Ero sivun ”Lisämunuainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Kirjoitusvirheitä Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Aiheesta muualla |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
'''Lisämunuaiset''' ({{k-la|glandula suprarenalis}}) ovat [[munuainen|munuaisten]] yläpuolella sijaitsevia [[umpirauhanen|umpirauhasia]]. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01948&p_haku=lis%E4munuainen| Nimeke = Terveyskirjasto - lisämunuainen| Tekijä = |Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Lisämunuaisten tunnetuin erite on [[adrenaliini]], joka on nimetty erittäjänsä mukaan (ad=lisä, renes=munuaiset). Lisämunuaiset sijaitsevat paksun rasvakerroksen sisällä kummankin munuaisen päällä. Pienestä koostaan huolimatta lisämunuaiset ovat aktiivisia sisäeritteisiä rauhasia eli [[umpirauhanen|umpirauhasia]], ja niistä voidaan eritellä kaksi erilaista toiminnallista yksikköä: lisämunuaiskuori ja -ydin. Lisämunuaiset eivät nimestään huolimatta munuaisten tapaan osallistu [[virtsa]]ntuotantoon. |
'''Lisämunuaiset''' ({{k-la|glandula suprarenalis}}) ovat [[munuainen|munuaisten]] yläpuolella sijaitsevia [[umpirauhanen|umpirauhasia]]. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01948&p_haku=lis%E4munuainen| Nimeke = Terveyskirjasto - lisämunuainen| Tekijä = |Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Lisämunuaisten tunnetuin erite on [[adrenaliini]], joka on nimetty erittäjänsä mukaan (ad=lisä, renes=munuaiset). Lisämunuaiset sijaitsevat paksun rasvakerroksen sisällä kummankin munuaisen päällä. Pienestä koostaan huolimatta lisämunuaiset ovat aktiivisia sisäeritteisiä rauhasia eli [[umpirauhanen|umpirauhasia]], ja niistä voidaan eritellä kaksi erilaista toiminnallista yksikköä: lisämunuaiskuori ja -ydin. Lisämunuaiset eivät nimestään huolimatta munuaisten tapaan osallistu [[virtsa]]ntuotantoon. |
||
==Lisämunuaisydin== |
== Lisämunuaisydin == |
||
[[Lisämunuaisydin]] on eräänlainen [[sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] [[ganglio]]. Siihen tulee paljon sympaattisen hermoston hermosyitä, jotka pääasiassa säätelevät sen eritystä. Ydin erittää [[adrenaliini]]a sekä [[noradrenaliini]]a, jotka vaikuttavat [[sympatikotonus|sympatikotonuksen]] ilmiasuun. Sympatikotonus käynnistyy ns. 'fight or flight' tilanteissa, jolloin ihminen palaa esihistoriallisiin aikoihin, jolloin oletettavasti ihmisellä oli keskushermostoputki, jonka dominoivin osa oli [[sympaattinen hermorunko]]. [[Adrenaliini]]n ja [[noradrenaliini]]n vaikutuksesta mm. [[sydän|sydämen]] [[syke|lyöntitiheys]] kasvaa, [[Valtimo (anatomia)|valtimo]]iden ja [[jänteys|lihasten tonus]] kasvaa, [[maksa]] vapauttaa [[glykogeeni]]sta [[glukoosi]]a [[verenkierto]]on ja [[hengitystie]]t avartuvat niiden [[sileä lihaskudos|sileiden lihassyiden]] veltostuessa. Ihminen siis valmistautuu sisäisesti joko taistelemaan tai juoksemaan pakoon. |
[[Lisämunuaisydin]] on eräänlainen [[sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] [[ganglio]]. Siihen tulee paljon sympaattisen hermoston hermosyitä, jotka pääasiassa säätelevät sen eritystä. Ydin erittää [[adrenaliini]]a sekä [[noradrenaliini]]a, jotka vaikuttavat [[sympatikotonus|sympatikotonuksen]] ilmiasuun. Sympatikotonus käynnistyy ns. 'fight or flight' tilanteissa, jolloin ihminen palaa esihistoriallisiin aikoihin, jolloin oletettavasti ihmisellä oli keskushermostoputki, jonka dominoivin osa oli [[sympaattinen hermorunko]]. [[Adrenaliini]]n ja [[noradrenaliini]]n vaikutuksesta mm. [[sydän|sydämen]] [[syke|lyöntitiheys]] kasvaa, [[Valtimo (anatomia)|valtimo]]iden ja [[jänteys|lihasten tonus]] kasvaa, [[maksa]] vapauttaa [[glykogeeni]]sta [[glukoosi]]a [[verenkierto]]on ja [[hengitystie]]t avartuvat niiden [[sileä lihaskudos|sileiden lihassyiden]] veltostuessa. Ihminen siis valmistautuu sisäisesti joko taistelemaan tai juoksemaan pakoon. |
