Lähdekoodi sivulle Klassismin musiikki

{{Tämä artikkeli| käsittelee klassismin ajan musiikkia. Yleisesti taidemusiikkia (niin sanottua klassista musiikkia) käsittelee artikkeli [[taidemusiikki]].}}
{{suositeltu}}
{{Taidemusiikin aikakaudet}}
'''Klassismi''' on [[taidemusiikki|länsimaisen taidemusiikin]] tyylikausi, joka sijoittuu noin vuosiin 1750–1820. Klassismin musiikille ovat tyypillisiä laulavat, jaksottuvat [[melodia]]t, joita säestetään kevyillä [[harmonia (musiikki)|harmonioilla]]. Klassismin aikana sävellysmuodoista saivat nykyisen muotonsa muun muassa [[sonaatti]], [[sinfonia]] ja [[jousikvartetto]]. Barokin aikana syntyneen [[ooppera]]n suosio jatkui, mutta aikaisemman mahtipontisen ja jäykän ''[[opera seria]]n'' rinnalle kehittyi keveämpiä ja koomisempia oopperan lajeja kuten ''[[opera buffa]]''.

Klassismin loppupuolella musiikkielämän keskus siirtyi [[Wien]]iin, jossa ainakin uransa loppupuolella asuivat kaikki kolme merkittävintä aikakauden säveltäjää: [[Joseph Haydn]], [[Wolfgang Amadeus Mozart]] ja [[Ludwig van Beethoven]]. Tämän vuoksi aikakautta nimitetään usein myös '''wieniläisklassismiksi'''.<ref name="muhi">{{Verkkoviite | Tekijä= Murtomäki, Veijo | Nimeke=(Täys)klassismi | Ajankohta= | Osoite=http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/klas_klassismi3?s | Julkaisija=Muhi | Luettu= 3.8.2007| Kieli= }}</ref><ref name="klassismi">{{Verkkoviite | Tekijä=Murtomäki, Veijo | Nimeke=Klassismin käsitteestä, ilmaisusta ja taustavoimista | Ajankohta= | Osoite=http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/klas_klassismi1?s | Julkaisija=Muhi | Luettu= 3.8.2007| Kieli= }}</ref>

Termillä ''klassinen musiikki'' tarkoitetaan usein koko länsimaisen taidemusiikin perinnettä. Tämä johtuu [[romantiikan musiikki|romantiikan]] aikana syntyneestä ajatuksesta taidemusiikin keskeisten historiallisten teosten kaanonista (taidemusiikin "klassikoista"), jotka aluksi koostuivat pääasiassa keskeisten klassismin ajan säveltäjien teoksista.<ref>Grout et al., s. 480–481</ref><ref>{{Verkkoviite| Tekijä= | Nimeke= Taidemusiikki| Ajankohta= | Osoite= http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=taidemusiikki| Julkaisija= Musiikin asiasanasto (MUSA)| Luettu= 3.8.2007| Kieli= | arkisto= https://web.archive.org/web/20060219183922/http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=taidemusiikki| arkistoitu= 19.2.2006}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Klassismi | Ajankohta= | Osoite=http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=klassismi | Julkaisija=Musiikin asiasanasto (MUSA) | Luettu=3.8.2007 | Kieli= | arkisto=https://web.archive.org/web/20051231003125/http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=klassismi | arkistoitu=31.12.2005 }}</ref><ref name="klassismi"/>

== Klassismin ajan yhteiskunta ja taide ==

[[Kuva:Declaration independence.jpg|thumb|250px|Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoitus. [[John Trumbull]]in maalaus.]]

Klassismin ajan Eurooppaa hallitsivat suuret keskitetysti johdetut valtiot. Läntisen Euroopan keskeisiä valtioita olivat [[Ranska]] ja [[Englanti]]. Itä-Euroopassa johtavasta asemasta kilpailivat [[Preussi]]n, [[Itävalta-Unkari]]n ja [[Venäjä]]n yksinvaltaiset monarkiat. Maatalouden kehittyminen johti Euroopan väkiluvun voimakkaaseen kasvuun. Kaupan ja teollisuuden lisääntyminen vahvisti varakkaan [[porvaristo|porvarissäädyn]] yhteiskunnallista asemaa, ja niin [[Keskiaika|keskiajalta]] jatkunut valtakamppailu [[aristokratia]]n ja porvarissäädyn välillä alkoi kallistua porvarissäädyn puolelle. Euroopan suurkaupungit ja hovit olivat hyvin kosmopoliittisia. Monet monarkit olivat ulkomaalaisia: esimerkiksi Englannin, [[Ruotsi]]n ja [[Puola]]n kuninkaat sekä Venäjän keisarinna [[Katariina Suuri]] olivat [[saksa]]laissyntyisiä. Ranskaa käytettiin hovien kielenä niin Venäjällä kuin Preussissakin. Tiedemiehet ja taiteilijat matkustivat laajalti ja toimivat eri hoveissa. Aikansa merkittävin [[libretto|oopperalibretisti]], [[italia]]lainen [[Pietro Metastasio]], työskenteli keisarin hovissa [[Wien]]issä.<ref>Grout et al., s. 472–473</ref>

Ajan merkittävin filosofinen koulukunta oli [[valistus]], jonka juuret olivat edellisvuosisadan tieteen edistysaskelissa. Yleisesti ajateltiin, että yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia voitaisiin ratkaista ilmiöiden tarkalla havainnoinnilla ja kokemuspohjaisella järkeilyllä samalla tavoin kuin luonnontieteellisiä ongelmiakin. Valistuksen ajan merkittävimpiä filosofeja olivat [[Voltaire]] ja [[Jean-Jacques Rousseau]], jotka aikansa yhteiskunnan räikeiden sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien takia kehittivät [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksien]] käsitteen. Heidän vapauskäsityksensä johti välillisesti [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suureen vallankumoukseen]], ja monet heidän yhteiskunnallisista ajatuksistaan sisältyvät [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|itsenäisyysjulistukseen]], perustuslakiin ja ''Bill of Rights'':iin.<ref>Grout et al., s. 473–474</ref>

1700-luvun Euroopan kosmopoliittisuus ilmeni ajan musiikista. [[Johann Joachim Quantz]] esitti vuonna [[1752]], että ihanteellinen musiikki yhdistäisi kaikkien kansallisten perinteiden parhaat puolet. Quantzin näkemys sai osakseen niin suurta suosiota, että erään ranskalaisen musiikkikriitikon mukaan jo vuoteen [[1785]] mennessä oli olemassa enää "vain yksi, koko Euroopan musiikki". Musiikkia luotiin edelleen pääasiassa hoveissa ja kirkon piirissä, mutta uudenlaiset julkiset konsertit toivat muusikoille mahdollisuuden luoda uraa myös näiden instituutioiden ulkopuolella. Musiikin harrastaminen oli levinnyt suuresti kasvaneessa keskiluokassa, mikä loi kysyntää laajalle musiikin kustannustoiminnalle. Säveltäjät hankkivat usein lisätuloja säveltämällä ja julkaisemalla teoksia amatöörien esitettäväksi. Musiikkielämän yleisen vilkastumisen myötä myös musiikkia käsitteleviä lehtiä alkoi ilmestyä ja mielenkiinto musiikin historiaa kohtaan lisääntyi.<ref>Grout et al., s. 474–478</ref>

== Klassismin musiikin yleisiä piirteitä ==

1700-luvulla käsitys ihmisen tunteista muuttui, kun barokin ajan [[affekti (musiikki)|affekti]]opista luovuttiin. Uuden näkemyksen mukaan tunteet olivat jatkuvasti muuttuvia ja joskus jopa ristiriitaisia reaktioita yksilön ympäristöön ja ajatuksiin. Tämä mahdollisti myös ristiriitaisten tunteiden esittämisen yhden teoksen osan tai jopa teeman sisällä.<ref name="grout481">Grout et al., s. 481–485</ref>

Klassismin musiikissa keskityttiin aikaisempaa enemmän melodioihin. Melodiaa käsiteltiin tavallisesti [[periodi (musiikki)|periodeina]]: teoksen melodinen aines jakautui pienempiin jaksoihin, ja näiden lyhyiden jaksojen välisistä suhteista muodostui koko teoksen rakenne. Pienimmät musiikilliset ajatukset esitettiin yleensä kahden tai neljän tahdin mittaisissa jaksoissa. Kahdesta tai useammasta jaksosta muodostui periodi, joka päättyi [[Kadenssi (musiikki)|kadenssi]]in, ja koko teos tai teoksen osa koostui kahdesta tai useammasta peräkkäin esitetystä periodista. Jaksojen ja osien ajatus oli lainattu [[retoriikka|retoriikasta]]. [[Heinrich Christoph Koch]] vertasi teoksessaan ''Versuch einer Anleitung zur Composition'' musiikillisen fraasin osia lauseen [[subjekti]]in ja [[Predikaatti (lauseenjäsen)|predikaattiin]] ja totesi, että jaksoista ja osista koostuva musiikin rakenne on välttämätön, jotta melodia saataisiin ymmärrettäväksi ja tunteisiin vetoavaksi, samalla tavalla kuin lauseet ja virkkeet tekevät puheen ymmärrettäväksi. Teosten [[harmonia (musiikki)|harmonia]] rakennettiin tukemaan teoksen rakennetta. Eri osien väliset kadenssit oli organisoitu niin, että heikoimmat sijoittuivat jaksojen ja vahvimmat periodien, osien ja teosten loppuun. Sointukulut oli myös hierarkisoitu. Sointukulku I–V–I toistui yleensä sekä pienessä mittakaavassa jaksojen sisällä että myös suuremmassa mittakaavassa.<ref name="grout481"/>

