Ero sivun ”Gammakuvaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(17 välissä olevaa versiota 7 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava/kieli|Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää.}}
{{Korjattava/kieli|Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää.}}
'''Gammakuvaus''' eli isotooppikuvaus perustuu siihen, että kuvattavalle henkilölle annetaan jotakin radioaktiivista [[isotooppi]]a, joka hakeutuu merkkiaineen avulla tiettyyn kehon osaan, elimeen tai [[kudos|kudokseen]]. Radioaktiiviset aineet lähettävät [[gammasäteily]]ä, joka voidaan havaita gammakameralla. Gammakamerassa kollimaattoori suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet ja tuikekiteissä aiheutuu gammasäteiden vaikutuksesta valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahduksia sähköisiksi impulsseiksi, joiden avulla tehtävään soveltunut tietokoneohjelma voi muodostaa kohteesta kuvan. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina ja puolestaan sellaiset kohdat, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkenut lainkaan näkyvät mustina aukkoina. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen aine on <sup>99</sup>[[Teknetium|Tc]]. Tavallista gammakuvausta käytetään yleisimmin luuston kuvaamiseen.
'''Gammakuvaus''' on tavallisin [[Isotooppilääketiede|isotooppikuvauksen]] muoto. Se voidaan jakaa tasokuvaukseen sekä [[Yksifotoniemissiotomografia|yksifotoniemissiotomografiaan]] (SPECT). Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle tai koe-eläimelle annetaan radioaktiivista ainetta, jota kutsutaan [[Radiolääke|radiolääkkeeksi]]. Radiolääke hakeutuu kehon haluttuun osaan, joka voi olla tietty elin tai [[kudos]]. Radiolääkkeen sisältämän [[Radioisotooppi|radioisotoopin]] hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu [[Gammasäteily|gammasäteilyä]], jota mitataan gammakameralla. Gammakamerassa [[kollimaattori]] suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet. Oikeista suunnista tulleet gammasäteet aiheuttavat tuikekiteissä valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahdukset sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina. Mustina puolestaan näkyvät alueet, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkeutunut. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on [[teknetium-99m]] (<sup>99m</sup>Tc).


Epästabiilin [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]] diagnostiikassa on gammakuvaus hyödyllinen erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Sitä käytetään sekä sellaisenaan että rasituskokeena. Merkkiaineena on <sup>201</sup>[[tallium]], joskus myös <sup>99</sup>teknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S. | Otsikko = Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus| Julkaisu = Lääketieteelinen aikakauskirja Duodecim| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 121| Numero = 1/205| Sivut = 62–70| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalainen Lääkäriseura Duodecim| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]] diagnostiikassa gammakuvaus on hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Kuvausta käytetään sekä yksinään että rasituskokeen yhteydessä. Merkkiaineena on <sup>201</sup>[[tallium]], joskus myös [[Teknetium-99m|<sup>99m</sup>teknetium]]. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S. | Otsikko = Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus| Julkaisu = Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 121| Numero = 1/205| Sivut = 62–70| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalainen Lääkäriseura Duodecim| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>


Gammakuvantamisessa voidaan käyttää suorareikäisen kollimaattorin tilalla neulanreikäkollimaattoria (pinhole collimator), joka vastaa perinteistä "neulanreikäkameraa". Neulanreikäkollimaattoria voidaan käyttää esim. [[Kilpirauhanen|kilpirauhasen]] gammakuvauksessa.
⚫
Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.

⚫
Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on [[Osastonhoitaja|osastonhoitajalla]], lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.
==SPET-tutkimus==
==SPECT-tutkimus==
SPET-tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa gammakamera pyörii kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä, jolloin saadaan halutusta elimistön osasta ohut leikekuva. SPET-tutkimus on tavallista isotooppikuvausta parempi silloin, kun tutkitaan paksuja elimiä ja niissä tapahtuneita muutoksia.
SPECT (SPET) -tutkimuksessa eli [[Yksifotoniemissiotomografia|yksifotoniemissiotomografiassa]] käytetään yleensä kahta gammakameraa, jotka pyörivät kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä. Näin halutusta elimistön osasta saadaan useita eri kulmista otettuja leikekuvia. SPECT-kuvausta käytetään mm. sydänsairauksien, syövän ja aivovammojen diagnosointiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/topic/single-photon-emission-computed-tomography|nimeke=single photon emission computed tomography|julkaisu=Britannica|viitattu=12.4.2022}}</ref>


==PET-tutkimus==
==PET-tutkimus==
{{pääartikkeli|[[Positroniemissiotomografia]]}}
{{pääartikkeli|[[Positroniemissiotomografia]]}}
PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu beetaplus-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu [[annihilaatio]]. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 [[Elektronivoltti|keV]] ja ne lähtevät toisiinsa nähden kohtisuorassa suunnassa törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.
PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu β<sup>+</sup>-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy [[positroni]], joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu [[annihilaatio]]. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 [[Elektronivoltti|keV]]. Gammakvantit lähtevät toisiinsa nähden vastakkaisiin suuntiin törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.


==Lähteet==
==Lähteet==

Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560
* Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560

=== Viitteet ===
{{viitteet}}
{{viitteet}}
{{Tynkä/Lääketiede}}
{{Tynkä/Lääketiede}}

Nykyinen versio 4. helmikuuta 2024 kello 12.17

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää.

Gammakuvaus on tavallisin isotooppikuvauksen muoto. Se voidaan jakaa tasokuvaukseen sekä yksifotoniemissiotomografiaan (SPECT). Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle tai koe-eläimelle annetaan radioaktiivista ainetta, jota kutsutaan radiolääkkeeksi. Radiolääke hakeutuu kehon haluttuun osaan, joka voi olla tietty elin tai kudos. Radiolääkkeen sisältämän radioisotoopin hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu gammasäteilyä, jota mitataan gammakameralla. Gammakamerassa kollimaattori suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet. Oikeista suunnista tulleet gammasäteet aiheuttavat tuikekiteissä valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahdukset sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina. Mustina puolestaan näkyvät alueet, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkeutunut. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on teknetium-99m (99mTc).

Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa gammakuvaus on hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Kuvausta käytetään sekä yksinään että rasituskokeen yhteydessä. Merkkiaineena on 201tallium, joskus myös 99mteknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.[1]

Gammakuvantamisessa voidaan käyttää suorareikäisen kollimaattorin tilalla neulanreikäkollimaattoria (pinhole collimator), joka vastaa perinteistä "neulanreikäkameraa". Neulanreikäkollimaattoria voidaan käyttää esim. kilpirauhasen gammakuvauksessa.

Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.

SPECT-tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPECT (SPET) -tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa käytetään yleensä kahta gammakameraa, jotka pyörivät kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä. Näin halutusta elimistön osasta saadaan useita eri kulmista otettuja leikekuvia. SPECT-kuvausta käytetään mm. sydänsairauksien, syövän ja aivovammojen diagnosointiin.[2]

PET-tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Positroniemissiotomografia

PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu β+-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu annihilaatio. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 keV. Gammakvantit lähtevät toisiinsa nähden vastakkaisiin suuntiin törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S.: Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2005, 121. vsk, nro 1/205, s. 62–70. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
  2. ↑ single photon emission computed tomography Britannica. Viitattu 12.4.2022.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gammakuvaus&oldid=22163947”