Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1972

Vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä järjestettiin yleisurheilussa 38 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 14.

Mitalistit

Miehet

Laji			Selostus
100 m	Valeri Borzov Neuvostoliitto	10,14	Maailmanennätystä 9,9 heinäkuussa sivunneet yhdysvaltalaiset Eddie Hart ja Reynaud Robinson myöhästyivät toisista alkueristä luultuaan alkamisajan olevan myöhemmin ja putosivat jatkosta. Kolmas yhdysvaltalaisjuoksija Robert Taylor ehti juuri omaan eräänsä.^[1]^[2]^[3]
	Robert Taylor Yhdysvallat	10,24
	Lennox Miller Jamaika	10,33

200 m	Valeri Borzov Neuvostoliitto	20,00	Valeri Borzov voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Kolme päivää aiemmin hän voitti kultaa 100 metrin juoksussa.^[4]
	Larry Black Yhdysvallat	20,19
	Pietro Mennea Italia	20,30

400 m	Vincent Matthews Yhdysvallat	44,66	Palkintojenjaossa Vincent Matthews ja Wayne Collett rupattelivat ja elehtivät keskenään kansallislaulun soidessa, ja tämän huonon käytöksen vuoksi heidän ei annettu osallistua myöhemmin ohjelmassa olleeseen viestijuoksuun.^[1]^[5]
	Wayne Collett Yhdysvallat	44,80
	Julius Sang Kenia	44,92

800 m	Dave Wottle Yhdysvallat	1.45,9	Dave Wottle kilpaili lippalakki päässään ja unohti sen päähänsä myös palkintojenjaossa kansallislaulun soidessa.^[1]^[6]
	Jevgeni Aržanov Neuvostoliitto	1.45,9
	Mike Boit Kenia	1.46,0

1 500 m	Pekka Vasala Suomi	3.36,3	Maailmanennätyksen haltija Jim Ryun kaatui alkuerässään eikä selviytynyt loppukilpailuun.^[1]^[7]
	Kipchoge Keino Kenia	3.36,8
	Rod Dixon Uusi-Seelanti	3.37,5

5 000 m	Lasse Virén Suomi	13.26,4	Lasse Virén voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Seitsemän päivää aiemmin hän voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa.^[8]
	Mohammed Gammoudi Tunisia	13.27,4
	Ian Stewart Yhdistynyt kuningaskunta	13.27,6

10 000 m	Lasse Virén Suomi	27.38,4	Lasse Virén ja Tunisian Mohammed Gammoudi kaatuivat vähän ennen puolimatkaa; Virén nousi ylös ja juoksi muut kiinni, Gammoudi keskeytti. Vauhdinpitäjänä kilpailussa oli Britannian David Bedford, jonka väliaika puolimatkassa oli 13.44,0. Virénin voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[9]^[10]
	Emiel Puttemans Belgia	27.39,6
	Miruts Yifter Etiopia	27.41,0

Maraton	Frank Shorter Yhdysvallat	2.12.19,8	Münchenissä syntynyt Frank Shorter karkasi muilta 11 kilometrin jälkeen. Stadionille juoksi ennen Shorteria kilpailijaksi naamioitunut huijari, joka sai ensin suuret suosionosoitukset ja tilanteen paljastuttua buuaukset, jotka jatkuivat vielä Shorterin tullessa stadionille.^[9]^[11]
	Karel Lismont Belgia	2.14.31,8
	Mamo Wolde Etiopia	2.15.08,4

110 m aitajuoksu	Rod Milburn Yhdysvallat	13,24	Rodney Milburnin käsiaika 13,2 sivusi maailmanennätystä ja sähköajasta 13,24 tuli sittemmin sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.^[9]^[12]^[13]
	Guy Drut Ranska	13,34
	Thomas Hill Yhdysvallat	13,48

400 m aitajuoksu	John Akii-Bua Uganda	47,82	John Akii-Buasta tuli Ugandan ensimmäinen olympiavoittaja. Hänen voittoaikansa oli uusi maailmanennätys.^[9]^[14]^[15]
	Ralph Mann Yhdysvallat	48,51
	David Hemery Yhdistynyt kuningaskunta	48,52