[[Kuva:Mozart Sonate KV 331 - Variation 6, bars 13 - 15.png|thumb|300px|Albertin basso [[Wolfgang Amadeus Mozart]]in sonaatin KV 331 6. muunnelmassa.]]
{{ääninäytelaatikko
| tiedosto = Mozart Sonate KV 331 - Variation 6, bars 13 - 15.mid
| nimi = Esimerkki Albertin bassosta
| kuvaus = Mozartin sonaatista KV 331 ([[MIDI]]-tiedostosta).
}}

Koska teosten harmonia toimi melodian tukena ja korostajana eikä enää ajanut teosta eteenpäin, soinnut vaihtuivat sävellyksissä hitaammin kuin aikaisemmin. Säveltäjät pyrkivät kompensoimaan hitaampaa harmonista rytmiä käyttämällä sointujen kuviointia tai muita rytmisiä keinoja. Erityisesti kosketinsoitinmusiikissa yleinen tehokeino oli niin sanottu [[Albertin basso]]. Se on nimetty italialaisen säveltäjän [[Domenico Alberti]]n mukaan, joka käytti tehokeinoa usein. Albertin bassossa sointu hajotetaan lyhytkestoisten yksittäisten nuottien toistuvaksi kuvioksi, joka luo teokselle melodiaa korostavan erityisen sointutaustan.<ref name="grout481"/>

Klassismin aikana säveltäjät suosivat [[duuri]]sävellajeja. Barokin aikana [[Antonio Vivaldi]]n konsertoista yli neljännes oli [[molli]]sävellajissa ja [[Johann Sebastian Bach]]in konsertoista noin puolet, mutta klassismin ajan säveltäjien, kuten [[Johann Christian Bach]]in, [[Joseph Haydn]]in tai Mozartin, teoksissa mollisävellajien osuus on alle kymmenesosa. Duuria pidettiin mollia luonnollisempana ja miellyttävämpänä. Lisäksi keskittyminen duureihin mahdollisti läheisten mollisävellajien käyttämisen kontrastina teoksen sisällä. Klassismin musiikille tyypilliseksi muodoksi muodostui teoksen sisäinen liike alun duurisävellajista ja pääteemasta runsaan [[modulaatio|moduloinnin]] ja teeman kehittelyn sävyttämään mollisävellajiin sekä lopuksi takaisin alun sävellajiin. Musiikki ikään kuin esitti tarinan, jossa alun tasaisesta onnellisuudesta kuljettiin vaikeuksien kautta voittoon – takaisin alun onnen tilaan.<ref name="grout481"/>

=== Sonaattimuoto ===

Klassismin ajalle tultaessa monet barokkimusiikin muodot jäivät pois muodista. Säveltäjien lakattua säveltämästä [[preludi|preludeja]], [[toccata|toccatoja]], [[fuuga|fuugia]] ja [[sarja (musiikki)|tanssisarjoja]] vallitsevaksi kosketinsoitinmusiikin muodoksi nousi kolmi- tai neliosainen [[sonaatti]]. Sonaatin kaltaisia moniosaisia teoksia sävellettiin myös erilaisille kamarimusiikkikokoonpanoille. Niitä nimitettiin sonaateiksi, jos ne oli sävelletty vain kosketin- ja soolosoittimelle; muissa tapauksissa ne nimettiin esittäjien lukumäärän mukaan, esimerkiksi duetto, trio, kvartetto ja niin edelleen.<ref name="grout510">Grout et al., s. 510–515</ref>

Sonaatin, kamarimusiikkiteoksen ja [[sinfonia]]n ensimmäisen osan tavanomaista muotoa nimitetään [[sonaattimuoto|sonaattimuodoksi]]. 1800-luvulta eteenpäin tämä muoto on hahmotettu yleensä kolmiosaisena ''teema–kehittely–teeman kertaus''-rakenteena, mutta 1700-luvulla se nähtiin kaksiosaisena rakenteena, joka perustui periodien ja harmonian rakenteisiin. Heinrich Christoph Koch esittelee sonaattimuodon teoksessaan ''Versuch einer Anleitung zur Composition'' perustuen aikaisemmin määrittelemiinsä melodian jaksoihin ja periodeihin siten, että ensimmäisessä osassa on yksi periodi ja jälkimmäisessä kaksi. Ensimmäisessä osassa siirrytään harmonisesti toonikasta dominanttiin ja jälkimmäisessä osassa palataan takaisin toonikaan.<ref name="grout510"/>

=== Soittimet ja soitinyhtyeet===

[[Kuva:Drawing of a fortepiano.jpg|thumb|250px|Piirros fortepianosta.]]

Vaikka [[cembalo]]ita ja [[Klavikordi|klavikordeja]] valmistettiin 1800-luvun alkuun asti, molemmat alkoivat 1700-luvun jälkipuolella korvaantua [[fortepiano]]lla ([[Italian kieli|ital.]] ''lujaa–hiljaa''), jonka keksi vuonna [[1700]] [[Venetsia]]ssa [[Bartolomeo Cristofori]]. Fortepiano mahdollisti äänenvoimakkuuden säätämisen koskettimen painamisen voimakkuutta muuttamalla ja siten myös crescendojen ja diminuendojen tuottamisen. 1700-luvun pianoissa oli kevyempi koneisto kuin moderneissa [[piano]]issa, ja niiden vasarat oli usein päällystetty nahalla. Siksi niiden ääni oli pehmeämpi sävyltään ja vaihtelevampi eri korkeuksilla kuin nykyaikaisen pianon ääni.<ref name="grout506">Grout et al., s. 506–510</ref>

Musiikkia sävellettiin monille erilaisille kokoonpanoille, mutta yleinen muoto oli soolosoittimen ja harmoniasoittimen, kuten viulun, sellon tai huilun sekä pianon, harpun tai kitaran yhdistelmä. Kun jälkimmäinen soitti [[basso continuo]]ta, se toimi soolosoittimen säestyksenä, mutta silloin, kun sen osa oli kokonaan kirjoitettu auki nuotteihin, se tavallisesti otti johtoäänen roolin soolosoittimen toimiessa säestävänä elementtinä. Harmoniasoittimen solistisille osuuksille oli käytännön syy. Porvariperheissä niitä soittivat tavallisesti naiset, joilla oli enemmän aikaa harjoitella ja joiden koulutuksessa musiikkia ja taiteita pidettiin tärkeinä. Melodiasoittimia puolestaan soittivat yleensä miehet, joille perheen ulkopuolisten tehtävien ja velvollisuuksien vuoksi jäi vähemmän aikaa musiikillisille harrastuksille. Näin naisille, jotka olivat usein teknisesti taitavampia, haluttiin myös tarjota haastavia osuuksia soitettavaksi. Basso continuon jäädessä pois käytöstä 1700-luvun viimeisen neljänneksen aikana alettiin myös kosketinsoittimen stemma kirjoittaa kokonaan auki nuotteihin.<ref name="grout506"/>

Yleinen kamarimusiikin muoto oli myös [[jousikvartetto]] kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle. Ensimmäinen viulu toimi yleensä päämelodiasoittimena, mutta kvartettoja sävellettiin myös ''concertante''-tyyliin, jolloin kaikkien soittimien osat olivat keskenään tasavertaisia. Vaikka kamarimusiikkiteoksia esitettiin satunnaisesti konserteissa, ne oli yleensä tarkoitettu amatöörimuusikoille kotona soitettaviksi.<ref name="grout506"/>

[[Klarinetti]] keksittiin vuoden 1710 tienoilla, ja vuosisadan loppupuolella se oli vakiinnuttanut paikkansa [[oboe]]n, [[fagotti|fagotin]] ja [[huilu]]n rinnalla puupuhaltimien vakiokokoonpanossa. [[Poikkihuilu]] syrjäytti suosiossaan [[nokkahuilu]]n, joka jäi pääasiassa harrastelijoiden soittimeksi. Vielä tuolloin kaikki puupuhaltimet valmistettiin tavallisesti puusta. Orkesterien koko oli 1700-luvulla paljon pienempi kuin nykyisessä sinfoniaorkesterissa. [[Joseph Haydn]]in orkesterissa oli yleensä noin 25 soittajaa. Vuosisadan viimeisellä neljänneksellä basso continuo -ryhmästä luovuttiin, ja orkesterin johtamisen vastuu siirtyi cembalistilta ensiviulujen johtajalle eli [[konserttimestari]]lle.<ref name="grout506"/>

