vanhentua

Suomi

Verbi

vanhentua (52-J) (taivutus[luo])

1. tulla vanh(emm)aksi

   Oletpa sinä vanhentunut sitten viime näkemän!

2. mennä umpeen tietyn ajan kulumisen vuoksi

   Sopimus vanhentui aikoja sitten.

   Luottokorttini vanhentuu elokuussa.

   Maksuhäiriömerkintä poistuu, kun velka vanhentuu.

3. (oikeustiede) syyteoikeuden meneminen umpeen, rangaistukseen tuomitsemisen esto tietyn ajan kuluessa umpeen tai rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden meneminen umpeen

   Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhenˌt̪uɑˣ/
• tavutus: van‧hen‧tu‧a

Käännökset

1. tulla vanhaksi

englanti: To become old, to grow old, to age espanja: envejecer ranska: vieillir

saksa: altern unkari: megöregedik venäjä: постареть

2. mennä umpeen

saksa: veralten

venäjä: стареть

3. rikoksesta

hollanti: verjaren

Liittyvät sanat

• olla ummessa
• vanheta

Johdokset

• substantiivit: vanhentuminen

Aiheesta muualla

• vanhentua Kielitoimiston sanakirjassa