3 000 m estejuoksu	Kipchoge Keino Kenia	8.23,6	Olympiakultaa neljä vuotta aiemmin voittanut Kenian Amos Biwott juoksi alkuerässä olympiaennätyksen 8.23,8 mutta jäi loppukilpailussa kuudenneksi. Kipchoge Keinon väliaika puolimatkassa oli 4.22,0 mutta jälkimmäisen puoliskon hän juoksi selvästi nopeammin ja alitti Biwottin olympiaennätyksen.^[9]^[16]
	Benjamin Jipcho Kenia	8.24,6
	Tapio Kantanen Suomi	8.24,8

4 x 100 m	Yhdysvallat Larry Black Robert Taylor Gerald Tinker Eddie Hart	38,19	Yhdysvaltain voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 38,2 ja siitä tuli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.^[9]^[17]^[18]
	Neuvostoliitto Aleksandr Korneljuk Vladimir Lovetski Juris Silovs Valeri Borzov	38,50
	Länsi-Saksa Jobst Hirscht Karlheinz Klotz Gerhard Wucherer Klaus Ehl	38,79

4 x 400 m	Kenia Charles Asati Munyoro Hezekiah Nyamau Robert Ouko Julius Sang	2.59,8	Yhdysvallat ei saanut juoksuun lainkaan joukkuetta, kun sen kuudesta nimetystä juoksijasta 400 metrin juoksun palkintojenjaossa epäurheilijamaisesti käyttäytyneet Vincent Matthews ja Wayne Collett oli suljettu kisoista ja John Smith oli loukkaantunut.^[9]^[19]
	Yhdistynyt kuningaskunta Martin Reynolds Alan Pascoe David Hemery David Jenkins	3.00,5
	Ranska Gilles Bertould Daniel Velasques Francis Kerbiriou Jacques Carette	3.00,7

20 km kävely	Peter Frenkel Itä-Saksa	1.26.42,4
	Vladimir Golubnitši Neuvostoliitto	1.26.55,2
	Hans Reimann Itä-Saksa	1.27.16,6

50 km kävely	Bernd Kannenberg Länsi-Saksa	3.56.11,6
	Veniamin Soldatenko Neuvostoliitto	3.58.24,0
	Larry Young Yhdysvallat	4.00.46,0

Korkeushyppy	Jüri Tarmak Neuvostoliitto	223	Jüri Tarmak oli viimeinen, joka voitti miesten korkeushypyn olympiakultaa kierähdystyylillä.^[20]
	Stefan Junge Itä-Saksa	221
	Dwight Stones Yhdysvallat	221

Seiväshyppy	Wolfgang Nordwig Itä-Saksa	550	Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi juuri ennen kilpailuja muun muassa yhdysvaltalaishyppääjien käyttämän seiväsmallin, joka oli ollut vapaasti saatavilla alle vuoden.^[20]^[21]
	Bob Seagren Yhdysvallat	540
	Jan Johnson Yhdysvallat	535

Pituushyppy	Randy Williams Yhdysvallat	824	19-vuotias Randy Williams hyppäsi karsinnan pisimmän hypyn 834 cm. Loppukilpailussa hän hieman loukkasi jalkaansa lämmittelyssään ja teki voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Karsinnassa toiseksi pisimmän hypyn, 822 cm, tehnyt yhdysvaltalainen Preston Carrington jäi loppukilpailussa viidenneksi.^[22]^[23]
	Hans Baumgartner Länsi-Saksa	818
	Arnie Robinson Yhdysvallat	803

Kolmiloikka	Viktor Sanejev Neuvostoliitto	17,35	Viktor Sanejev hyppäsi voittotuloksensa ensimmäisellä hypyllään. Jörg Drehmel pääsi viidennellä hypyllään neljän senttimetrin päähän Sanejevin tuloksesta. ^[23]
	Jörg Drehmel Itä-Saksa	17,31
	Nelson Prudêncio Brasilia	17,05

Kuulantyöntö	Władysław Komar Puola	21,18	Władysław Komar teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään ja George Woods jäi hänen tuloksestaan vain yhden senttimetrin päähän neljännellä työnnöllään. Itäsaksalaiset Hartmut Briesenick ja Hans-Peter Gies hävisivät voittajalle neljä senttimetriä. Briesenick sai pronssia, koska hänen toiseksi paras työntönsä oli 21,02 m ja Giesin toiseksi paras 21,01 m.^[24]
	George Woods Yhdysvallat	21,17
	Hartmut Briesenick Itä-Saksa	21,14

