Douglas Haig

Douglas Haig hallitsi etiketin ja antoi itsestään aristokraattisen kuvan.

Douglas Haig (19. kesäkuuta 1861 Edinburgh – 29. tammikuuta 1928 Lontoo) oli skotlantilainen brittijoukkojen ylipäällikkö ensimmäisen maailmansodan aikana. Haig oli kokenut ja luotettu sotilas, joka oli palvellut kuningaskuntaa lähes kaikissa Brittiläisen imperiumin kolkissa.

Nuoruus

Haig syntyi Edinburghissa. Hänen isänsä John Haig oli viskin valmistaja esi-isiensä tapaan. Douglas aloitti sotilasopintonsa Sandhurstin kuninkaallisessa sotakorkeakoulussa vuonna 1883. Sotilasura alkoi Intian-komennuksella vuonna 1886. Ylennyksen saanut nuori upseeri jatkoi palveluaan Sudanissa 1898. Buurisodissa 1889–1902 kunnostautunut Haig palveli sotamarsalkka John Frenchin alaisuudessa. Seuraava siirto tuli jo vuonna 1903 Intiaan. Lordi Herbert Kitchenerin alaisena Haig toimi useissa hallinnon tehtävissä, kuten tarkastajana.

Haigin ura kehittyi nopeasti, vuonna 1906 hän yleni jo kenraalimajuriksi. Saavutettuaan tämän arvostetun sotilasarvon nuorimpana brittiarmeijan sotilaana Haig työskenteli läheisesti sotaministeriön ja siirtoarmeijan johdon kanssa seuraavat vuodet.

Ensimmäisessä maailmansodassa

Elokuussa 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota. Haig sai komennettavakseen Belgiaan ja Ranskaan siirretyn Brittiläisen siirtoarmeijan 1. armeijakunnan. Marraskuussa 1915 hän siirtyi koko siirtoarmeijan komentajaksi.

Haig oli suoraviivainen hyökkäyssodan kannattaja. Brittien yleinen käytäntö oli hyökätä vain suoran miesylivoiman turvin, ilman tarkkaa tiedustelua. Upseerit koostuivat pääasiassa rikkaiden ja arvostettujen sukujen miehistä, jotka eivät osanneet asettua alempien luokkien inhimillisten kärsimysten tasalle. Vähitellen vuoden 1916 aikana Sommessa Haig kuitenkin ymmärsi, että brittien käyttämä hyökkäystapa oli liian verinen. Hän kuitenkin suostui jatkamaan entiseen tapaan, koska Ranskan sodanjohto painosti häntä siihen, esimerkiksi Arrasin taistelussa 1917. Hän suhtautui penseästi konekiväärien käyttöön, koska uskoi sen johtavan puolustukselliseen ajatteluun. Ratsuväen sotilaana Haig arvosti hevosten käyttöä ja vastusti moottoroitujen panssariyksiköiden kehittelyä sekä ummisti korvansa ajatuksille sodan motorisoimisesta.

Haig toimi ylipäällikkönä läheisessä yhteistyössä Britannian kuningas Yrjö V:n ja koko länsirintaman joukkojen ylipäälliköinä toimineiden ranskalaisten kenraalien Joseph Joffren, Robert Nivellen, Philippe Pétainin ja Ferdinand Fochin kanssa.

Kritiikki Haigia kohtaan

Britit maksoivat sodasta kalliin hinnan. Vapaaehtoisista miehistä vuosina 1914–1915 koottu ja poikkeuksellisen hyvin koulutettu armeija tuhlattiin lähes olemattomiin rynnäköimällä. Sodan loppuvaiheessa Haigin käytössä oli uusi, nuori, innokas mutta lähes kouluttamaton armeija.

Tulevina vuosina Sommen kokemukset muuttivat totaalisesti brittien sotilaskoulutusta. Viisauden hinta oli 700 000 kaatunutta sotilasta, joista yli puolet oli kadonnut taistelualueelle. Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen nykyaikainen sota, jollaiseen ei osattu varautua.

Yleinen mielipide tuomitsi ankarasti kenraalit, jotka tuhlasivat taisteluissa huolettomasti miehiään. Kuolonuhrien määrää oli vaikea uskoa. Esimerkiksi sotaleskistä kuoli ensimmäisen leskeysvuotensa aikana 12 prosenttia. Vielä voimakkaammaksi kritiikki kasvoi, kun sodanjohtajia palkittiin sen päätyttyä avokätisesti. Haig sai jaarlin arvon ja valtavan rahapalkkion. Myös hänen kolme alaistaan aateloitiin ja palkittiin suurella rahasummalla. Tyytymättömyyden takia Haig ei enää sodan jälkeen saanut mitään virallisia tehtäviä, vaikka oli vielä hyvävoimainen. Hän toimi aktiivisesti hyväntekeväisyystyössä sotaveteraanien hyväksi. Aateloitu sotasankari Sir Douglas Haig sai valtiolliset hautajaiset 1928.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Douglas Haig Wikimedia Commonsissa