== Sävellysmuodot ==
=== Ooppera ===
{{Pääartikkeli|[[Oopperan historia#Klassismin ooppera|Klassismin ooppera]]}}

[[Kuva:Pergolesi.jpg|thumb|250px|Giovanni Battista Pergolesi]]

Monet klassismin ajan musiikin keskeisistä piirteistä kehittyivät aluksi italialaisen koomisen oopperan piirissä 1720- ja 1730-luvuilla, koska koominen ooppera oli vähemmässä määrin perinteen ja etiketin säätelemää kuin vakava ooppera, ''[[opera seria]]''. Italiassa syntyi monia oopperan tyylisuuntia kuten ''dramma giocoso'', ''dramma comico'' ja ''[[opera buffa]]'', joista viimeinen on vakiintunut koko aikakauden koomisen oopperan yleisnimitykseksi. ''Opera buffa'' on useasta näytöksestä koostuva koominen ooppera, jossa on tavallisesti yli kuusi lauluroolia. Muiden maiden koomisen oopperan perinteistä poiketen ''opera buffa'' roolihahmojen kaikki repliikit esitettiin laulaen. Monet roolihahmot ja juonenkäänteet on lainattu ''[[commedia dell'arte]]sta'', osittain improvisoidusta italialaisesta kansanteatterista. Oopperoiden dialogi esitettiin yleensä nopeatempoisena [[resitatiivi]]na, jota [[basso continuo]] -ryhmä tai vain [[cembalo]] kevyesti säesti. Opera buffan perinne kehittyi paljon 1700-luvun aikana ja vuosisadan puolivälin tienoilla. Libretot alkoivat käsitellä vakavampia ja sentimentaalisempia aiheita erityisesti libretisti [[Carlo Goldoni]]n vaikutuksesta. Myös musiikki kehittyi ja erityisesti näytösten loppuun alettiin säveltää yhtyekohtauksia eli ''ensembleja'', joissa oopperan hahmot tuotiin näyttämölle yksi kerrallaan draaman samalla jatkuessa. Yhtyekohtaus päättyi huippukohtaan, jossa kaikki hahmot lauloivat yhtä aikaa.<ref name="grout485-487">Grout et al., s. 485–487</ref><ref name="gout489-0">Grout et al., s. 489–490</ref><ref name="bacon143">Bacon, s. 143–152</ref>

Toinen keskeinen italialaisen koomisen oopperan tyylilaji oli ''[[intermezzo]]'', lyhyt ooppera, joka esitettiin kahdessa tai useammassa osassa ''opera serian'' tai näytelmän väliajalla. Koominen ''intermezzo'' toimi kontrastina vakavahenkiselle ja mahtipontiselle pääteokselle. Joskus intermezzoissa jopa parodioitiin sen ylilyöntejä. Tunnetuimpia intermezzoja on [[Giovanni Battista Pergolesi]]n ''[[La serva padrona]]'' (''Palvelija emäntänä'') vuodelta [[1733]].<ref name="grout487-489">Grout et al., s. 487–489</ref><ref name="gout489-0"/><ref name="bacon131">Bacon, s. 131–133</ref>

[[Kuva:Pietro Metastasio.jpg|thumb|250px|Pietro Metastasio]]

''Opera buffan'' piirissä kehittyneet muodot löysivät tiensä ennen pitkää myös vakavampaan ''opera seriaan'', jonka keskeisimpiä vaikuttajia oli libretisti [[Pietro Metastasio]]. Useat eri säveltäjät, muun muassa [[Christoph Willibald Gluck]]in ja Mozart, käyttivät Metastasion librettoja sävellyksissään satoja kertoja. Metastasion sankarillisissa oopperoissa esitetään usein konflikteja eri ihmisten intohimojen välillä, esimerkiksi rakkauden ja velvollisuudentunnon välisenä valintana. Oopperoissa on lähes poikkeuksetta kolme näytöstä, joissa resitatiivit ja aariat vuorottelevat. Resitatiivit kuljettavat juonta eteenpäin, ja aarioissa joku oopperan hahmoista kuvailee yksinpuheluna näytöksen tapahtumien herättämiä tunteitaan. Aariat olivat yleisesti ''da capo'' -muotoisia (eli ABA), mutta joissakin aarioissa kertausta saatettiin lyhentää jättämällä pois [[ritornello|alkuritornello]]. [[Johann Adolf Hasse]] oli vuosisadan puolivälin suosituimpia eurooppalaisia oopperasäveltäjiä, joka opiskeltuaan Italiassa omaksui italialaisen tyylin niin perinpohjaisesti, että hän sai italialaisilta lempinimen ''il caro Sassone'' (''rakas [[Saksit|saksi]]''). Suurin osa hänen yli kahdeksastakymmenestä oopperastaan on sävelletty Metastasion librettoihin.<ref name="grout490">Grout et al., s. 490–494</ref><ref name="gout489-0"/><ref>Bacon, s. 133–141</ref>

Romantiikan mukanaan tuomaa kansallisen musiikin perinnettä enteili klassismin aikana kansankielisen oopperan syntyminen monissa Euroopan maissa. Saksassa kehittyi oma [[saksan kieli|saksankielinen]] oopperalaji, ''[[Singspiel]]'' eli laulunäytelmä, jossa dialogi esitettiin puhumalla. ''Singspielien'' aiheet olivat tavallisesti koomisia. Englannissa puolestaan suosittu kansankielisen oopperan muoto oli [[Ballad opera]]. Siinä puhutun dialogin välissä oli lauluosuuksia, joiden melodiat oli usein lainattu kansanmusiikista ja -tansseista. Erityisen suosituksi nousi ''Beggar's Opera'' (''[[Kerjäläisooppera]]''), jonka luultavasti [[Johann Christoph Pepusch]] sovitti [[John Gay]]n librettoon.<ref name="grout494">Grout et al., s. 494–497</ref><ref>Bacon, s. 165–175</ref>

==== Oopperan uudistuminen ====

[[Kuva:Joseph Siffred Duplessis - Christoph Willibald Gluck - Google Art Project.jpg|thumb|250px|Christoph Willibald Gluck Joseph Siffred Duplessisin maalaamana vuonna [[1775]].]]

1700-luvun puolivälissä monet musiikkivaikuttajat alkoivat kritisoida ''opera seriaa'', jonka katsottiin kangistuneen kaavoihin ja etääntyneen kauaksi [[Jacopo Peri]]n oopperalle asettamista ihanteista. Vuonna [[1755]] [[Francesco Algarotti]] (1712–1764) julkaisi kirjoituksen ''Soggia sopra l'opera in musica'' (''Essee oopperasta''), jossa hän totesi että "musiikki on rapistunut entisestä arvokkuudestaan ... mikä johtuu pahanlaatuisesta intohimosta kaikkea uutta kohtaan". Algarottista alkaneessa oopperan uudistusliikkeessä vaikutti monia libretistejä, säveltäjiä ja mesenaatteja, mutta liikkeen keulahahmoksi on musiikin historiassa noussut [[Christoph Willibald Gluck]], jonka ''[[Orfeo ed Euridice]]'' ja ''[[Alceste]]'' olivat ensimmäiset uusien ihanteiden mukaisesti sävelletyt oopperat. Gluck pyrki palauttamaan musiikin tukemaan draamaa. Saavuttaakseen tämän hän luopui ''da capo'' -aariamuodosta ja poisti aarioista esiintyjien laulutaitoja esittelevät laajat [[koloratuuri]]t. Hän pyrki myös liittämään oopperan alkusoiton tiiviimmin osaksi oopperan draamakokonaisuutta sekä lieventämään aarian ja resitatiivin eroa. Gluckin uudistukset eivät juurtuneet oopperamaailmaan välittömästi, mutta oopperan muotokieli ja librettojen rakenne alkoivat hitaasti muuttua, vaikka vanhan perinteen mukaisia ''opera serioita'' sävellettiin vielä 1800-luvun alkupuolellakin.<ref name="grout497">Grout et al., s. 497–500</ref><ref>Bacon, s. 177–198</ref>

==== Myöhäisklassismin oopperat ====

Haydn sävelsi Esterházassa ainakin viisitoista oopperaa, joita kuitenkin esitetään nykyisin vain harvoin. Oopperat olivat pääasiassa koomisia. Kolmesta vakavasta oopperasta tunnetuin oli ''Armida'' ([[1784]]), jonka säestetyt resitatiivit ja suurelliset aariat ovat vaikuttavia.<ref name="grout543">Grout et al., s. 543–544</ref><ref>Bacon, s. 201–204</ref>