Kiekonheitto	Ludvík Daněk Tšekkoslovakia	64,39	35-vuotias Ludvík Daněk nousi viimeisellä heitollaan viidenneltä sijalta voittoon.^[20]^[25]
	Jay Silvester Yhdysvallat	63,50
	Ricky Bruch Ruotsi	63,40

Moukarinheitto	Anatoli Bondartšuk Neuvostoliitto	75,50	Anatoli Bondartšuk teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan.^[20]^[25]
	Jochen Sachse Itä-Saksa	74,96
	Vasili Hmelevski Neuvostoliitto	74,04

Keihäänheitto	Klaus Wolfermann Länsi-Saksa	90,48	Klaus Wolfermann heitti viidennellä kierroksella voittotulokseksi jääneen ennätyksensä. Jānis Lūsis pääsi viimeisellä heitollaan kahden senttimetrin päähän; mittaustarkkuus oli tuohon aikaan kaksi senttimetriä.^[20]^[26]
	Jānis Lūsis Neuvostoliitto	90,46
	William Schmidt Yhdysvallat	84,42

Kymmenottelu	Nikolai Avilov Neuvostoliitto	8454	Nikolai Avilovin voittotulos oli uusi maailmanennätys.^[20]^[27] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin juoksussa 11,00 s, pituushypyssä 768 cm, kuulantyönnössä 14,36 m, korkeushypyssä 212 cm, 400 metrin juoksussa 48,50 s, 110 metrin aitajuoksussa 14,31 s, kiekonheitossa 46,98 m, seiväshypyssä 455 cm, keihäänheitossa 61,66 m ja 1 500 metrin juoksussa 4.22,8.^[28] Itäsaksalainen Joachim Kirst johti ottelua ensimmäisen päivän jälkeen 4 364 pisteellään ja 19 pisteen erolla Aviloviin mutta kompuroi toisen päivän ensimmäisessä lajissa, 110 metrin aitajuoksussa, ja keskeytti ottelunsa.^[27]^[29]
	Leonid Litvinenko Neuvostoliitto	8035
	Ryszard Katus Puola	7984

Naiset

Laji			Selostus
100 m	Renate Stecher Itä-Saksa	11,07	Renate Stecherin sähköajanotolla mitattu aika 11,07 s alitti 0,01 sekunnilla siihen mennessä kaikkien aikojen parhaan sähköajan.^[30]^[31]
	Raelene Boyle Australia	11,23
	Silvia Chivás Kuuba	11,24

200 m	Renate Stecher Itä-Saksa	22,40	Renate Stecherin voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 22,4.^[20]^[32]^[30] Hän voitti viisi päivää aiemmin kultaa 100 metrin juoksussa.^[33]
	Raelene Boyle Australia	22,45
	Irena Szewińska Puola	22,74

400 m	Monika Zehrt Itä-Saksa	51,08
	Rita Wilden Länsi-Saksa	51,21
	Kathy Hammond Yhdysvallat	51,64

800 m	Hildegard Falck Länsi-Saksa	1.58,6	Hildegard Falck jäi loppukilpailussa 0,1 sekunnin päähän vuonna 1971 juoksemastaan maailmanennätyksestä. Bulgarian Svetla Zlateva juoksi alkuerässään ajan 1.58,9 mutta jäi loppukilpailussa neljänneksi.^[34]
	Nijolė Sabaitė Neuvostoliitto	1.58,7
	Gunhild Hoffmeister Itä-Saksa	1.59,2

1 500 m	Ljudmila Bragina Neuvostoliitto	4.01,4	Naisten 1 500 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Ljudmila Bragina juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 4.06,5 ja paransi sitä välierissä aikaan 4.05,1 sekä loppukilpailussa aikaan 4.01,4.^[35]^[36]^[37]
	Gunhild Hoffmeister Itä-Saksa	4.02,8
	Paola Cacchi Italia	4.02,9

100 m aitajuoksu	Annelie Ehrhardt Itä-Saksa	12,59	Annelie Ehrhardtin voittoaika oli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.^[35]^[38]^[39]
	Valeria Bufanu Romania	12,84
	Karin Balzer Itä-Saksa	12,90

