Wim Slijkhuis
Willem Frederik ”Wim” Slijkhuis (13. tammikuuta 1923 Leiden – 28. kesäkuuta 2003 Badhoevedorp) oli alankomaalainen kestävyys- ja keskimatkojen juoksija.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Wim Slijkhuis (oikealla) Hans Hartingin kanssa vuonna 1951. | |||
Maa:  Alankomaat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Lontoo 1948 | 1 500 metriä | |
| Pronssia |
Lontoo 1948 | 5 000 metriä | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Bryssel 1950 | 1 500 metriä | |
 Hopeaa |
Oslo 1946 | 5 000 metriä | |
Slijkhuis alkoi kilpailla kansallisissa kilpailuissa vuonna 1940. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti kansainvälisen uransa. Oslon EM-kilpailuissa 1946 hän voitti hopeaa 5 000 metrin juoksussa Ison-Britannian Sydney Woodersonin jälkeen.
Lontoon olympialaisissa 1948 Sljkhuis jäi 5 000 metrillä pronssille Belgian Gaston Reiffin ja Tšekkoslovakian Emil Zátopekin jälkeen ajalla 14.26,8. Hän osallistui myös 1 500 metrin juoksuun, jossa aloitti loppukirinsä liian myöhään ja jäi jälleen pronssille ajalla 3.50,4.[1] Slijkhuisin saavutukset jäivät hänen maannaisensa Fanny Blankers-Koenin varjoon, sillä Blankers-Koen voitti neljä kultaa samoissa olympialaisissa.
Brysselin EM-kisoissa 1950 Slijkhuis onnistui voittamaan 1 500 metrin kilpailun, mutta Helsingin olympialaisissa 1952 hän ei saavuttanut merkittävää menestystä. Slijkhuis joutui lopettamaan urheilu-uransa 1954 loukkaantumisten takia. Yhteensä hän voitti uransa aikana 11 Alankomaiden mestaruutta ja teki 29 Alankomaiden ennätystä. Hänet tunnettiin kilpauransa aikaan omapäisenä urheilijana, joka joutui usein riitoihin toimitsijoiden kanssa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 360. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.