa pujotteluradan keskelle merkittyä ajolinjaa pitkin. Hiihtäjän on päästävä läpi alkuportista, kierrettävä kuusi kiertopoijua ja päästävä läpi loppuportista.
Jos hiihtäjä pääsee radan läpi, nopeutta nostetaan 3 km/h, kunnes hiihtäjä pääsee radan läpi huippunopeudellaan (joka naisilla on 55 km/h ja miehillä 58 km/h). Tähän asti köyden pituus on ollut 18 metriä. Kun huippunopeus on saavutettu, aletaan lyhentää köyttä. Köysien pituudet ovat seuraavat: 18 m, 16 m, 14 m, 13 m, 12 m, 11,25 m, 10,75 m. Jos hiihtäjä ei pysty kiertämään poijua tai kaatuu, suoritus on ohi.
Kuviot
muokkaaKuvioissa käytetään yleensä yhtä suksea (mutta aloittelija voi käyttää myös kahta suksea), jonka/joiden pohjassa ei siis ole evää, kantit ovat pyöristetyt ja sukset ovat hyvin liukkaat veden päällä. Kilpailussa hiihtäjällä on kaksi 20 sekunnin pituista hiihtosuoritusta eli ”sivua”. Yleensä kilpavesihiihdossa ensimmäinen sivu koostuu käsikuvioista, jolloin vetoköyden kapulaa siirretään kädestä toiseen, ja toinen sivu koostuu kuvioista, jotka tehdään vetohihna jalassa hiihtäen. Kilpailuissa hiihtäjä yrittää tehdä mahdollisimman monta kuviota 20 sekunnin aikana. Jos hiihtäjä kaatuu ensimmäisen sivun aikana, hän saa pisteet kuvioista, jotka hän ehti tehdä hyväksytysti ennen kaatumistaan. Jokaisesta kuviosta saa pisteet vain kerran. Eri kuvioiden pistemäärät on ennalta määrätty.
Hypyt
muokkaaHypyissä hiihtäjä käyttää kahta suksea, joissa on pienet evät perässä. Hiihtäjä saa itse valita veneen nopeuden, mutta se ei saa olla hiihtäjän ikäluokan huippunopeutta suurempi (naisilla 54 km/h ja miehillä 57 km/h). Kilpailuissa hiihtäjällä on kolme yritystä, joiden aikana hän yrittää hypätä niin pitkälle kuin pääsee. Tyylipisteitä ei anneta, ja vain pystyhypyt mitataan. Pystyhypyksi lasketaan hyppy, jossa hiihtäjä saavuttaa alastulossa hiihtoasennon ja jossa köysi on kiristynyt vetoveneeseen. Hyppyradalla on kolme ajoituspoijua, joista hyppääjä voi tarkistaa ajoituksensa. Ajoituspoijut sijaitsevat 150, 180 ja 210 metrin päässä hyppyristä. Nämä poijut ovat hiihtäjästä katsoen hyppyradan vasemmalla puolella. Veneellä ajetaan läpi ajolinjapoijuista, jotka ovat hyppyrin oikealla puolella. Hyppyri on 6 m pitkä ja 4,5 m leveä. Se kelluu ja on ankkureilla kiinni pohjassa. Hyppyrillä on automaattinen kastelujärjestelmä, joka pitää hyppyrin märkänä suoritusten ajan. Hyppyrin korkeus on junioreilla 150 cm. Naisilla se on joko 150 cm tai 165 cm ja miehillä 165 cm tai 180 cm. Vetoköyden pituus on kaikilla 23 m. Hiihtäjän pisin hyppy on hänen lopullinen tuloksensa.
Vesihiihto kaapelissa
muokkaaNykyaikaisen kaapeliradan keksijä on saksalainen Bruno Rixen, joka rakensi ensimmäiset kaapeliradat Saksaan 1960-luvulla.[4] Helsingissä vesihiihtoa harrastettiin kaapelissa kuitenkin jo 1950-luvun alussa.[5][6] Hietaniemen kaapeli oli toiminnassa ainakin vuoteen 1958 asti, ja sen sanottiin olevan maailman ensimmäinen. Keksijä oli rakennusmestari ja vesihiihdon edelläkävijä Kauko Kolma.[7] Hietaniemessä nykyisin toimiva, pääosin wakeboard-harrastajien käyttämä Wakestation-kaapelirata on rakennettu kesällä 2013.[8]
Muuta
muokkaaNuorison keskuudessa on ryhdytty soveltamaan vesihiihdosta tuttuja tarvikkeita. Moottoriveneen sijasta nuoret käyttävät vetämiseen vesiskootteria, ja suksien tilalla käytetään mitä kummallisimpia välineitä, kuten rattikelkkaa.
Viime vuosina vesihiihdosta on kehittynyt muoto, jossa urheiluvälineenä käytetään ”wakeboardia” eli välinettä, joka muistuttaa rullalaudan ja lumilaudan risteytystä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Sandager, David: On boards: How a Minnesotan taught the world to water ski Culture. 1.6.2016. The Growler Magazine. Arkistoitu 11.11.2019. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)
- ↑ The IWWF is the World Governing Body for Towed Water Sports recognized by the International Olympic Committee (IOC) What is the IWWF?. The International Waterski & Wakeboard Federation (IWWF). Arkistoitu 15.10.2019. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Sensenbrenner, Ted: How It All Began: The History Of Waterskiing Trailering Magazine. Lokakuu 2011. Boat U.S. Magazine. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Cable History Rixen Seilbahnen.
- ↑ Kannisto, Väinö: Hietaranta (Hietaniemen uimaranta), vesikaruselli Helsingin_kaupunginmuseo. Viitattu 28.6.2015.
- ↑ Yle Areena: Vesikiitorata Hietaniemessä 3.4.1952 Yle.
- ↑ Yle Areena: Vauhdin hurmaa vesisuksilla 2.7.1958 Yle.
- ↑ Wakespot Wakespot Oy. Arkistoitu 29.6.2015. Viitattu 27.6.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vesihiihto Wikimedia Commonsissa