4 x 100 m	Länsi-Saksa Christiane Krause Ingrid Mickler-Becker Annegret Richter Heide Rosendahl	42,81	Länsi-Saksa sivusi Yhdysvaltain neljä vuotta aiemmin juoksemaa käsiajanoton maailmanennätystä 42,8 s. Kultamitalisteista Heide Rosendahl oli kymmenen päivää aiemmin voittanut kultaa pituushypyssä.^[35]^[40]^[41]^[42]
	Itä-Saksa Evelin Kaufer Christina Heinich Bärbel Struppert Renate Stecher	42,95
	Kuuba Marlene Elejarde Carmen Valdés Fulgencia Romay Silvia Chivás	43,36

4 x 400 m	Itä-Saksa Dagmar Käsling Rita Kühne Helga Seidler Monika Zehrt	3.23,0	Naisten 4 × 400 metrin viestijuoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Itä-Saksan joukkue juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 3.28,5 ja paransi sitä loppukilpailussa aikaan 3.23,0.^[35]^[43]^[44]
	Yhdysvallat Mable Fergerson Madeline Manning Cheryl Toussaint Kathy Hammond	3.25,2
	Länsi-Saksa Anette Rückes Inge Bödding Hildegard Falck Rita Wilden	3.26,5

Korkeushyppy	Ulrike Meyfarth Länsi-Saksa	192	16-vuotiaan Ulrike Meyfarthin voittotulos sivusi Ilona Gusenbauerin vuonna 1971 hyppäämää maailmanennätystä.^[35]^[45] Loppukilpailussa oli mukana 23 hyppääjää, jotka ylittivät karsintakorkeuden 176 cm.^[46]
	Jordanka Blagojeva Bulgaria	188
	Ilona Gusenbauer Itävalta	188

Pituushyppy	Heide Rosendahl Länsi-Saksa	678	Heide Rosendahl hyppäsi voittotuloksen, joka jäi kuusi senttimetriä hänen omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä, ensimmäisellä hypyllään. Diana Jorgova pääsi neljännellä hypyllään yhden senttimetrin päähän Rosendahlin tuloksesta.^[47] Kolme päivää myöhemmin Rosendahl hyppäsi viisiottelun pituushypyssä 683 cm eli yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään.^[48]
	Diana Jorgova Bulgaria	677
	Eva Šuranová Tšekkoslovakia	667

Kuulantyöntö	Nadežda Tšižova Neuvostoliitto	21,03	Nadežda Tšižova teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään. Toisella kierroksella hän työnsi 20,36 m ja kolmannella kierroksella 20,58 m.^[49]
	Margitta Gummel Itä-Saksa	20,22
	Ivanka Hristova Bulgaria	19,35

Kiekonheitto	Faina Melnik Neuvostoliitto	66,62	Faina Melnik teki voittotuloksen neljännellä heitollaan oltuaan kolmen kierroksen jälkeen viidennellä sijalla. Hän jäi omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä 14 senttimetriä.^[49]
	Argentina Menis Romania	65,06
	Vassilka Stojeva Bulgaria	64,34

Keihäänheitto	Ruth Fuchs Itä-Saksa	63,88	Ruth Fuchs teki voittotuloksen viidennellä heitollaan. Jacqueline Todten nousi toiseksi viimeisellä heitollaan.^[48]
	Jacqueline Todten Itä-Saksa	62,54
	Kathy Schmidt Yhdysvallat	59,94

Viisiottelu	Mary Peters Yhdistynyt kuningaskunta	4801	Mary Petersin voittotulos oli uusi maailmanennätys.^[35]^[50] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin aitajuoksussa 13,29 s, kuulantyönnössä 16,20 m, korkeushypyssä 182 cm, pituushypyssä 598 cm ja 200 metrin juoksussa 24,08 s.^[48]^[51] Hän hävisi hopeamitalisti Heide Rosendahlille pituushypyssä 85 cm:n erolla Rosendahlin hypättyä 683 cm eli vain yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään ja 200 metrin juoksussa 1,12 s:n erolla mutta voitti tämän kuulantyönnössä 2,34 m:n erolla ja korkeushypyssä 17 cm:n erolla.^[52]
	Heide Rosendahl Länsi-Saksa	4791
	Burglinde Pollak Itä-Saksa	4768

Lähteet

Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. Määritä julkaisija! ISBN 3-328-00741-5 (saksaksi)
Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. Määritä julkaisija!
Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d Arponen, s. 236
↑ Wallechinsky, s. 10
↑ Laitinen, s. 532
↑ Kluge, s. 233–234
↑ Wallechinsky, s. 22
↑ Wallechinsky, s. 27–28
↑ Wallechinsky, s. 34–35
↑ Kluge, s. 237–238
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 237
↑ Wallechinsky, s. 45–46
↑ Wallechinsky, s. 56
↑ Wallechinsky, s. 60
↑ Laitinen, s. 539
↑ Wallechinsky, s. 63
↑ Laitinen, s. 540
↑ Wallechinsky, s. 66–67
↑ Wallechinsky, s. 70–71
↑ Laitinen, s. 541
↑ Wallechinsky, s. 74
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 238
↑ Wallechinsky, s. 88
↑ Wallechinsky, s. 94
↑ ^a ^b Kluge, s. 245
↑ Kluge, s. 246
↑ ^a ^b Kluge, s. 247
↑ Wallechinsky, s. 114
↑ ^a ^b Wallechinsky, s. 122
↑ Kluge, s. 248
↑ Kluge, s. 387
↑ ^a ^b Laitinen, s. 554
↑ Kluge, s. 249
↑ Wallechinsky, s. 139
↑ Kluge, s. 249–250
↑ Kluge, s. 252
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Arponen, s. 239
↑ Wallechinsky, s. 143
↑ Laitinen, s. 556
↑ Wallechinsky, s. 149
↑ Laitinen, s. 557
↑ Wallechinsky, s. 152
↑ Laitinen, s. 558
↑ Kluge, s. 253, 255
↑ Wallechinsky, s. 153
↑ Laitinen, s. 560
↑ Wallechinsky, s. 155
↑ Kluge s. 254–255
↑ Kluge, s. 255
↑ ^a ^b ^c Kluge, s. 257
↑ ^a ^b Kluge, s. 256
↑ Wallechinsky, s. 166
↑ Laitinen, s. 565
↑ Kluge, s. 255, 257

Aiheesta muualla

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1972 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1972 lajit ja kilpailutapahtumat

[aoa236-1] Arponen, s. 236

[2] Wallechinsky, s. 10

[3] Laitinen, s. 532

[4] Kluge, s. 233–234

[5] Wallechinsky, s. 22

[6] Wallechinsky, s. 27–28

[7] Wallechinsky, s. 34–35

[8] Kluge, s. 237–238

[aoa237-9] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 237

[10] Wallechinsky, s. 45–46

[11] Wallechinsky, s. 56

[12] Wallechinsky, s. 60

[13] Laitinen, s. 539

[14] Wallechinsky, s. 63

[15] Laitinen, s. 540

[16] Wallechinsky, s. 66–67

[17] Wallechinsky, s. 70–71

[18] Laitinen, s. 541

[19] Wallechinsky, s. 74

[aoa238-20] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 238

[21] Wallechinsky, s. 88

[22] Wallechinsky, s. 94

[kluge245-23] Kluge, s. 245

[24] Kluge, s. 246

[kluge247-25] Kluge, s. 247

[26] Wallechinsky, s. 114

[walle122-27] Wallechinsky, s. 122

[28] Kluge, s. 248

[29] Kluge, s. 387

[syto554-30] Laitinen, s. 554

[31] Kluge, s. 249

[32] Wallechinsky, s. 139

[33] Kluge, s. 249–250

[34] Kluge, s. 252

[aoa239-35] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Arponen, s. 239

[36] Wallechinsky, s. 143

[37] Laitinen, s. 556

[38] Wallechinsky, s. 149

[39] Laitinen, s. 557

[40] Wallechinsky, s. 152

[41] Laitinen, s. 558

[42] Kluge, s. 253, 255

[43] Wallechinsky, s. 153

[44] Laitinen, s. 560

[45] Wallechinsky, s. 155

[46] Kluge s. 254–255

[47] Kluge, s. 255

[kluge257-48] Kluge, s. 257

[kluge256-49] Kluge, s. 256

[50] Wallechinsky, s. 166

[51] Laitinen, s. 565

[52] Kluge, s. 255, 257

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]

[30]

[31]

[32]

[33]

[34]

[35]

[36]

[37]

[38]

[39]

[40]

[41]

[42]

[43]

[44]

[45]

[46]

[47]

[48]

[49]

[50]

[51]

[52]