[[Kuva:Papageno.jpg|thumb|150px|left|Emanuel Schikaneder laulamassa ensi kertaa Papagenon roolia [[Taikahuilu]]-oopperassa]]

Useamman nuoruuden oopperan jälkeen Mozart saavutti suurmenestyksen vuonna [[1782]] ensiesitetyllä oopperallaan ''[[Ryöstö Seraljista]]'' (''Die Entführung aus dem Serail''), jonka on katsottu nostaneen saksalaisen [[Singspiel]]in vakavasti otettavaksi taiteeksi. Oopperan aiheena oli romanttis-koominen pelastustarina, joka sijoittui [[turkki]]laiseen [[haaremi]]in. Turkkilaiseksotiikka oli Mozartin aikana suosittua. Mozart kuitenkin rikkoi aikansa konventioita kuvaamalla turkkilaisia inhimillisinä ja kokonaisvaltaisina ihmisinä sen sijaan, että olisi esittänyt heidät karikatyyreinä, mikä oli tuohon aikaan tavallista.<ref name="grout560">Grout et al., s. 560–561</ref><ref name="bacon204">Bacon, s. 204–224</ref>

Tämän jälkeen Mozart sävelsi kolme koomista italialaista [[opera buffa]]a: [[Figaron häät]] ([[1786]]), [[Don Giovanni]]n ([[1787]]) ja [[Così fan tutte]]n ([[1790]]). Näiden oopperoiden libretot olivat [[Lorenzo da Ponte]]n käsialaa. Da Ponten librettojen syvälliset henkilöhahmot ja Mozartin psykologinen silmä nostavat nämä tavanomaisten opera buffaa vakavammaksi taiteeksi. Viimeisenä elinvuotenaan Mozart sävelsi vielä kaksi oopperaa, ''La clemenza di Titon'' (''Tituksen lempeys'') ja ''[[Taikahuilu]]n'' (''Zauberflöte''). Taikahuilu on ''Singspiel'', jossa dialogi käydään resitatiivin sijaan puhumalla ja osa henkilöhahmoista ja tapahtumista on lajilleen tyypillisesti koomisia. Teos on kuitenkin täynnä symboliikkaa ja musiikillisesti niin rikas ja syvällinen, että sitä on pidetty ensimmäisenä suurena saksalaisena oopperana. Teoksen symboliikassa ja tunnelmassa on paljon yhteyksiä [[Vapaamuurarit|vapaamuurariliikkeeseen]], johon Mozart kuului.<ref name="grout560"/><ref name="bacon204"/>

Viimeiseksi suureksi oopperateokseksi klassismin aikana jäi Ludwig van Beethovenin [[Fidelio]], joka oli säveltäjän niin sanotun "välikauden" keskeisimpiä teoksia. Siinä, kuten muissakin tämän kauden teoksissaan Beethoven korosti sankaruuden merkitystä ja se sai vaikutteita Euroopan aikakauden poliittista vapautta ajaneista liikkeistä.<ref name="grout582">Grout et al.,s. 582–583</ref><ref name="bacon269">Bacon, s. 269–272</ref>

=== Sinfonia ===
{{Pääartikkeli|[[Sinfonia]]}}

[[Kuva:Johann Stamitz.jpg|thumb|250px|Johann Stamitz]]

Merkittävin [[orkesteri]]musiikin muoto 1700-luvun puolestavälistä eteenpäin oli [[sinfonia]], kolmi- tai neliosainen orkesteriteos. Sinfonia syntyi 1730-luvulla Italiassa ja levisi nopeasti kaikkialle Eurooppaan. Sinfonian useista kantamuodoista keskeisimpiä olivat myös sinfonioiksi kutsutut italialaisen oopperan alkusoitot, [[Giuseppe Torelli]]n ja muiden säveltäjien orkesterikonsertot sekä ''sonata de chiesa'' eli kirkkosonaatti. Nämä teokset noudattivat usein nopea–hidas–nopea –rakennetta.<ref name="grout519">Grout et al., s. 519–521</ref>

Ensimmäiset sinfoniat sävellettiin [[Milano]]ssa, Pohjois-Italiassa. Kuuluisin milanolaisista sinfoniasäveltäjistä oli [[Giovanni Battista Sammartini]] (n. 1700–1775), jonka sinfoniat oli yleensä sävelletty jousisoittimille neliäänisesti. Teokset ovat kolmiosaisia ja noudattavat nopea–hidas–nopea-rakennetta. Ensimmäinen osa on Kochin mallin (katso [[#Sonaattimuoto|Sonaattimuoto]]) mukaisesti sonaattimuotoinen. Osat ovat kohtalaisen lyhyitä ja koko teoksen esittämiseen kuluu noin kymmenen minuuttia.<ref name="grout519"/><ref name="sinf">{{Verkkoviite | Tekijä=Murtomäki, Veijo | Nimeke=Klassisen sinfonian uudet kasvot | Ajankohta= | Osoite=http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/lehti_klas_klassismi?s | Julkaisija=Muhi | Luettu=3.8.2007 | Kieli= }}</ref>

[[Jan Stamic]] ({{k-de|Johann Stamitz}}) ([[1717]]–[[1757]]) toimi [[Mannheim]]in vaaliruhtinaan hovissa hovisäveltäjänä ja orkesterinjohtajana. Mannheimin orkesteri oli kansainvälisesti kuuluisa kurinalaisuudestaan ja korkeasta teknisestä tasostaan. Säveltäjä [[Charles Burney]] nimittikin sitä "kenraalien muodostamaksi armeijaksi". Stamic saattoi käyttää orkesterin korkeaa tasoa hyväkseen sävellyksissään. Hän käytti ensimmäisenä säveltäjänä säännöllisesti sinfonioissaan myöhemmin vakiintunutta neliosaista rakennetta. Neliosaisen sinfonian kolmas osa oli menuetti ja trio, ja viimeinen osa oli hyvin nopea, tempomerkintänä usein ''presto''. Stamicin sinfonioiden ensimmäiset osat noudattavat Kochin sonaattimuotoa, mutta siten että osat olivat huomattavasti pitempiä kuin aikaisemmin sävelletyissä sinfonioissa.<ref name="grout519"/><ref name="mannheim">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= The Mannheim School| Ajankohta= | Osoite=http://www.hoasm.org/XIIA/XIIAMannheimSchool.html | Julkaisija=HOASM | Luettu=3.8.2007 | Kieli= {{en}}}}</ref>

Jan Stamicin luoman perinteen jatkajiksi ilmaantui joukko muitakin säveltäjiä, muun muassa [[Karel Stamic]] ja [[Christian Cannabich]], joita musiikkihistoriassa on ryhdytty nimittämään [[Mannheimin koulukunta|Mannheimin koulukunnaksi]]. Mannheimin koulukunnan tyypillisiä musiikillisia piirteitä olivat [[puupuhaltimet|puupuhaltimien]] itsenäisempi osa orkestroinnissa ja kuuluisa koko orkesterin ''crescendo''. Mannheimin koulukunta vaikutti myös muihin säveltäjiin: Haydnin sinfonioissa on paljon vaikutteita koulukunnan musiikista ja Mozart ystävystyi Cannabichin kanssa vierailullaan Mannheimissa.<ref name="grout519"/><ref name="mannheim"/>

Joseph Haydnia kutsutaan usein "sinfonian isäksi", sillä hänen säveltämillään 104 sinfonialla oli merkittävä panos sinfonian kehitykseen. Haydnin sinfonioille on tyypillistä neliosainen rakenne, jossa ensimmäinen osa on nopea ja sonaattimuotoinen ja sisältää usein hitaan johdannon. Toinen osa on hidas, kolmas koostuu menuetista ja triosta ja viimeinen osa on usein sonaatti- tai rondomuotoinen nopea finaali. Kaikki osat ovat samassa sävellajissa lukuun ottamatta hidasta osaa, joka on jossain läheisessä sävellajissa, usein [[dominantti|dominantissa]] tai [[subdominantti|subdominantissa]].<ref name="grout538">Grout et al., s. 538–541</ref>

Haydnin alkukauden (vuodet 1761–1767) sinfoniat on sävelletty kreivi Morzinin ja Esterházyn hoveja varten. Niissä on paljon soolo-osia, jotta eri soittajat voisivat esitellä niillä taitojaan. Tämän kauden tunnetuimpia teoksia ovat sinfoniat nro. 6–8 lisänimiltään ''Le matin'' (Aamu), ''Le midi'' (Keskipäivä) ja ''Le soir'' (Ilta). Haydnin vuosina [[1768]]–[[1772]] säveltämässä musiikissa on havaittavissa kypsempi tyyli kuin alkukauden teoksissa. Sinfoniat ovat pitempiä sekä rytmisesti monimutkaisempia ja ne käyttävät enemmän [[kontrapunkti]]a.<ref name="grout538"/>

Vuodesta 1780 eteenpäin Haydn sävelsi yhä enemmän suoraan yleisölle myymällä sävellyksiään kustantamoille ja mesenaateille ympäri Eurooppaa. Vuosien [[1785]]–[[1786|86]] ''Pariisi-sinfoniat'' nro:t 82–87, jotka tilattiin Haydnilta Pariisista, olivat Haydnin siihenastisen uran suurimuotoisimmat. Haydnin suurimpana saavutuksena pidetään kahtatoista ''Lontoon sinfoniaa'', jotka valmistuivat Lontoossa [[Johann Peter Salomon]]in kutsuttua hänet sinne säveltäjä-kapellimestariksi. Lontoon sinfonioissa (nrot 93–104 vuosilta 1794–1795) Haydn käytti rohkeampia [[harmonia (musiikki)|harmonioita]], aikaisempaa intensiivisempiä rytmisiä kuvioita ja ennen kaikkea kekseliäämpiä melodisia ideoita. Myös orkesterin koko oli suurempi kuin aikaisemmin: siihen kuului nyt myös [[trumpetti|trumpetteja]] ja [[patarummut|patarumpuja]] sekä joissakin teoksissa myös [[klarinetti|klarinetteja]]. Sotilas-sinfoniassaan (nro 100) Haydn laajensi [[lyömäsoittimet|lyömäsoitinsektiota]] entisestään. Lontoon sinfonioista tunnetuin on nro 94, lisänimeltään ''Yllätys''. Sen hitaassa osassa on yllättävä painottomalle iskulle osuva ''fortissimo''-paukahdus, jonka tarkoituksena Haydnin omien sanojen mukaan oli saada ihmiset unohtamaan hänen entisen oppilaansa [[Ignaz Pleyel]]in kilpaileva konserttisarja.<ref name="grout538"/>

Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi viimeisten kymmenen elinvuotensa aikana vain kuusi sinfoniaa tuotettuaan niitä nuorempana lähes viisikymmentä. Varhaiset sinfoniat toimivat yleensä teatteriesitysten alkusoittoina ja konserttien lämmittelyteoksina, mutta esikuvansa Haydnin tavoin Mozart suhtautui viimeisiin sinfonioihinsa suuremmalla vakavuudella. Mozart sävelsi myöhäiskauden sinfoniansa usein jotain tiettyä tilaisuutta varten, esimerkiksi ''Haffner''-sinfonia, KV 385 ([[1782]]), esitettiin Mozartin lapsuudenystävän Sigmund Haffnerin aateloinnin kunniaksi. Arvellaan, että Mozartin sinfoniat ovat voineet toimia Haydnin Lontoo-sinfonioiden innoittajina. Eräs sinfonioiden vaikuttavimmista osista on ''[[Sinfonia nro 41 (Mozart)|Jupiter-sinfonian]]'' (nro 41, KV 551) finaali, jossa Mozart lainaa [[fuuga]]n esimerkkinä käytetyn teeman [[Johann Joseph Fux]]in ''Gradus ad Parnassum'' -kirjasta ja yhdistää sen kontrapunktisesti viiden muun teeman kanssa.<ref name="grout558">Grout et al., s. 558–560</ref>

=== Konsertto ja ''sinfonia concertante'' ===

{{Pääartikkeli|[[Sinfonia concertante]]}}

[[Kuva:Johann Christian Bach.jpeg|thumb|250px|Johann Christian Bach]]

Julkisten konserttien yleistyttyä 1770-luvun aikana syntyi [[Pariisi]]ssa uusi sävellysmuoto, jonka tarkoituksena oli tyydyttää yleisön kiinnostus sekä kauniiseen orkesterisointiin ja melodioihin että virtuoosisiin soolo-osuuksiin. ''Sinfonia concertante'' on konserttomainen teos, jossa on kaksi tai useampia soolosoittimia sekä tavanomainen orkesteri. Keskeinen melodinen aines on solisteilla. Sävellysmuoto antoi säveltäjävirtuooseille mahdollisuuden esitellä taitojaan julkisissa konserteissa uusien oppilaiden ja teosten paremman myynnin toivossa. 1770- ja 1780-luvuilla Pariisissa sävellettiin satoja ''sinfonia concertanteja'' ja pian muoto levisi muuallekin Eurooppaan. ''Sinfonia concertante'' jäi muodista 1830-luvulle tultaessa, kun virtuoosisuuden esittely sooloresitaaleissa tuli muotiin.<ref name="grout521">Grout et al., s. 521–522</ref>

{{Pääartikkeli|[[Konsertto]]}}

Vaikka sinfonian suosio kasvoi koko 1700-luvun ajan, konsertto säilytti asemansa säveltäjä-muusikoiden piirissä. He sävelsivät tavallisesti konserttoja, joiden solistina he itse toimivat. Ensimmäiset [[piano]]konsertot sävelsi J.S. Bachin nuorin poika [[Johann Christian Bach]], jota olivat opettaneet hänen isänsä ja vanhempi veljensä. Johann Christian muutti vuonna [[1762]] [[Lontoo]]seen, jossa hän toimi opettajana, säveltäjänä ja säveltämiensä konserttojen solistina. Johann Christian Bachin konsertot toimivat esikuvina nuorelle Mozartille, joka vieraili Lontoossa vuonna [[1764]].<ref name="grout521"/>

Konsertot olivat tavallisesti kolmiosaisia teoksia, joissa keskimmäistä hidasta osaa reunustivat nopeat osat. Hitaan osan ja viimeisen nopean osan rakenteet oli tavallisesti lainattu muista musiikkityyleistä, mutta teoksen ensimmäinen osa oli rakenteeltaan nimenomaan konsertoille ominainen. Siinä oli säilynyt osia barokin ajan konserttojen [[ritornello]]-muodosta, jossa orkesterin ritornellot vuorottelivat solististen osien kanssa. Kochin esityksen mukaisesti osassa oli kolme soolojaksoa, jotka vastasivat sonaattimuodon kolmea periodia. Soolo-osuuksien ympärillä on neljä orkesterijaksoa, joista ensimmäinen esittelee pääosan teoksen musiikillisista ideoista ja muut kolme ovat suhteellisen lyhyitä. Konserton ensimmäinen osa oli siis käytännössä sonaattimuodon ja ritornellomuodon yhdistelmä.<ref name="grout521"/>

Konsertoille oli tyypillistä, että solisti esitti usein improvisoidun säestyksettömän [[Kadenssi (musiikki)|kadenssi]]n ennen viimeistä orkesteriritornelloa. Nämä kadenssit kehittyivät oopperan piirissä syntyneestä tavasta lisätä [[Trilli (musiikki)|trillejä]] ja juoksutuksia varsinkin ennen ''da capo'' -aarian kertauksen alkamista. Kadenssi aloitettiin yleensä voimakkaalla kvarttisekstisoinnulla, ja solisti ilmoitti orkesterille kadenssin päättymisestä soittamalla ponnekkaan [[dominantti]]soinnun päälle pitkän trillin.<ref name="grout521"/>

Wolfgang Amadeus Mozartin pianokonsertoista keskeisimpiä ovat seitsemäntoista [[Wien]]issä sävellettyä konserttoa, vaikka jo Salzburgin aikana hän sävelsi monta konserttoa. Mozart esitti pianokonserttojaan konserteissa, joissa hän toimi itse [[impressaari]]na ja solistina. Konsertot muodostivat tärkeän osan säveltäjän tuloista. Jokainen Wienissä sävelletyistä pianokonsertoista on mestarillinen ja edustaa Mozartia parhaimmillaan. Konsertot noudattivat perinteistä nopea–hidas–nopea-rakennetta. Ensimmäisessä osassa käytetään samanlaista ritornello- ja sonaattimuodon yhdistelmää kuin J.C. Bachin konsertoissa. Mozart myös lisäsi usein pitkien soolo-osuuksien väliin lyhyitä osuuksia koko orkesterille, jotka toimivat ikään kuin ylimääräisinä ritornello-osina. Konserttojen toinen osa oli yleensä aariamainen ja sävelletty subdominanttisävellajiin, harvemmin dominanttisävellajiin tai rinnakkaiseen mollisävellajiin. Rakenteeltaan se oli tavallisesti sonaatti ilman kehittelyjaksoa tai joskus rondomuotoinen. Finaali oli tavanomaisesti virtuoosinen rondo tai sonaattirondo, jossa oli yksi tai useampi kadenssijakso.<ref name="grout556">Grout et al., s. 556–558</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Zaslaw, Neal & Cowdery, William | Nimeke=Mozart piano concertos — background and overview | Ajankohta= | Osoite=http://www.aam.co.uk/features/9803.htm | Julkaisija=Academy of Ancient Music | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070714212255/http://www.aam.co.uk/features/9803.htm | arkistoitu=14.7.2007 }}</ref>

=== Kamarimusiikki ===

[[Kuva:HaydnQuartetOpus33No2Mvt3M60-72.gif|thumb|Joseph Haydnin Opus 33:n toisen jousikvarteton kolmannen osan viimeiset tahdit]]

Haydnin lisänimi "jousikvarteton isä" on perustellumpi kuin vastaava nimitys "sinfonian isä". Vaikka Haydn ei ollut ensimmäinen jousikvartettojen säveltäjä, hän oli yksi ensimmäisistä ja lajin suurin mestari omana aikanaan. Toisin kuin sinfoniat, jousikvartetot oli tarkoitettu amatöörien esitettäväksi. Haydnin jousikvartetot puhuttelevatkin ennen kaikkea soittajia. Niitä kuvaillaan usein soittimien keskusteluksi: 1. viulu johtaa yleensä puhetta, mutta sello tai jokin väliäänistä saattaa kuljettaa melodiaa tai osallistua vuoropuheluun. Haydnin jousikvartettojen kehitys vastaa paljolti hänen sinfonioidensa kehitystä alku-uran kokeiluista myöhäiskauden mestarillisiin teoksiin. Haydnin jousikvartetoista tunnetuimmat lienevät opus 33:een kuuluvat kuusi erityisen nokkelaa, kepeää ja melodista kvartettoa. Kvartettojen menuetit, jotka on nimetty [[scherzo]]iksi (ital. ''vitsaillen''), pilailevat hovitanssin kustannuksella rikkomalla tanssin rytmikuvioita yllättävillä tauoilla. Opus 33:n muissakin osissa on paljon huumoria. Koska kvartettoja ei julkaistu [[partituuri]]na vaan jokainen soittaja näki vain oman [[stemma]]nsa, monet vitsit ymmärsi vasta esityksen yhteydessä. Useiden tarinoiden mukaan esiintyjät ovat purskahtaneet nauruun kesken esityksen musiikin yllättävien käänteiden vuoksi.<ref name>Grout et al., s. 541–543</ref><ref name="quartet">{{Verkkoviite | Tekijä= Sadie, Stanley | Nimeke= Musical Forms - String Quartet | Ajankohta=  | Osoite= http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/g_string_quartet.html | Julkaisija= Classical Music Pages | Luettu= 3.8.2007 | Kieli= {{en}} | arkisto= https://web.archive.org/web/20070810153911/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/g_string_quartet.html | arkistoitu= 10.8.2007 }}</ref>

Mozart oli jo lapsena virtuoosinen pianisti, mikä ilmenee hänen säveltämästään pianomusiikista. Mozartin 19 pianosonaattia kuuluvat hänen useimmin esitettyihin teoksiinsa. Sonaateille ovat ominaisia pitkät laulavat melodiat, mikä eroaa Haydnin tavasta koota melodiat pienistä motiiveista.<ref>Grout et al., s. 555–556</ref><ref name="quartet"/>

== Klassismin suuret säveltäjät ==
=== Joseph Haydn ===

[[Kuva:Joseph Haydn, målning av Thomas Hardy från 1792.jpg|thumb|left|Joseph Haydn]]

[[Kuva:Nikolaus Esterhazy.jpg|thumb|200px|Joseph Haydnin työnantaja, ruhtinas [[Nikolaus Esterházy]]]]

[[Joseph Haydn]] oli aikansa suosituin säveltäjä, joka vaikutti kaikkiin aikansa musiikkilajeihin, vaikka hänet erityisesti muistetaan lukuisista sinfonioistaan ja jousikvartetoistaan. Ne muodostuivat lajityypin malleiksi, joita lukuisat myöhemmät säveltäjät pyrkivät jäljittelemään. Hän toimi suurimman osan urastaan [[unkari]]laisen aatelisperheen [[Esterházy]]jen palveluksessa. Hänet palkkasi virkaansa ruhtinas [[Paul Anton Esterházy]] vuonna [[1761]], ja hän jatkoi tämän veljen [[Nikolaus Esterházy]]n palveluksessa edellisen kuoleman jälkeen vuonna [[1762]]. Esterházyt olivat suuria musiikinystäviä, ja heidän linnassaan [[Esterháza]]ssa toimi kaksi teatteria, ooppera ja kaksi ylellistä musiikkihuonetta. Haydn johti ruhtinaan noin kaksikymmentäviisihenkistä orkesteria viikoittaisissa konserteissa ja pienempää kamarimusiikkiryhmää lähes päivittäisissä konserteissa, joissa myös ruhtinas Nikolaus Esterházy usein soitti selloa, viola da gambaa tai baritonia, suurta kielisoitinta, joka muistutti basso viola da gambaa, mutta jossa oli ylimääräinen kerta resonoivia metallisia kieliä, joita voitiin näppäillä kuin harppua.<ref name="grout526">Grout et al., s. 526–531</ref><ref name="haydn">{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Joseph Haydn (1732-1809) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/haydnj.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070819231027/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/haydnj.html | arkistoitu=19.8.2007 }}</ref>

Haydn sävelsi pääasiassa instrumentaalimusiikkia ruhtinaan tarpeisiin: orkesterimusiikkia konsertteihin ja erilaista kamarimusiikkia ruhtinaan soitettavaksi. Lisäksi hän sävelsi kirkkomusiikkia hovin tarpeisiin ja oopperoita palatsin teattereissa esitettäväksi. Vaikka Haydnin sopimus kielsi häntä luovuttamasta musiikkiaan ulkopuolisille, luvaton teosten julkaiseminen erityisesti Lontoossa ja Pariisissa kasvatti hänen mainettaan Euroopassa. Tehtyään uuden sopimuksen vuonna 1779, joka salli hänen myydä teoksiaan myös muille, Haydn sävelsi orkesteri- ja instrumentaalimusiikkiaan teosten julkaisemista silmällä pitäen. Vuonna [[1790]] ruhtinas Nikolaus kuoli, ja hänen poikansa Anton lakkautti hovin orkesterin valtaan noustuaan. Haydn asettui asumaan Wieniin saatuaan taiteilijaeläkkeen ruhtinasperheeltä ja eli siellä ulkomaanmatkojaan lukuun ottamatta elämänsä loppuajan.<ref name="grout526"/>

==== Haydnin tyyli ja teokset ====

Haydnin tyyliä pidettiin hänen omana aikanaan hyvin persoonallisena. Hän pyrki säveltämään teoksensa helposti lähestyttäviksi säveltämällä teemoja, jotka vaikuttivat ensikuulemalla tutuilta ja noudattivat fraseerauksen, muodon ja harmonian konventioita. Hän kuitenkin lisäsi musiikin kiinnostavuutta lisäämällä teoksiin yllätyksellisiä elementtejä. Nämä musiikin vastakkaiset elementit tukivat toisiaan: tuttu ja turvallinen sai mielenkiintoa yllätyksistä ja perinteisiin muotoihin tukeutuminen loi kuulijalle odotuksia, jotka saivat yllätykselliset elementit erottumaan selvästi.<ref name="grout531">Grout et al., s. 531–538</ref>

Vuonna [[1776]] julkaistua itävaltalaista tietosanakirjaa varten kirjoittamassaan lyhyessä omaelämäkerrassaan Haydn luettelee onnistuneimmiksi teoksikseen kolme oopperaa, italialaiset [[oratorio]]t ja vuonna [[1767]] sävelletyn [[Stabat Mater]]insa. Hän ei edes mainitse yli kuuttakymmentä siihen mennessä säveltämäänsä sinfoniaa ja toteaa jousikvartetoistaan vain, että [[berliini]]läiset kriitikot suhtautuivat niihin liian kriittisesti. Aikansa esteettisten teorioiden mukaisesti Haydn piti vokaalimusiikkia instrumentaalimusiikkia arvokkaampana.<ref name="grout531"/>

Haydn sävelsi uransa aikana kaksitoista messua, joista tunnetuin on ''Lordi Nelsonin messu'' vuodelta [[1798]]. Lontoon vierailunsa yhteydessä Haydn tutustui Händelin oratorioihin. Kuultuaan [[Westminster Abbey]]ssa Messias-oratorion Halleluja-kuoro-osuuden hän oli niin vaikuttunut, että purskahti itkuun ja sanoi Händelin olevan "meidän kaikkien mestari". Händelin vaikutus näkyy erityisesti Haydnin myöhäiskauden messuissa ja hänen kahdessa oratoriossaan: ''Luominen'' vuodelta [[1798]] ja ''Vuodenajat'' vuodelta [[1801]].<ref name="grout531"/><ref name="grout543"/>

==== Haydnin vaikutus ====

Haydn jätti kuollessaan vuonna [[1809]] jälkeensä valtavan teosmäärän, vaikka säveltäjän maine lepäsikin aikanaan pääasiassa vain hänen sinfonioidensa, vuosien 1770–1790 välillä säveltämiensä jousikvartettojen ja kahden viimeisen oratorion varassa. Nämä teokset, jotka olivat hyvin suosittuja ja joita esitettiin paljon, vaikuttivat suuresti tuleviin säveltäjiin ja tulivat nopeasti osaksi taidemusiikin pysyvää repertuaaria. Haydn vaikutti myös voimakkaasti kahteen nuorempaan suureen klassismin ajan säveltäjään, W.A. Mozartiin ja Beethoveniin, joiden molempien opettajana hän ehti toimia.<ref name="grout545">Grout et al., s. 545–546</ref>

=== Wolfgang Amadeus Mozart ===

[[Kuva:Louis Carrogis dit Carmontelle - Portrait de Wolfgang Amadeus Mozart (Salzbourg, 1756-Vienne, 1791) jouant à Paris avec son père Jean... - Google Art Project.jpg|thumb|left|[[Leopold Mozart|Leopold]], [[Maria Anna Mozart|Maria Anna]] ja Wolfgang Amadeus Mozart soittamassa yhdessä vuonna 1776.]]

