Yleisötilaisuus
Yleisötilaisuudella tarkoitetaan erilaisia messuja, markkinoita, juhlia, seremonioita, kilpailuja, konsertteja ja muita tilaisuuksia, joihin muillakin kuin erikseen kutsutuilla on pääsy maksua vastaan tai ilman. Tapahtumia järjestävät niin yksityiset henkilöt kuin yritykset ja yhdistykset. Ne kokoavat ihmisiä yhteen jotain tarkoitusta tai merkitystä varten tiettyyn aikaan ja paikkaan. Suomessa niitä säädellään lailla.
Suomessa
muokkaaSuomen suurin säännöllisesti järjestettävä yleisötapahtuma on vanhoillislestadiolaisten Suviseurat, joka pidetään vuosittain kesä-heinäkuun vaihteessa. Sinne kokoontuu yleensä noin 60 000–85 000 ihmistä.
Suomen lainsäädäntö
muokkaaSuomessa yleisötilaisuuksia koskee nykyisin vuonna 1999 annettu kokoontumislaki (530/1999)[1]. Se koskee toisaalta mielenosoituksia ja muita niihin verrattavia yleisiä kokouksia, toisaalta erilaisia yleisötilaisuuksia, kuten erilaisia julkisia huvitilaisuuksia, näyttelyjä ja kilpailuja. Laki ei koske julkisyhteisöjen järjestämiä virallisia tilaisuuksia eikä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia.
Yleisötilaisuuden järjestämisestä on eräin poikkeuksin ilmoitettava poliisille viimeistään viisi vuorokautta etukäteen. Poliisi voi kieltää tilaisuuden järjestämisen, jos on ilmeistä, että siinä ei kyetä ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta tai jos sen järjestäminen muutoin voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa tai häiriötä. Poliisi voi antaa tällaista tilaisuutta varten myös sitovia ohjeita järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja sivullisille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi taikka määrätä tilaisuuden keskeytettäväksi. Tilaisuuden järjestäjä voi asettaa järjestystä ylläpitämään järjestyksenvalvojia. Yleisötilaisuuteen ei saa tuoda ampuma- tai teräasetta, räjähdysainetta tai muuta niihin verrattavaa vaarallista esinettä.
Kuluttajille suunnattuja tapahtumia ja toimintoja koskee myös kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011)[2], jota valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto[3]. Kuluttajaturvallisuuslaki velvoittaa huolelisuuteen, osallistujien informointiin turvallisuudesta, onnettomuusseurantaan, vakavista onnettomuuksista ilmoittamiseen Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon sekä laatimaan turvallisuusasiakirjan, mikäli tilaisuudessa on yli 2 000 osallistujaa tai mikäi siinä on muu merkittävä riski.
Historia
muokkaaAikaisemman lain mukaan julkisten huvitilaisuuksien järjestäminen on eräin poikkeuksin edellyttänyt viranomaisten lupaa. Laissa oli säädettynä rajoituksia sellaisten järjestämiselle pyhäpäivinä, etenkin jouluna ja pääsiäisenä sekä hallituksen määrääminä rukouspäivinä.[4] Lääninhallituksella oli kuitenkin valta myöntää näistä kielloista poikkeuslupia.
Muualla maailmassa
muokkaaIslaminuskon viiteen pilariin sisältyy pyhiinvaellus eli hadž, jonka kohteena on sunnalaisuudessa opinsuunnassa Mekka. Jokaisen sunnalaisen tulisi tehdä se ainakin kerran elämässään. Vuosittain noin 2,5 miljoonaa muslimia suorittaa hadžin islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden toisella viikolla.[5] Tällöin Mekassa ja muilla pyhillä paikoilla on yhtä aikaa koolla miljoonia ihmisiä.
Kerran 12 vuoden jaksossa pidetään Allahabadissa Intiassa hindujen Maha Kumbh Mela, johon osallistuu kymmeniä miljoonia ihmisiä ja tekee siitä maailman suurimman joukkojen kokoontumisen. Hieman pienempi Kumbh Mela (Devanagari: कुम्भ मेला) on kolme kuukautta kestävä hindujen pyhiinvaellusjuhla. Tapahtuma järjestetään kolmen vuoden välein joko Allahabadin, Haridwarin, Ujjainin tai Nashikin kaupungissa.[6]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Kokoontumislaki 530/1999 Kokoontumislaki, Finlex
- ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011 finlex.fi. Edita. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Yleisötapahtumat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Laki julkisista huveista (492/1968) 5 § ei enää voimassa, mutta löytyy yhä Finlex-tietokannan säädökset alkuperäisinä -sivustosta
- ↑ hajj. Islam-opas.
- ↑ Miljoonat kylpivät Gangesissa hindujuhlassa 14.4.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2010. (Archive.org)