Lähdekoodi sivulle Groznyin taistelu (1994–1995)

== Tausta ==
[[Tiedosto:Evstafiev-chechnya-iternal-praying.jpg|thumb|vasen|Tšetšeenitaistelijat rukoilevat tulen äärellä presidentinpalatsin edessä Groznyissa joulukuussa 1994.]]
[[Tiedosto:Evstafiev-checnnya-soldier-fire.jpg|thumb|vasen|Tšetšeenitaistelija Groznyin taisteluiden aikaan.]]
Venäläiset olettivat sodan ratkeavan nopeasti pääkaupungin valtauksen myötä. Kaupunkiin tuli edetä nopeasti, vallata sen tärkeimmät kohteet ja puhdistaa sitten muu kaupunki vihollisen taistelijoista. Nopean etenemisen tarkoituksena oli estää puolustajia valmistelemasta asemiaan. Nopeudessa tyrittiin, kun kaikki joukot jäivät aikatauluistaan jälkeen.<ref name="osprey">{{Kirjaviite | Tekijä = Mark Galeotti | Nimeke = Russia’s Wars in Chechnya 1994–2009 | Vuosi = 2014 | Sivu = 23-27, 35–38, 48 | Julkaisija = Osprey Publishing | Isbn = 978-1-78200-278-9 | Kieli = {{en}} }}</ref> Venäläiset olivat ajautuneet huomattaviin vaikeuksiin esimerkiksi heitä vastustavan siviiliväestön kanssa jo edetessään kohti kaupunkia. Taistelutahto oli alhainen, ja tietyt yksiköt olivat jopa kapinan partaalla.<ref name="anatol" />

Venäläisjoukot käsittivät tavallisia [[Venäjän asevoimat|Venäjän asevoimien]] yksiköitä, mutta myös [[Venäjän sisäministeriö]]n (MVD), [[Venäjän hätätilaministeriö|hätätilaministeriön]] ja [[FSB]]:n joukkoja. MVD suorittaisi kaupungin ympäristön maaseudun sulkemisen ja itse hyökkäykseen osallistuivat asevoimien joukot. Venäläisten suunnitelman mukaan 81. ja 255. motorisoitu kivääridivisioona hyökkäisivät pohjoisesta kenraaliluutnantti [[Konstantin Pulikovski]] komennossa. Niiden tukena oli 131. itsenäinen motorisoitu kivääriprikaati ja 8. motorisoitu kiväärirykmentti. Lännestä kaupunkiin eteni kenraalimajuri [[Ivan Babitšev]]in 19. motorisoitu kivääridivisioona, jonka tavoitteena oli rautatieasema ja presidentinpalatsi. Idästä eteni kenraalimajuri [[Nikolai Staskov]]in 129. motorisoitu kivääridivisioona ja 98. maahanlaskudivisioonan pataljoona. Niiden tavoitteena oli Lenin-aukio ja [[Sunzha]]joen sillat. Koillisesta eteni kenraaliluutnantti [[Lev Rokhlin]]in 255. ja 33. motorisoitu kiväärirykmentti ja 74. itsenäinen motorisoitu kiväärirykmentti, jonka tavoite oli keskussairaala. 7. ja 106. maahanlaskudivisioonan yksiköt suojaisivat Leninin ja Šeripovin öljynjalostamoa ja kemikaalitehdasta vihollisen tulelta. Venäläisjoukot liikkuivat kuorma-autoilla, [[BMP-2]] -rynnäkköpanssarivaunuin, sekä [[BTR-70]] ja [[BTR-80]] -panssariajoneuvoin. Käytetyt panssarivaunut olivat mallia [[T-72]] ja [[T-80]].<ref name="osprey" />

Puolustajia oli suurimmillaan ehkä noin 9&nbsp;000 ja heidän johdossaan oli [[Aslan Maskhadov]]. Puolustajat olivat järjestäytyneet kolmeksi puolustuskehäksi ja kaupungin keskustan rakennukset oli linnoitettu hiekkasäkein ja ampuma-asemin. Tšetšeenien harvat [[panssarivaunu]]t ja tykit oli keskitetty leveiden teiden puolustukseen, joiden kautta venäläisten panssaroitujen yksiköiden oletettiin etenevän. Puolustusasemia oli myös tietyillä pullonkaulapaikoilla, kuten Sunzhajoen ylittävillä silloilla ja Minutkan aukiolla keskustan eteläpuolella. Tšetšeenien aseistus koostui pääosin käsiaseista, kuten [[AK-74]], [[RPG-7]] ja [[RPG-18]]. Heillä oli myös muutamia T-72 -panssarivaunuja.<ref name="osprey" />