||
==Lisämunuaisen kuorikerros== |
== Lisämunuaisen kuorikerros == |
||
Lisämunuaisen kuorikerros jaetaan kolmeen osaan; zona glomerulosa, zona fasciculata ja zona reticularis. [[Lisämunuaiskuori]] valmistaa [[steroidi]]hormoneja [[kolesteroli]]sta, joita sanotaan kortikoideiksi. Kortikoidien vaikukset kuvataan pääasiassa kolmella tyypillä: [[glukokortikoidi]]t vaikuttavat [[glukoosi]]n [[metabolia|aineenvaihduntaan]], [[mineralokortikoidi]]t mineraaliaineenvaihduntaan ja [[gonadokortikoidi]]t vaikuttavat [[sukupuolihormoni]]en tavoin. Mineralokortikoideihin kuuluu muun muassa [[aldosteroni]], joka lisää [[Natrium-kaliumpumppu|Na-K-pumpun]] toimintaa [[munuaistiehyt|munuaisten tubuluksissa]]. Tällöin [[natriumioni|natriumioneja]] siirtyy tubuluksia ympäröiviin [[hiussuoni]]in [[vesi|veden]] seuratessa passiivisesti perässä ja [[kaliumioni|kaliumioneja]] puolestaan siirtyy alkuvirtsaan. Kuoren eritystä säätelee [[hypotalamus]] hypofyysin eli [[aivolisäke|aivolisäkkeen]] kautta. Hypotalamus erittää [[Kortikotropiinia vapauttava hormoni|kortikoliberiiniä]], joka siirtyy [[adenohypofyysi|hypofyysin etulohkoon]] erityisen verenkiertojärjestelmän kautta. Liberiini stimuloi hypofyysissä [[kortikotropiini]]n (ACTH) eritystä, joka lisää edelleen lisämunuaiskuoren toimintaa. Kortikoidit hidastavat kortikoliberiinin eritystä, joten kortikoidit osaksi säätelevät omaa eritystään. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais -akseli eli HPA-akseli ('''H'''ypothalamus-'''P'''ituitary-'''A'''drenal cortex -axis) on tärkeä osa [[neuroendokriininen|neuroendokriinistä]] järjestelmää, joka kontrolloi stressireaktioita. Järjestelmä toimii siten, että hypotalamus vapauttaa CRH:ta, joka vapauttaa aivolisäkkeestä ACTH:ta, joka stimuloi glukokortikoidituotantoa lisämunuaisen kuorikerroksessa. Nämä glukokortikoidit puolestaan hillitsevät CRH:n vapauttamista. Ihmisen tärkein glukokortikoidi on [[kortisoli]]. Stressin ja kortisolin lisäksi CRH:n vapauttamista säätelee uni-valve -rytmi. Myös aivojen monoamiini[[välittäjäaine]]et, kuten [[serotoniini]], [[noradrenaliini]] ja [[dopamiini]] osallistuvat säätelyyn. |
Lisämunuaisen kuorikerros jaetaan kolmeen osaan; zona glomerulosa, zona fasciculata ja zona reticularis. [[Lisämunuaiskuori]] valmistaa [[steroidi]]hormoneja [[kolesteroli]]sta, joita sanotaan kortikoideiksi. Kortikoidien vaikukset kuvataan pääasiassa kolmella tyypillä: [[glukokortikoidi]]t vaikuttavat [[glukoosi]]n [[metabolia|aineenvaihduntaan]], [[mineralokortikoidi]]t mineraaliaineenvaihduntaan ja [[gonadokortikoidi]]t vaikuttavat [[sukupuolihormoni]]en tavoin. Mineralokortikoideihin kuuluu muun muassa [[aldosteroni]], joka lisää [[Natrium-kaliumpumppu|Na-K-pumpun]] toimintaa [[munuaistiehyt|munuaisten tubuluksissa]]. Tällöin [[natriumioni|natriumioneja]] siirtyy tubuluksia ympäröiviin [[hiussuoni]]in [[vesi|veden]] seuratessa passiivisesti perässä ja [[kaliumioni|kaliumioneja]] puolestaan siirtyy alkuvirtsaan. Kuoren eritystä säätelee [[hypotalamus]] hypofyysin eli [[aivolisäke|aivolisäkkeen]] kautta. Hypotalamus erittää [[Kortikotropiinia vapauttava hormoni|kortikoliberiiniä]], joka siirtyy [[adenohypofyysi|hypofyysin etulohkoon]] erityisen verenkiertojärjestelmän kautta. Liberiini stimuloi hypofyysissä [[kortikotropiini]]n (ACTH) eritystä, joka lisää edelleen lisämunuaiskuoren toimintaa. Kortikoidit hidastavat kortikoliberiinin eritystä, joten kortikoidit osaksi säätelevät omaa eritystään. