Majakka

Marjaniemen majakka, Hailuoto.

Majakka Nantucketin saaren itäosassa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.

Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus. Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja tai valolla varustettuja loistomajakoita.

Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.

Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.

Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.

Majakoiden historia

Eräänlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren läheisyydestä. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitää esimerkiksi pohjolassa esiintynyttä tapaa merkitä omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion päällä. Ensimmäisiä varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tätä tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.

Historian kuuluisin majakka on Faroksen majakka Aleksandriassa. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjäristyksissä 1300-luvulla.

Ruotsalainen keksijä Gustaf Dalén (1869–1937) kehitti 1900-luvun alussa kaasulyhtyihin aurinkoventtiilin, eräänlaisen hämäräkytkimen, jonka avulla kaasumajakat ja loistot pystyttiin automatisoimaan.

Suomalaisia majakoita

Bengtskärin majakka, Pohjoismaiden korkein majakka. Bogskärin majakka, Pohjois-Itämerellä Suomen eteläisimmällä luodolla. Flötjan Gustaf Dalén Gustavsvärn Harmajan majakka Helsingin edustalla. Helsingin majakka Isokarin majakka ohjaa laivoja Uuteenkaupunkiin Selkämereltä. Jussarön majakka Kaijakarin majakka Kalbådagrund Kallan Kallo Kemi I Kemi II Keminkraaseli Kokkolan majakka Kotkan majakka Kristiinan majakka Kylmäpihlajan majakka Kökarsören Lågskär Längdenin majakka Marjaniemen majakka Hailuodossa Perämerellä Merikarvian majakka Märketin majakka Ahvenanmaan länsipuolella Ahvenanmerellä. Nahkiainen Norrskär Nyhamnin majakka Ahvenanmaan lounaiskulmassa.

Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3, Hiidenniemen väylän uloimmat loistot Pietarsaari Pori Porkkala Porvoo Raahe Rauma Ritgrund Russarön majakka Hangon edustalla, missä Suomenlahti vaihtuu Pohjois-Itämereksi Rönnskär Sandbäck Strömmingsbådan Stubben Suomen leijona, avomerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen. Suomenlinnan majakka Suomenlinnan kirkossa Sälgrund Sälskär Säppi Söderskär Tainio Tankar Tauvo Tiiskeri Ulkokalla Utgrynnan Utön majakka, Suomen vanhin valomajakan paikka Utön saarella. Vaasa Valassaaret Yttergrund utön majakka Katso myös Kummeli Majakkalaiva Tunnusmajakka RACON Tutkamajakka Loisto Kirjallisuutta Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyväskylä. 351 s. ISBN 952-5180-21-2 Laurell, Seppo (pääkirjoittaja): Valo merellä – Suomen majakat 1753–1906. (Toimituskunta: Petri Porkola ym) Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2009. ISBN 978-952-9745-28-9 Nyman, Harri, Meriväylien rakennusperintö, Helsinki: Museovirasto, 2009. 76 s. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja, ISSN 1236-6447 ; 21. Verkkojulkaisuna, ISBN 978-951-616-200-6 (pdf) Aiheesta muualla Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat alueittain Wikimedia Commonsissa Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat Wikimedia Commonsissa Veneily.fi: Majakat – kaikki Suomen majakat Väylien varsilta Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Nyman, Harri, Uloimmalla rannalla: Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan (väitös), (pdf) Harri Nyman kertoo videolla tutkimuksestaan, majakoista ja niiden ajankohtaisuudesta