vety
Suomi
muokkaaAlkuaineet | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
vety → helium | ||||||
H → He | ||||||
|
Substantiivi
muokkaa- kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H
- lappeenrantalainen ruokaerikoisuus, lihapiirakka, jossa välissä keitto- tai savukinkkua ja kananmunaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋet̪y/
- tavutus: ve‧ty
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vety | vedyt |
genetiivi | vedyn | vetyjen |
partitiivi | vetyä | vetyjä |
akkusatiivi | vety; vedyn |
vedyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vedyssä | vedyissä |
elatiivi | vedystä | vedyistä |
illatiivi | vetyyn | vetyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vedyllä | vedyillä |
ablatiivi | vedyltä | vedyiltä |
allatiivi | vedylle | vedyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vetynä | vetyinä |
translatiivi | vedyksi | vedyiksi |
abessiivi | vedyttä | vedyittä |
instruktiivi | – | vedyin |
komitatiivi | – | vetyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vedy- | |
vahva vartalo | vety- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSana on muodostettu ruotsin väte sekä suomen vesi (vete-) -sanan pohjalta. Myös monissa muissa kielissä vety-sana on johdettu vesi-sanasta (vrt. saksan Wasserstoff, venäjän водород ja viron vesinik). Sanaa on tiettävästi käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1851 Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomissa.[1]
Käännökset
muokkaa1. kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiilivety, kloorivety, raskasvety, rikkivety, syaanivety, syaanivetyhappo, vetyatomi, vetyauto, vetykaasu, vetykarbonaatti, vetyklorid, vetykloridihappo, vetybromidihappo, vetyperoksidi, vetypommi, vetysidos, vetysuperoksidi, vetytalous, vety-yhdiste
Aiheesta muualla
muokkaaVerbi
muokkaavety
Viitteet
muokkaa- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF).