Don Quijote

Don Quijoten (vasemmalla) ja Sancho Panzan patsaat

Honoré Daumierin maalaus Don Quijote ja Sancho Panza noin vuodelta 1868

Don Quijote ja Sancho Panza. Plaza España, Madrid, Espanja.

Kuuluisat tuulimyllyt. Campo de Criptana, La Mancha, Espanja

Don Quijote de la Mancha on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616), vuonna 1605 ilmestynyt romaani, joka on suomennettu nimellä Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista.

Juoni

Köyhä maalaishidalgo Alonso Quijano (”hidalgo” on espanjalaisista aatelisarvoista alhaisin), joka menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan, päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen Don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan (”Don” on korkeampi aatelisarvo ja ”quijote” on espanjaksi reisisuojus (haarniskan osa)). Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän aseenkantajansa Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surullisen hahmon ritariksi”. Sancho on nykyaikaisella terminologialla eräänlainen sidekick.

Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää, hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha; posket ovat välillä niin kuopalla, että "niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan". Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi, ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Dulcinea del Toboso, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.

Sancho Panzakin pitää isäntäänsä hulluna, mutta on leikissä mukana toivoen tulevansa rikkaaksi. Hän ja Quijote päättävät että koska Dulcinea ei ole kaunis eikä tuoksu hyvältä, hän on varmasti noiduttu ja sankarien tehtävä on poistaa lumous. Parivaljakon elämänasenteiden, Panzan realismin ja Don Quijoten idealismin vastakkaisuus, valottaa tapahtumia kahdesta näkökulmasta.

Don Quijoten laajoissa sivukertomuksissa levittäytyy lukijan eteen rikas kokonaiskuva silloisesta Espanjasta. Romaani kuhisee monenlaisia ihmistyyppejä, pappeja, talonpoikia, majatalon isäntiä, hirtettäväksi tuomittuja rikollisia ja valeaatelisia huijareita.

Monien seikkailujen jälkeen yksi Don Quijoten ystävistä, pakottaakseen tämän palaamaan kotiin retkiltään, naamioituu ritariksi, voittaa vastustajansa, ja vaatii tätä luopumaan ritariseikkailuistaan vuodeksi. Don Quijote päättää ryhtyä pastoraalista elämää viettäväksi paimeneksi, mutta sairastuu. Kirjan toisen osan lopussa, kuolinvuoteellaan, Don Quijote huomaa oman narrimaisuutensa ja tajuaa tekonsa hullutuksiksi. Teoksen ensimmäinen osa on muodoltaan hajanainen ja koostuu erillisistä seikkailuepisodeista. Toinen on sävyltään tummempi ja syvällisempi, ja kuvaa päähenkilöitten psykologista kehitystä, mutta ei kuitenkaan luovu humoristisesta otteestaan.

Teoksen merkitys

Cervantes sanoo kirjansa lopussa, että hänen ainoa tarkoituksensa on "esittää ansion mukaan halveksittaviksi nuo mahdottomat ja typerät ritariromaanit". Siinä hän onnistuukin mutta teos on paljon muutakin kuin pelkästään aikansa bestsellerien parodia. Romaanin sankari, hassahtava Don Quijote, ei ole vain parodiahenkilö vaan edustaa ikuista idealistia, haaveilijaa, tai runoilijaa, joka etsii elämästä muuta kuin pelkkiä realiteetteja ja tämän takia joutuu toistuvasti ja tragikoomisella tavalla vastakkain maailman karujen lainalaisuuksien kanssa. Tästä syystä hän herättää lukijoiden myötätunnon kaikessa naurettavuudessaankin.

Don Quijote on ajaton kirja ihmisestä ja hänen elämästään, ristiriitoineen, riemuineen, suruineen, kaikkineen. Sen vaikutus moderniin romaanitaiteeseen on mittaamaton. Esimerkiksi Walter Scott, Charles Dickens, Gustave Flaubert ja Fjodor Dostojevski ovat saaneet siitä vaikutteita. Suomessa Don Quijote toimi innoittajana muiden muassa Aleksis Kivelle tämän kirjoittaessa Seitsemää veljestä. Don Quijote on klassillinen teos myös siinä mielessä, että se on vedonnut kaikkina aikoina kaikkiin ikäryhmiin.

Don Quijote on ilmestynyt yli 800 painoksena eri kielillä, suomeksi Hollon käännöksenä. Yrjö Jylhä on sommitellut teoksessa olevat runot suomeksi.

Romaanista on tehty useita filmatisointeja, ooppera Don Quichotte ja musikaali. Lukuisat kuvataiteilijat, muiden muassa Salvador Dalí ja Pablo Picasso, ovat saaneet romaanista inspiraatiota tauluihinsa.

Don Quijoten suosio on merkittävä matkailuvaltti teoksen tapahtumapaikalle, joka on Espanjan maakunta Kastilia- La Mancha. Siellä sijaitsevat myös kuuluisat tuulimyllyt.

Lähteet

• Sonja Torkkelin essee Don Quijotesta
• Murheellisen ritarin maa.
• Renessanssin kirjallisuus
• Vappu Roos: Suuri maailmankirjallisuus, Tammi, 1965