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais -akseli eli HPA-akseli ('''H'''ypothalamus-'''P'''ituitary-'''A'''drenal cortex -axis) on tärkeä osa [[neuroendokriininen|neuroendokriinistä]] järjestelmää, joka kontrolloi stressireaktioita. Järjestelmä toimii siten, että hypotalamus vapauttaa CRH:ta, joka vapauttaa aivolisäkkeestä ACTH:ta, joka stimuloi glukokortikoidituotantoa lisämunuaisen kuorikerroksessa. Nämä glukokortikoidit puolestaan hillitsevät CRH:n vapauttamista. Ihmisen tärkein glukokortikoidi on [[kortisoli]]. Stressin ja kortisolin lisäksi CRH:n vapauttamista säätelee uni-valve -rytmi. Myös aivojen monoamiini[[välittäjäaine]]et, kuten [[serotoniini]], [[noradrenaliini]] ja [[dopamiini]] osallistuvat säätelyyn. |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Useilla [[masennus]]ta sairastavilla henkilöillä HPA-akseli toimii yliaktiivisesti. Tällöin uni-valve -rytmi on usein häiriintynyt ja elimistössä on krooninen stressi. Nämä syövät voimavaroja, ja helposti joudutaan noidankehään, jossa stressi pahenee entisestään. [[mielialalääke|Mielialalääkkeet]] saattavat tasapainottaa HPA-akselin toimintaa välittäjäaineiden määrää lisäämällä, jolloin noidankehä helpottaa ja elimistö alkaa toipua. Mielialalääkkeillä on monia muitakin vaikutuksia kuin HPA-akseliin liittyvät. [[Psykoterapia]]n merkitys masennukseen liittyy osin siihen, että opitaan hallitsemaan stressireaktioita ja rentoutumaan, jolloin HPA-akselin toiminta tasapainottuu. [[Otsalohko]]ista, joihin tavoitteellisen toiminnan koordinointi on keskittynyt, on hermoratoja hypotalamukseen. Näin ollen tietoisilla ponnistuksilla voimme vaikuttaa HPA-akselin toimintaan. |
Useilla [[masennus]]ta sairastavilla henkilöillä HPA-akseli toimii yliaktiivisesti. Tällöin uni-valve -rytmi on usein häiriintynyt ja elimistössä on krooninen stressi. Nämä syövät voimavaroja, ja helposti joudutaan noidankehään, jossa stressi pahenee entisestään. [[mielialalääke|Mielialalääkkeet]] saattavat tasapainottaa HPA-akselin toimintaa välittäjäaineiden määrää lisäämällä, jolloin noidankehä helpottaa ja elimistö alkaa toipua. Mielialalääkkeillä on monia muitakin vaikutuksia kuin HPA-akseliin liittyvät. [[Psykoterapia]]n merkitys masennukseen liittyy osin siihen, että opitaan hallitsemaan stressireaktioita ja rentoutumaan, jolloin HPA-akselin toiminta tasapainottuu. [[Otsalohko]]ista, joihin tavoitteellisen toiminnan koordinointi on keskittynyt, on hermoratoja hypotalamukseen. Näin ollen tietoisilla ponnistuksilla voimme vaikuttaa HPA-akselin toimintaan. |
||
==Lähteet== |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
*[http://www.solunetti.fi/fi/histologia/lisamunuainen/ Solunetti: Lisämunuainen] |
|||
*[http://www.solunetti.fi/fi/histologia/binjure/ Solunetti: Lisämunuainen, kuori] |
|||
*[http://www.solunetti.fi/fi/histologia/binjuremarg/ Solunetti: Lisämunuainen, ydin] |
|||
{{Umpieritysjärjestelmä}} |
{{Umpieritysjärjestelmä}} |
||
Versio 1. joulukuuta 2015 kello 22.39
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lisämunuaiset (lat. glandula suprarenalis) ovat munuaisten yläpuolella sijaitsevia umpirauhasia. [1] Lisämunuaisten tunnetuin erite on adrenaliini, joka on nimetty erittäjänsä mukaan (ad=lisä, renes=munuaiset). Lisämunuaiset sijaitsevat paksun rasvakerroksen sisällä kummankin munuaisen päällä. Pienestä koostaan huolimatta lisämunuaiset ovat aktiivisia sisäeritteisiä rauhasia eli umpirauhasia, ja niistä voidaan eritellä kaksi erilaista toiminnallista yksikköä: lisämunuaiskuori ja -ydin. Lisämunuaiset eivät nimestään huolimatta munuaisten tapaan osallistu virtsantuotantoon.