[[Wolfgang Amadeus Mozart]] ([[1756]]–[[1791]]) ehti lyhyen mutta tuotteliaan uransa aikana vaikuttaa ja viedä eteenpäin kaikkia aikansa merkittäviä musiikinlajeja. Mozartin isä [[Leopold Mozart]] oli ammattimuusikko, joka toimi [[Salzburg]]in [[arkkipiispa]]n hovissa viulistina ja vuodesta [[1763]] eteenpäin vara-''Kapellmeisterina''. Hän oli vuonna [[1756]] julkaissut arvostetun esityksen viulunsoitosta ja hän nautti myös arvostusta säveltäjänä. Isä havaitsi Wolfgangin lahjakkuuden nuorena ja osittain uhrasi oman uransa poikansa ja tämän vanhemman siskon [[Maria Anna Mozart]]in kouluttamiseksi. Vuodesta [[1762]] vuoteen [[1773]] Mozartin perhe kiersi Eurooppaa esittelemässä Wolfgangia ja Maria Annaa musiikillisina lapsineroina. Matkojen aikana Mozart pääsi tutustumaan lähes kaikkeen Euroopan musiikkielämään ja tutustui aikansa suuriin säveltäjänimiin kuten [[Johann Christian Bach]]iin ja [[Johann Schobert]]iin.<ref name="grout546">Grout et al., s. 536–553</ref><ref name="mozart">{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/mozart.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070707025746/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/mozart.html | arkistoitu=7.7.2007 }}</ref>

Kuusitoistavuotiaana Mozart siirtyi Salzburgin arkkipiispan hoviin, jossa työskenteli seuraavat kahdeksan vuotta. Mozart ei viihtynyt hovissa ja ilmaisee useissa säilyneissä henkilökohtaisissa kirjeissään tuohtumuksensa siitä, että häntä kohdeltiin hovissa kuin palvelijaa. Kahdeksan vuoden palvelun jälkeen hän erosi hovin palveluksesta vastoin isänsä ohjeita ja muutti [[Wien]]iin, jossa hän päätti toimia vapaana säveltäjänä ja opettajana. Mozart oli ensimmäisiä taiteilijoita, joka ei toiminut jonkin kirkon tai hovin palveluksessa vaan pyrki saamaan toimeentulonsa vapaana säveltäjänä. Tämä enteili romantiikan aikana tapahtunutta uuden vapaan taiteilijan käsitteen syntymistä. Aluksi Mozart menestyi hyvin, mutta vuoden 1788 jälkeen hänen oppilaittensa ja tilaustöidensä määrä alkoi vähentyä luultavasti turkkilaisia vastaan käydyn sodan tilapäisesti köyhdytettyä Wieniä. Mozart oli kuitenkin elämänsä loppuun asti kyllin varakas piian palkkaamiseen ja pukeutuakseen sosiaalisen asemansa mukaisesti. Ilmeisesti Mozartin elämän loppupuolen taloudelliset vaikeudet eivät niinkään johtuneet taiteilijan tulojen vähenemisestä vaan hänen holtittomasta rahankäytöstään ja kykenemättömyydestään huolehtia omasta taloudestaan, kuten hänen sisarensakin aikanaan esitti.<ref name="grout546"/><ref name="mozart"/>

==== Mozartin maine ja vaikutus ====

Rikkaan aatelisen Mozartilta tilaama [[Requiem (Mozart)|Requiem]] jäi kesken, koska viimeisenä elinvuotenaan säveltäjä oli kiireinen Taikahuilun ja ''La clemenza di Titon'' sävellystyön kanssa. Vuosien saatossa kesken jääneestä sielunmessusta on tullut koko Mozartin kesken jääneen luomistyön metafora, ja Mozartista muokattiin romantiikan aikana uuden ihanteen mukainen sankaritaiteilijamyytti. 1800-luvun alkuun mennessä Mozartin ja Haydnin keskeisestä tuotannosta oli muodostunut taidemusiikin repertuaarin ydin, joka toimi innoittajana Beethovenille ja muille seuraavan sukupolven säveltäjille.<ref name="grout564">Grout et al., s. 564</ref>

=== Ludwig van Beethoven ===
[[Kuva:Beethoven.jpg|thumb|Ludwig van Beethoven]]
[[Ludwig van Beethoven]]in ura sijoittui klassismin ja [[romantiikan musiikki|romantiikan]] aikakausien kuohuvaan taitekohtaan. Hän oli perehtynyt valistuksen ajatteluun ja omaksunut Mozartin ja Haydnin musiikin. Hän eli myös [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] ajan ja ensin ihastui ja myöhemmin pettyi [[Napoleon I|Napoleon]]iin. Hänen musiikissaan oli sekä klassismin että romantiikan piirteitä, ja säveltäjänä hänen sijoittamisensa yksiselitteisesti kumpaakaan kategoriaan ei ole mahdollista. Beethovenin työurakin kuvasi muuttuvaa maailmaa: hän oli ensimmäinen säveltäjä, joka työskenteli koko elämänsä vapaana säveltäjänä oppilaiden, konserttien ja tilaustöiden varassa eikä ollut virkasuhteessa mihinkään hoviin tai kirkkoon.<ref name="grout571">Grout et al., s. 571–573</ref><ref name="beethoven">{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Ludwig van Beethoven (1770-1827) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/beethoven.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070819145614/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/beethoven.html | arkistoitu=19.8.2007 }}</ref>

Pian Beethovenin kuoleman jälkeen musiikkitieteilijät jakoivat hänen teoksensa kolmeen ajanjaksoon, joista ensimmäinen, vuosiin [[1770]]–[[1802]] sijoittuva, oli musiikillisen kielen ja muotojen opiskelua ja hidasta oman äänen löytämistä [[säveltäjä]]nä. Toinen luova jakso ([[1802]]–[[1814]]) oli uuden tyylin löytämisen aikaa, jolloin Beethovenin musiikki saavutti uuden dramaattisuuden ja ilmaisuvoiman tason, joka teki hänet valtavan kuuluisaksi. Kolmannen ja viimeisen jakson ([[1815]]–[[1827]]) aikana säveltäjän musiikki muuttui sisäänpäin kääntyneeksi ja vaikeammaksi esittää sekä kuulijoille haastavammaksi.<ref name="grout571"/>

==== Varhaistuotanto ====
Beethovenin varhaistuotanto koostui yleensä [[Bonn]]issa ja vuoden [[1792]] jälkeen Wienissä sävelletyistä pianosonaateista, jotka Beethoven aikansa tavan mukaisesti sävelsi amatöörien esitettäväksi, vaikka jo ensimmäiset teokset asettivat soittajien tekniikalle tavanomaista suuremmat vaatimukset. Usein suhteellisen vaativia osia on sävelletty teoksiin helpompien kohtien sekaan mahdollisesti haasteeksi pianistille. Vasta saavutettuaan kohtuullisen tunnetun aseman pianoteoksillaan uskalsi Beethoven suoraan haastaa entisen opettajansa Haydnin tämän yhdellä omimmalla alueellaan säveltämällä ensimmäiset kuusi jousikvartettoaan (op. 18) vuonna [[1800]]. Jousikvartetoissa on paljon vaikutteita sekä Haydnilta että Mozartilta, mutta ne eivät jää puhtaiden imitaatioiden tasolle, vaan Beethoven tuo niihin oman persoonallisen otteensa. Myös Beethovenin ensimmäinen sinfonia C-duuri sisälsi paljon vaikutteita Beethovenin esikuvien myöhäiskausien sinfonioista.<ref name="grout573">Grout et al., s. 573–576.</ref>

==== Toinen luomiskausi ====

[[Kuva:Bonabarte Premier consul.jpg|thumb|200px|Napoleon, joka toimi alun perin ''Eroica''- sinfonian innoituksena]]