Lisämunuaisydin
Lisämunuaisydin on eräänlainen sympaattisen hermoston ganglio. Siihen tulee paljon sympaattisen hermoston hermosyitä, jotka pääasiassa säätelevät sen eritystä. Ydin erittää adrenaliinia sekä noradrenaliinia, jotka vaikuttavat sympatikotonuksen ilmiasuun. Sympatikotonus käynnistyy ns. 'fight or flight' tilanteissa, jolloin ihminen palaa esihistoriallisiin aikoihin, jolloin oletettavasti ihmisellä oli keskushermostoputki, jonka dominoivin osa oli sympaattinen hermorunko. Adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutuksesta mm. sydämen lyöntitiheys kasvaa, valtimoiden ja lihasten tonus kasvaa, maksa vapauttaa glykogeenista glukoosia verenkiertoon ja hengitystiet avartuvat niiden sileiden lihassyiden veltostuessa. Ihminen siis valmistautuu sisäisesti joko taistelemaan tai juoksemaan pakoon.
Lisämunuaisen kuorikerros
Lisämunuaisen kuorikerros jaetaan kolmeen osaan; zona glomerulosa, zona fasciculata ja zona reticularis. Lisämunuaiskuori valmistaa steroidihormoneja kolesterolista, joita sanotaan kortikoideiksi. Kortikoidien vaikukset kuvataan pääasiassa kolmella tyypillä: glukokortikoidit vaikuttavat glukoosin aineenvaihduntaan, mineralokortikoidit mineraaliaineenvaihduntaan ja gonadokortikoidit vaikuttavat sukupuolihormonien tavoin. Mineralokortikoideihin kuuluu muun muassa aldosteroni, joka lisää Na-K-pumpun toimintaa munuaisten tubuluksissa. Tällöin natriumioneja siirtyy tubuluksia ympäröiviin hiussuoniin veden seuratessa passiivisesti perässä ja kaliumioneja puolestaan siirtyy alkuvirtsaan. Kuoren eritystä säätelee hypotalamus hypofyysin eli aivolisäkkeen kautta. Hypotalamus erittää kortikoliberiiniä, joka siirtyy hypofyysin etulohkoon erityisen verenkiertojärjestelmän kautta. Liberiini stimuloi hypofyysissä kortikotropiinin (ACTH) eritystä, joka lisää edelleen lisämunuaiskuoren toimintaa. Kortikoidit hidastavat kortikoliberiinin eritystä, joten kortikoidit osaksi säätelevät omaa eritystään. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais -akseli eli HPA-akseli (Hypothalamus-Pituitary-Adrenal cortex -axis) on tärkeä osa neuroendokriinistä järjestelmää, joka kontrolloi stressireaktioita. Järjestelmä toimii siten, että hypotalamus vapauttaa CRH:ta, joka vapauttaa aivolisäkkeestä ACTH:ta, joka stimuloi glukokortikoidituotantoa lisämunuaisen kuorikerroksessa. Nämä glukokortikoidit puolestaan hillitsevät CRH:n vapauttamista. Ihmisen tärkein glukokortikoidi on kortisoli. Stressin ja kortisolin lisäksi CRH:n vapauttamista säätelee uni-valve -rytmi. Myös aivojen monoamiinivälittäjäaineet, kuten serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini osallistuvat säätelyyn.
Useilla masennusta sairastavilla henkilöillä HPA-akseli toimii yliaktiivisesti. Tällöin uni-valve -rytmi on usein häiriintynyt ja elimistössä on krooninen stressi. Nämä syövät voimavaroja, ja helposti joudutaan noidankehään, jossa stressi pahenee entisestään. Mielialalääkkeet saattavat tasapainottaa HPA-akselin toimintaa välittäjäaineiden määrää lisäämällä, jolloin noidankehä helpottaa ja elimistö alkaa toipua. Mielialalääkkeillä on monia muitakin vaikutuksia kuin HPA-akseliin liittyvät. Psykoterapian merkitys masennukseen liittyy osin siihen, että opitaan hallitsemaan stressireaktioita ja rentoutumaan, jolloin HPA-akselin toiminta tasapainottuu. Otsalohkoista, joihin tavoitteellisen toiminnan koordinointi on keskittynyt, on hermoratoja hypotalamukseen. Näin ollen tietoisilla ponnistuksilla voimme vaikuttaa HPA-akselin toimintaan.
Lähteet
- ↑ Terveyskirjasto - lisämunuainen terveysportti.fi.