Vuoden 1803 jälkeen Beethovenin musiikki muuttui kunnianhimoisemmaksi. Uuden haastavamman musiikin säveltämisen mahdollisti Beethovenin Wienissä hankkima vankka suosio ja useiden varakkaiden suosijoiden rahallinen tuki. Myös Beethovenin kuulon heikkenemisen aikaansaaman psykologisen kriisin katsotaan edesauttaneen uudenlaisen musiikin syntymistä. Keskimmäisen luomiskauden musiikki jatkoi Haydnin ja Mozartin luomalla tiellä musiikin melodioiden, muotojen, fraseerauksen ja tekstuurien osalta. Beethoven käytti usein Haydnin tapaan vain muutamia musiikillisia ideoita ja rakensi niiden pohjalta monimutkaisia kehittelyitä pikemmin kuin kirjoitti "valmiita" melodioita Mozartin tapaan.<ref name="grout576">Grout et al., s. 576–585</ref>

Keskikauden merkittävimpänä teoksena pidetään säveltäjän kolmatta sinfoniaa ''Eroica'' (eli sankarillinen), joka oli pitempi kuin mikään aikaisemmin sävelletyistä sinfonioista. Sinfonian alkuperäiseksi nimeksi piti tulla ''Bonaparte'' Beethovenin ihaileman Ranskan vallankumouksen sankarin mukaisesti, mutta Beethovenin kuultua Napoleonin kruunanneen itsensä keisariksi hän repi teoksen kansisivun irti ja nimesi sinfonian uudelleen. Muita keskikauden sävellyksiä oli säveltäjän ainoaksi jäänyt ooppera [[Fidelio]] vuodelta [[1805]]. Kantaesitystä viivyttivät sekaannukset ja säveltäjän tyytymättömyys esityksen suunnittelussa. Kun teos lopulta esitettiin marraskuussa, se ei saanut kovin suurta menestystä, ja Beethoven kirjoittikin oopperasta useita versioita ennen kuin se viimein saavutti suosiota vuonna [[1813]]. Vuoteen [[1814]] mennessä Beethovenista oli tullut aikansa suosituin säveltäjä, ja ''Eroica''-sinfonian ja muun muassa ''Razumovski-kvarteton'' luoma uusi sankarillinen sävellystyyli, johon aluksi oli suhtauduttu varauksellisesti, oli laajasti arvostettu.<ref name="grout576"/>

[[Kuva:Beethoven-MissaSolemnis-manuscript.jpg|thumb|left|''Missa solemniksen'' alkuperäiskäsikirjoitus.]]

==== Myöhäistuotanto ====

Viimeisinä elinvuosinaan Beethoven eristäytyi enenevässä määrin ympäristöstään lähes täydellisen kuurouden, perhe- ja terveysongelmien ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Napoleonin sotien päättyminen vuonna 1815 johti vaikeaan sodanjälkeiseen taantumaan, jonka vuoksi suurten julkisten teosten tilaukset vähenivät. Moninaiset ongelmat myös hidastivat Beethovenin sävellysvauhtia, ja viimeisinä kahtenatoista elinvuotenaan Beethoven tuotti vain kaksi suurta julkista teosta: ''[[Missa solemnis|Missa solemniksen]]'' ja yhdeksännen sinfonian. Muita merkittäviä ajanjakson sävellystöitä olivat [[Diabelli-muunnelmat]], viisi viimeistä pianosonaattia ja jousikvartettoa.<ref name="grout585">Grout et al., s. 585–593.</ref>

Beethovenin myöhäistuotannossa ääripäät kohtaavat toisensa, groteski ja hengellinen yhdeksännessä sinfoniassa ja ''Missa solemniksessa'' sekä naiivi ja syvällinen jousikvartetoissa. Klassismin piirteet olivat edelleen havaittavissa teoksissa, vaikka Beethovenin tyyli oli erkaantunut kauaksi Mozartin ja Haydnin konventioista. Teoksien ominaispiirteitä ovat uusien soittamistapojen ja sointien käyttäminen (esimerkiksi soittaminen ''sul ponticello'' eli viulun tallalta ohuen äänen aikaansaamiseksi), lisääntynyt [[kontrapunkti]]n ja erityisesti [[fuuga]]n käyttö (esimerkiksi jousikvarteton op. 133 ''Grosse Fuge'' (Suuri fuuga) tai yhdeksännen sinfonian finaalin kaksi tuplafuugaa). Hän myös rikkoi perinteisiä teosten rakenteen konventioita muun muassa kirjoittamalla viiteen viimeiseen pianosonaattiinsa jokaiseen perinteisestä sonaattimuodosta eri tavoin eroavan rakenteen ja käyttämällä yhdeksännen sinfonian mahtipontisessa finaalissa laulusolisteja ja kuoroa.<ref name="grout585"/>

==== Beethovenin merkitys ====
Romantiikan aikana Beethoven nousi uuden sankaritaiteilijamyytin suurimmaksi edustajaksi. Se korvasi klassismiin asti vallalla olleen näkemyksen taiteilijoista käsityöläisinä, ja vasta 1900-luvun aikana elämäkertakirjailijat ja tutkijat alkoivat paljastaa inhimillisemmän Beethovenin romantiikan aikakauden luoman myytin alta. Beethoven on kuitenkin säilynyt yhtenä taidemusiikin keskeisimmistä hahmoista, ja hänen musiikkiaan on esitetty lakkaamatta taiteilijan elämästä asti. Vapaana säveltäjänä toiminut Beethoven oli nauttimansa suuren suosion ansiosta varsin varakas. Hän ei ollut edeltäjiensä tavoin velvollinen tuottamaan tilauksesta teoksia hovin tai kirkon tarpeisiin, ja siten hänellä oli suurempi vapaus sävellystensä aiheiden ja tyylin suhteen. Tätä vapautta Beethoven käytti usein omien kokemuksiensa ja tuntemuksiensa ilmaisuun musiikissa, ja hänestä tuli ''itseilmaisua'' korostaneen romantiikan aikakauden ensimmäinen edustaja.<ref name="grout593">Grout et al., s. 593–594.</ref>

== Klassismin ajan merkittäviä säveltäjiä ==
{{Aikajana klassismin säveltäjistä}}

== Katso myös ==
* [[Luettelo klassismin säveltäjistä]]

== Lähteet ==
=== Kirjallisuus ===
*{{Kirjaviite | Tekijä=Grout, Donald Jay et al.| Nimeke= A History of Western Music, 7th ed. | Julkaisija= W.W. Norton & Company, Inc. | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 0-393-97991-1}}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Bacon, Henry| Nimeke= Oopperan historia | Julkaisija= Otava | Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 951-1-13273-3}}

=== Internetlähteet ===

*{{Verkkoviite| Tekijä= | Nimeke= Taidemusiikki| Ajankohta= | Osoite= http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=taidemusiikki| Julkaisija= Musiikin asiasanasto (MUSA)| Luettu= 3.8.2007| Kieli= | arkisto= https://web.archive.org/web/20060219183922/http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=taidemusiikki| arkistoitu= 19.2.2006}}
*{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Klassismi | Ajankohta= | Osoite=http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=klassismi | Julkaisija=Musiikin asiasanasto (MUSA) | Luettu=3.8.2007 | Kieli= | arkisto=https://web.archive.org/web/20051231003125/http://vesa.lib.helsinki.fi/cgi-bin2/musa.pl?h=klassismi | arkistoitu=31.12.2005 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Murtomäki, Veijo | Nimeke=(Täys)klassismi | Ajankohta= | Osoite=http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/klas_klassismi3?s | Julkaisija=Muhi | Luettu= 3.8.2007| Kieli= }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Murtomäki, Veijo | Nimeke=Klassismin käsitteestä, ilmaisusta ja taustavoimista | Ajankohta= | Osoite=http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/klas_klassismi1?s | Julkaisija=Muhi | Luettu= 3.8.2007| Kieli= }}
* {{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= The Mannheim School| Ajankohta= | Osoite=http://www.hoasm.org/XIIA/XIIAMannheimSchool.html | Julkaisija=HOASM | Luettu=3.8.2007 | Kieli= {{en}}}}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Zaslaw, Neal & Cowdery, William | Nimeke=Mozart piano concertos — background and overview | Ajankohta= | Osoite=http://www.aam.co.uk/features/9803.htm | Julkaisija=Academy of Ancient Music | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070714212255/http://www.aam.co.uk/features/9803.htm | arkistoitu=14.7.2007 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Musical Forms - String Quartet | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/g_string_quartet.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070810153911/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/g_string_quartet.html | arkistoitu=10.8.2007 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Joseph Haydn (1732-1809) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/haydnj.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070819231027/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/haydnj.html | arkistoitu=19.8.2007 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/mozart.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070707025746/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/mozart.html | arkistoitu=7.7.2007 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Sadie, Stanley | Nimeke=Ludwig van Beethoven (1770-1827) | Ajankohta= | Osoite=http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/beethoven.html | Julkaisija=Classical Music Pages | Luettu=3.8.2007 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20070819145614/http://w3.rz-berlin.mpg.de/cmp/beethoven.html | arkistoitu=19.8.2007 }}

=== Viitteet ===
{{viitteet|sarakkeet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
{{Metatieto}}

[[Luokka:Klassismin musiikki|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:78.9 Musiikin historia]]